Helmikuu 27. päivänä 2022 Tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti valtioneuvoston esityksestä, että Suomi lisää apuaan Ukrainalle ja toimittaa maan avuksi myös sotilaallisia suojavälineitä. Jo aiemmin helmikuussa maamme oli päättänyt myöntää Ukrainalle rahallista tukea yhteensä 14 miljoonaa euroa, mistä 8,2 miljoonaa euroa oli humanitaarista apua ja 5,8 miljoonaa euroa kehitysyhteistyövaroja. Tässä vaiheessa maamme kuitenkin pidättäytyi vielä Marinin (sd.) hallitusohjelmaan vedoten antamasta Ukrainalle myös puolustusmateriaalista apua. Toisessa 27.2. päätetty kokonaisuudessa maamme päätti lopulta onneksemme ja aivan oikein lähettää Ukrainaan myös 2000 kappaletta luotisuojaliivejä ja 2000 komposiittikypärää, 100 kappaletta paareja sekä kaksi ensihoitoaseman varustusta. Apu oli oikein ja erittäin tärkeää. Päivää myöhemmin tasavallan presidentti päätti vielä, että maamme luovuttaa Ukrainalle materiaaliapuna myös 2500 kappaletta rynnäkkökiväärejä, 150 000 kappaletta patruunoita rynnäkkökivääreihin, 1500 kappaletta kertasinkoja ja 70000 kappaletta taistelumuonapakkauksia.
Tästä noin kuukautta myöhemmin, viikko sitten, 24.3. tehtiin jälleen seuraava päätös puolustusmateriaalin toimittamisesta Ukrainaan. Tämän kokonaisuuden sisältö avattiin meille puolustusvaliokunnassa, mutta sitä ei haluttu kertoa julkisuuteen erityisesti avun perillemenon varmistamiseksi. Kolmannen kokonaisuuden avun sisällöstä, toimitustavasta tai aikataulusta ei siis tiedotettu etukäteen tarkemmin.
Nämä päätökset olivat ja ovat olleet historiallisia, sillä maamme periaate on ollut pitkään se, että emme vie aseita sotaa käyviin maihin. Nyt kuitenkin Venäjän Putinin räikeä ja kaikkia mahdollisia, jopa sodankin omia sääntöjä rikkova, hyökkäyssota Ukrainaa kohtaa muutti linjamme. Halusimme toimia niin kuin toivoisimme, että meitäkin vastaavassa tilanteessa kohdeltaisiin. Ei siis enää koskaan yksin.
Nyt pitää kuitenkin muistaa, että vaikka iso osa puolustusmateriaaliavustamme onkin ollut sellaista mitä emme itse ole tarvitsemassa, vaan ne ovat odottaneet mieluumminkin poistoa ja hävitystä, niin kokonaisuudessa on ollut myös sellaista materiaalia mitä voimme itsekin tarvita. En aivan yksityiskohtiin voi mennä, mutta sen voin todeta, että esimerkiksi ukrainalaisille annettuja komposiittikypäriä ei meillä ole koko sodanajan joukoille varattuna eikä luotisuojaliivejäkään varastoissamme ole ylijäämänä. Siksi vetoakin nyt Marinin hallitukseen, että se välittömästi antaisi puolustuministeriölle ja puolustusvoimille maksusitoumuksen ja tilausvaltuutuksen tilata omalle armeijallemme lisää niin moderneja kypäriä kuin luotiliivejäkin. Ukrainaan nyt jo luovutetut ja toivottavasti jatkossakin luovutettavat puolustuksemme kannalta keskeiset materiaalit tulisi nyt laittaa samantien korvaustilausten piiriin ja samalla tilata myös tätä materiaalia enemmänkin omalle armeijallemme.
Esimerkiksi meillä Hämeessä Forssassa C.P.E.Productionilla on täysi valmius tehdä lisää luotisuojaliivejä myös Puolustusvoimiemme varastoihin. Itseasiassa yritys on jo nyt nostanut tuotantokapasiteettiään ja tekee kokoajan luotiliivejä myös Ukrainaan. Tässä voitaisiin siis nyt valmistaa luotiliivejä myös korvaamaan meiltä Ukrainaan lähetettävää erää. Itseasiassa C.P.E.Production on jo varannut materiaalit uusia toimituksia varten ja myös lisäksi työvoimaa on Forssan tehtaalle. Ja yrityksellä on myös tuotannossaan alihankintana myös komposiittikypärien sisäosia eli osaamista meiltä löytyy. Samalla on varmasti myös perusteltua vauhdittaa ja aikaistaa myös uutta, komposiittikypäriäkin jo seuraavalla mallilla korvaavien, modulaaristen Kypärä 2020 -hankintaa.
Minusta myös hankintoja asepuolella olisi nyt perusteltua vauhdittaa ja virtaviivaistaa. Nykytilanteessa on kaikki edellytykset, ja olen varma, että EU:kin tilannetta katsoisi myöntämielisesti, tehdä suorahankintana päätökset PV:n uusista rynnäkkökivääreistä Suomesta.
