Ettei koskaan enää – Vapaan Suomen sinivalkoinen lippu liehuu tänäänkin kaatuneita kunnioittaen

Blogi, sunnuntaina 20.05.2018

Kaatuneitten muistopäivää vietetään sodissa kaatuneiden, mutta myös teloitettujen ja vankileirillä menehtyneiden sekä rauhanturvaajina surmansa saaneidenmuistoksi. Kaatuneitten muistopäivä sai alkunsa kun Puolustusvoimien ylipäällikkö, Suomen Marsalkka Gustav Mannerheim määräsi päiväkäskyssään talvisodan jälkeen keväällä 1940, että toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetään ”nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä.”

Muistopäivää vietettiin ja kutsuttiin aluksi yksimielisyyden ja sankarivainajienmuistopäiväksi ja nykyinen nimi, Kaatuneitten muistopäivä, otettiin käyttöön vuonna 1947. Pitkään Kaatuneitten muistopäivänä myös liputus tapahtui päivän aluksi suruliputuksena. Tavasta luovuttiin vuonna 1995 ja siirryttiin normaaliin liputukseen.

Tänä vuonna sisällissodan päättymisestä on kulunut 100 vuotta. Sodalla on monta nimeä eikä niistä ehkä yksikään yksin kerro koko totuutta. Veljessota, vapaussota, luokkasota, kapina. Neutraalein ja toisaalta vähiten kuvaava on Vuoden 1918 -sota. Jokaiselle nimelle on omat perusteensa vaikkakin osa kertoo vain osan.

Tänö vuonna näitä traagisia tapahtumia muistetaan eripuolilla Suomea. Meillä Lopella oli tänään muistohetki Kaatuneitten muistopäivän osana. Kävimme kunniakäynnillä Sankariristin ja Karjalaan jääneiden muistopatsaiden lisäksi sisällissodan muistomerkeillä – Vapaudenpatsaalla ja Punaisten patsaalla. Tilaisuuden järjestelyistä vastasivat Lopen kunta ja seurakunta ja mukana oli kaikki Lopella toimivat poliittiset puolueet. Itse laskin seppeleen Punaisten muistomerkille. Kahvitilaisuudessa vielä kerrottiin kuinka 50 vuotta aiemmin Tuomo Sipilä oli kieltäynyt vastaavassa tilaisuudessa kukkia sinne laskemasta. Itselleni havuseppeleen lasku oli kunniatehtävä ja osaltani halusin myös osoittaa sitä, että on aika katsoa näitäkin tapahtumia tosiasiat tunnustaen silmiin. Myös kirkkoherra Tuomas Hynynen sarnassaan totesi, ettei kirkkokaan toiminut tulloin oikein ja tehden kaikkea mahdollista väkivallan estämiseksi.

Minusta kosto ja viha sai molemmin puolin liialti valtaa. (TARKENNUS: Tämä on minun ajatus eikä siis kirkkoherran saarnasta esille nostamani)

Kunniakäyntiin ja seppelten laskuun osallistuivat siis kaikki Lopella toimivat poliittiset puolueet; Keskusta, Kokoomus, Sosiaalidemokraatit, Vasemmistoliitto, Perussuomalaiset, Vihreä liitto ja Kristillisdemokraatit ja mukana oli myös Lopen seurakunta.

Lippukulkue lähti siunauskappelilta aamulla marssien kirkon rinteessä sijaitsevalle Valkoisten muistomerkille, joka on pystytetty Lopen suojeluskunnan aloitteesta 1938. Patsaan on suunnitellut kuvanveistäjä Lauri Leppänen ja patsaan aiheena on ” Suomi – äiti suree poikiaan”. Tämäpronssipatsas on upotettu loppilaisen Arvo Porkan kiviveistämön toteuttamaan paateen ja muistomerkkiä kutsutaan Vapaudenpatsaaksi. Patsaaseen on ikuistettu viiden loppilaisen miehen nimet jotka murhattiin helmikuussa 1918 keskellä päivää. Muistomerkkissä on myös puhuttelevat sanat: ”Vapautemme aamunkoittoon ette päästä saaneet. Toiset veivät valon voittoon, vuosisatain täyttyi haaveet.”

Seuraavaksi kulkue jatkoi hautausmaan toiselle puolelle Punaisten muistomerkille, joka on pystytetty Lopen työväenjärjestöjen toimesta 1948. Punaisesta graniitista valmistetussa muistomerkissä on teksti: ”Kunnia työväen aatteen puolesta henkenä menettäneille työläistovereille”. Muistomerkin on valmistanut Arvo Porkan kivenveistämö.

Lippukulkue jatkoi täältä matkaa poikki hautausmaan läpi Karjalaan jääneiden muistopatsaalle, joka on pystytetty Lopen karjalaisten toimesta 1956. Sen on suunnitellut arkkitehtioppilas Katri Liimatainen. Toteutuksesta vastasi muiden muistomerkkien tapaan Arvo Porkan kiviveistämö. Kunniakäynti päättyi sitten Sankariristille, jonka paljastustilaisuutta vietettiin 1950. Muistomerkin risteineen ja korkokuvineen on suunnitellut taiteilija Antti Salmenlinna, toteutuksesta vastasi hämeenlinnalainen Heinäsen kiviveistämö. Sankarihautausmaalla lauloimme vielä yhdessä virren ennen jumalanpalvelusta.

Jumalanpalveluksessa kirkkoherra Tuomas Hynynen piti erinomainen saarnan käsitellen myös vuoden 1918 vaikeita tapahtumia ja myös kirkon osallistumista niihin. Lopen Puhallinorkesteri toi Jumalanpalvelukseen ja kirkkokahvien jälkeen pidettyyn juhlahetkeen myös upeaa arvokkuutta.Tilaisuudessa puhui professori Kaarlo Tuori. Erinomainen ja tunteikas ja hyvin henkilökohtainenkin puhe Tuorilta. Historiaa ja lopulta katsetta tulevaan.

Kiitos vielä kaikille muistopäivää suunnitelleille ja tapahtuman rakentaneelle kunnanhallituksen puheenjohtaja Marja Ukkolalle. Iso kiitos myös lippukulkueen järjestelyistä Pekka Saharille ja yleisjärjestelyistä aina osaavalle ja ahkeralle Tuula Piriselle. Kaikki oli niin kuin piti.

Oli kunnia ja oli tehtävä olla mukana. Tapahtumia pitää katsoa silmiin ja kysyä miksi. Ja vastauksia ei kaikkeen ole vieläkään ja onko ehkä koskaan, mutta tärkein toteamus on, että ei kuitenkaan enää koskaan.

Yhdessä.

Kommentit