Tämän kevään ja päivän kirjainyhdistelmä on ollut APR – eli ajasta ja paikasta riippumaton työ.
Nyt etätyö kevään jälkeen on hyvä pohtia jokaisessa toimistossa ja työpaikalla, että kuinka paljon kiinteää tilaa tarvitaan vai voisiko riittää kiinteä nopea tietoliikenneyhteys? Riittäisikö aiemmasta vanhasta ajasta tutuista työpisteistä puolet ja neukkareista kolmasosa? Tarvitaanko edes fyysistä omaa neuvottelutilaa vai voisiko sen tarvittaessa vaikka vuokrata tai varata esimerkiksi kunnantalolta tai jostain muusta virastotalosta tai esimerkiksi paikalliselta lounaskahvilalta?
Teknologia tarjoaa valtavan määrän mahdollisuuksia innovatiivisiin työprosessien kehittämiseen. Nyt itsekin digiloikan ottanut digitalisaatio muokkaa aikaisempia työtehtäviä, ja tekee osasta jopa tarpeettomia, mutta samaan aikaan myös synnyttää uusia. Teknologia mahdollistaa alati joustavamman työn tekemisen niin sen ajankohdan, kuin paikan valinnankin suhteen.
Monet työpaikat noudattivatkin hallituksen antamaan suositusta etätyön tekemisestä korona-keväänä. Nyt hallitus on purkamassa suosituksen, mutta samaan aikaan pitäisi jokaisen työtehtävän kohdalla miettiä, että onko mitään järkevää syytä siirtyä ainakaan yks yhteen meneeseen aikaan ja tapaan tehdä töitä. Pitääkö ja kannattaako työnantajan pakottaa työntekijä takaisin ruuhkaisille teille tai joukkoliikenteeseen vai voisiko työstä osan tai jopa kokonaan tehdä jatkossa siellä missä ihminen sattuu asumaan tai jopa vain olemaan? Voisi.
Tänään jätinkin maamme hallitukselle esityksen, missä esitän, että valtio antaisi yleisohjeistuksen kaikille omille työpaikoilleen ja myös omistajaohjauksen kautta vaikutusvallassa oleville toimijoille siitä, että etätyö on sallittava aina kun työtehtävät sen suinkin sallivat. Ja samalla tulisi antaa vastaava yleisohjeistus kunnille ja kaupungeille ja muille julkisyhteisöille vastaavan ohjeistuksen antamisesta. Ja toiveena esittää samaa myös harkittavaksi kaikkien myös yksityiksenpuolen työpaikkojen suhteen. Toivon, että Marinin hallitus, missä keskusta käyttää suurta äänivaltaa antaisi tällaisen ohjeistuksen, sillä tällä olisi erittäin suuri merkitys myös koko maamme elinvoimaisuuden ylläpitämisessä. Kaikkien työpaikkojen, kun ei enää tarvitsisi ollaan paikkaan sidottaja pääkaupunkiseudulla tai kaupungeissa yleensäkään, vaan työpaikat olisivatkin ennen kaikkea paikasta riippumattomia aina kun työtehtävä sen mahdollistavat.
Etätyötä voisi monissa tehtävissä tehdä kaikki päivät ja osan sitten työnantajan mahdollisissa eri toimipisteissä, mutta myös työkohteissa, asiakkaiden luona, kahviloissa tai myös matkoilla. Näin työnteosta tulisi joustavampaa ja myös liikkuvaa monipaikkaista. Yhteisenä nimittävänä tekijänä sujuvat ja hyvät sähköisen tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen.
Työterveyslaitos oli minusta listannut hyvin etätyön haittoja, mutta myös siihen liittyviä haasteita. Nekin on hyvä tunnistaa ja tunnustaa…
Etätyön hyödyt työntekijän kannalta
+ Työajan joustavuus ja rytmittäminen omien tarpeiden mukaan
+ Lisääntynyt työrauha ja keskittyminen
+ Työtyytyväisyyden ja työtehon paraneminen
+ Ajan ja rahan säästöt työmatkoissa
+ Työn ja perhe-elämän joustavampi yhteen sovittaminen
+ Mahdollisuus valita asuinpaikka muilla perusteilla kuin työn sijaintipaikan perusteella
+ Työnteolle tarkoituksenmukaisen paikan valinta
+ Vajaakuntoisten mahdollisuudet osallistua työelämään
+ Mahdollistaa työskentelyn poikkeustilanteissa (liikenne-este, huono keli)
Etätyön edut työnantajalle
+ Työtehon ja työn tuottavuuden paraneminen
+ Työuran piteneminen paremman jaksamisen myötä
+ Työnantajan toimitilojen kustannusten säästöjä
+ Lisää työpaikan houkuttelevuutta ja on rekrytointivaltti
+ Vähentää työmatkaliikennettä
+ Parantaa työnantajien ympäristövastuullisuutta
+ Edistää ilmastopolitiikan tavoitteiden toteutumista
Etätyön riskejä ja huonoja puolia
– Työajan venyminen, työn ja vapaa-ajan sekoittuminen
– Vaikeudet irrottautua työstä ja liiallinen kuormittuminen
– Kotona työskentely vaatii sopeutumista perheeltä
– Sopimattomat tilat ja kustannukset kotona työskentelylle
– Yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemukset työyhteisöstä
– Huoli urakehityksestä ja asemasta organisaatiossa
– Etäjohtamisen haasteet
Mutta luotetaan työntekijään ja annetaan mahdollisuus tehdä ja toimia. Mitä mieltä sinä olet?
Nyt takana jo valtiovarainvaliokunnan kevään viimeinen kokous ja siellä oli käsittelyssä tämä LTA4. Se huomenna sitten salissa palautekeskustelussa. Kolme päivää siis vielä ja sitten olisi edessä kesätaukoa. Ainakin hetken jos korona-tilanne sen sallii.
….
Kello 16.02
Eduskunta keskusteli tänään yli 100 vuoteen vasta neljättä kertaa siitä, että puretaanko kansanedustajan syytesuoja eduskunnassa tapahtuneen puheen tai toimen johdosta.
Tällaiset olivat aiemmat tapaukset:
Vuonna 1932: Tammisaaren pakkotyölaitoksen vartijat pyysivät oikeutta asettaa SDP:n edustaja Kaarlo Yrjö Räisäsen syytteeseen. Vartijoiden mielestä Räisänen oli hallitukselle esitetyssä kysymyksessä väittänyt pakkotyölaitoksen vartijoiden syyllistyneen virassaan törkeisiin rikoksiin, kuten kuolemaan johtaneeseen pahoinpitelyyn, kuolemantuottamukseen ja virkarikoksiin. SDP piti syytettä poliittisena. Suostumus sai taakseen 101 edustajaa, mutta ei vaadittavaa viiden kuudesosan enemmistöä. Tämä ensimmäinen tapaus saatiin päätökseen siis toukokuussa 1933. Silloin asiasta äänestettiin äänin 101-62. SDP:llä oli silloin 66 edustajaa ja siis heidän äänin syytesuojaa purettu.
Seuraavaksi vuonna 1947: Kokoomuksen kansanedustaja Lauri Järvi arvosteli valtiollisen poliisin toimintaa ja sen kalleutta. Erään liikemiehen mielestä Järvi oli lausunnossaan syyllistynyt herjaukseen eli kunnianloukkaukseen. Äänestyksessä vain murto-osa kansanedustajista antoi suostumuksensa syytteen nostamiseen.
Ja edellisen kerran vuonna 1979: SKDL:n kansanedustaja Mikko Ekorren kirjallisessa kysymyksessä arvosteltiin voimakkaasti erästä yhtymää. Yhtymä ja sen toimitusjohtaja halusivat viedä kansanedustajan käräjille herjauksesta. Perustuslakivaliokunta ehdotti pyynnön torjumista, ja eduskunta hyväksyi valiokunnan ehdotuksen ilman äänestystä.