Puolustusvoimien logistiikkalaitoshan jo tammikuun alussa allekirjoitti riihimäkeläisen Sako Oy:n kanssa sopimuksen uuden kiväärijärjestelmä M23:n hankinnasta. Tätä merkittävää hankintaahan edelsi asejärjestelmän kehittämistyö Sako Oy:n ja Puolustusvoimien kesken vuosina 2020-2021 aiesopimuksen mukaisesti. Tämä nyt hankittava kiväärijärjestelmä M23 pitää sisällään siis kaksi eri kiväärikonfiguraatiota: tarkka-ampujan käyttöön tarkoitetun tarkkuuskivääri 23:n ja jalkaväkiryhmän tukiampujan käyttöön tarkoitetun kivääri 23:n, sekä varusteita, varaosia, huoltotyökaluja ja Sakon tarjoamaa käyttö- ja huoltokoulutusta. Kiväärit ovat Sakon meillä Hämeessä suunnittelemia ja ne perustuvat laajalti käytettyyn AR10 -asekonstruktioon. Kiväärit ovat toimintaperiaatteeltaan kerta-automaattisia ja ne toimitetaan kaliiperissa 7.62 NATO. Ja tämän M23:n tuotekehityksen yhtenä ohjaavana tekijänä oli nimenomaan sen mahdollisuus toteuttaa aseen tuotanto kotimaassa. Ja kiväärit tullaankin valmistamaan Sakon tehtaalla Riihimäellä ja näin ollen hanke parantaa myös meidän kansallista huoltovarmuutta sekä edistää osaamisen ja teknologian sekä asejärjestelmien valmistus- ja korjauskyvyn säilymistä Suomessa. Toivottavasti myös seuraavat askeleet ja hankintapäätökset saadaan tehtyä suunniteltua nopeammin ja suoraan omasta maasta.
Tässä vain muutama esimerkki siitä mitä nyt pitäisi välittömästi laittaa hankintaan ja tilaukseen. Ja varmistaa, että myös varastomme ovat ajanmukaisessa kunnossa ja taistelijamme iskukykyisiä. Asiasta pitäisi nyt saada hallituksen päätökset kiireisesti.
Ja kiireisenä pitäisi nyt saada myös liikkeelle lakimuutokset vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Lakia vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä pitää nyt korjata erityisesti sen luvun 4a:n ja 22g § osalta. Kyse olisi nyt kiireisesti sallia MPK:n käyttää vähintään noin 1500 PV:n rynnäkkökivääriä SOTVA koulutustoiminnassaan. Ja vapaaehtoisen maanpuolustustyön käyttöön tarvittaisiin myös patruunoita ja toki resursseja muutenkin. Ja pidemmän aikavälin toimena koko MPK:n rahoitus tulee siirtää budjettiperusteiseksi nykyisen valtionavustusrahoituksen puolelta. MPK:n tavoitteena on nimittäin tuplata koulutuksen määrä ja tätä esitystä olen itse vahvasti tukemassa ja toimia sen mahdollistamiseksi puoltamassa.
Ennen pandemiaa MPK:n koulutuksiin kirjattiin vuosittain noin 50 000 osallistumiskertaa ja koronavuonna 2021 noin 33 000. Mutta nyt Putinin sodan myötä päiväkohtaiset ilmoittautumismäärät ovat olleet jopa noin viisi kertaa suurempia kuin samaan aikaan esimerkiksi vuonna 2019. Maanpuolustustahtomme on vahva ja korkea. Yhdessä.
…
Kello 20.10 ja kämpillä. Mukava ja pitkä päivä takana, mutta tästäkin selvittiin. Mutta tähän viikkoon sellaisen kivan lisän on tuonut mainio nuori Helena Kuronen. Riihimäellä asuva ja Tampereella lukiota käyvä Helena on ollut tällä viikolla minulla eduskunnassa työelämään tutustumisen jaksolla ja täytyy kyllä taas kerran sanoa, että on meillä vaan fiksuja, upeita ja osaavia nuoria. Helenasta tulette vielä varmasti monessa kuulemaan.
Mutta tämä päivänä Ukraina-asioiden, talousasioiden ja ensi viikon kehysriihen ja myös mielenkiintoisen työlounaan merkeissä. Työlounaalla tänään aiheena oli nimittäin Tallinnan tunneli Peter Vesterbacka kanssa. Iso hanke ja toivottavasti nyt saataisiin sitäkin eteenpäin tai sitten viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Kahdessakymmenessä minuutissa Helsingistä Tallinnaan – se tarkoittaisi, että Suomenlahden eri puolilla olisi ”yksi kaupunki”. Ja jos ja kun tämä voitaisiin tehdä 100% yksityisellä rahalla niin en ymmärrä, että miksi tätä jotkut vastustavat. Jos suunnitelmat etenevät aikataulussa, ensimmäiset matkustajat kulkevat Helsingin ja Tallinnan raideväliä jo joulukuussa 2024.