Euroopan on lisättävä puolustusteollisuuttaan
Pystyykö Pohjois-Korea parempaan kuin EU?
Tämä kysymys on noussut väistämättä mieleen, kun on seurannut Venäjän hyökkäyssodan viime käänteitä Ukrainassa. Pohjois-Korea aseistaa isoveli Venäjäänsä erittäin vahvasti. Jos ammukset eivät ole kaikkein laadukkaimpia, niin nyt näyttää määrä korvaavan laatua. Pohjois-Korean varastoista ja ammuslinjoilta näyttää tykinammuksia riittävän Ukrainan moukarointiin. Diktaattorit toimivat käsikädessä.
Vajaa vuosi sitten maaliskuussa EU-maat toki lupasivat toimittaa vastaavasti Ukrainalle miljoona tykistön ammusta vuoden sisällä. Viime vuoden lokakuussa ammuksia oli toimitettu julkisten tietojen mukaan noin 300 000. Laatu ei korvaavan nyt määrää. Ukraina on tukalassa tilanteessa.
Samaan aikaan joulukuussa Unkarin pääministeri Viktor Orban kertoi estäneensä EU:n Ukrainalle kaavaileman 50 mrd. euron tukipaketin. Orbanin Unkarin venkoilu kyseenalaistaa koko EU:n toimintakyvyn – yhtenäisyydenkin ja EU:n ulkopolitiikan toteuttamisen haasteellisuuden. Ne on kyettävä ratkomaan, mutta sitä ennen EU:n on täytettävä Ukrainan välittömät puolustustarpeet. Euroopan tulee pystyä tehostamaan omaa puolustusteollisuuttaa ja -valmiuttaan. Tämä edellyttää valtioilta sitoumuksia puolustusteollisuuden suuntaan.
EU:n puolustusteollinen yhteistyö koostuu ”kolmesta pilarista”. Puolustusrahastosta, Venäjän Ukrainaan kohdistamaan hyökkäyssotaan liittyvistä tukivälineistä ja valmistelussa olevasta eurooppalaisesta puolustusstrategiasta. Näin tuetaan tutkimusta ja innovaatioita, puolustusmateriaalihankintoja Euroopasta ja mm. ampumatarvikkeiden tuotantoa. Uuden puolustusstrategian laadinnassa on tarkoitus päivittää uhka-arviot ja muut tähän päivään – nykytavalla toimivan Venäjän naapuriin sopiviksi. Perinteisen sodan uhka ei ollutkaan pysyvästi kadonnut Euroopastakaan.
Ukraina taistelee nyt koko demokraattisen maailman puolesta. Ensi sijassa totta kai omasta olemassa olostaan, demokratiastaan ja vapaudestaan, mutta myös koko Euroopan puolesta. Jos Venäjä sodan voittaa, niin voimme vain arvailla mikä on sen seuraavan hyökkäyssodan kohde. Siksi koko Euroopan on nyt tehostettava puolustusteollisuuttaan sekä -valmiuttaan. On hyvä, että esimerkiksi Puolan pääministeri Donald Tusk kertoi yhteisestä ammusten ja aseiden tuottamisesta Ukrainan kanssa. Tai, että joulukuussa puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) teki päätöksen investoida merkittävästi lisää raskaiden ampumatarvikkeiden tuotannon kasvattamiseen Suomessa. Puolustusministeriömme sitoutui samalla pitkäaikaisiin tilauksiin kotimaiselta puolustusteollisuudelta. Nämä ovat välttämättömiä tässä maailman ajassa, mutta Euroopan pitäisi pystyä toimimaan enemmän yhtenäisessä ja yhdessä. ”Ukraina tarvitsee enemmän ja nopeampaa sotilaallista tukea nyt”, totesi EU:n ulkopoliittinen päällikkö ja komission varapresidentti Josep Borrell viime viikolla, kun EU:n ulkoministerit 27:stä maasta kokoontuivat Brysselissä. Suomen ulkoministeri Elina Valtonen (kok) alleviivasi samaan kuten myös Latvian ulkoministeri Krišjānis Kariņš joka totesi, ”Jos emme auta Ukrainaa pysäyttämään Venäjää nyt, se tulee meille vieläkin kalliimmaksi myöhemmin”.
Samaan aikaan Venäjä kiusaa Eurooppaa. Venäjän hybridihyökkäys ei näytä päättymisen merkkejä itärajallamme. Siksi nyt etsitään ratkaisua pitää itäraja täysin kiinni niin kauan, kun Venäjän operaatiot sitä edellyttävät. Kaikki mahdollinen ja mahdotonkin nyt tehdään.
Suomen turvallisuus menee kaiken muun edelle.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen