Exelsior
Esikoisemme vietti tänään konfirmaatiopäiväänsä. Kaunis kesäpäivä tervehtikin meitä jo varhain Pekkalassa. Halusimme viettää nuoremme juhlapäivää täällä. Paikkahan on meille kaikille rakas ja kesä täällä kauneimmillaan.

Tänään rakkaan esikoisemme konfirmaatio! Kaunis tilaisuus Lopen Kappelissa pappimme Sari Salmen ja leirin vetäjien ja isosten johdolla. Todella kaunis puhe, hyvät ohjeet nuorille ja meille itse kullekin. Kiitos Sari ❤️ Sitten Pekkalassa pienet juhlat perheen ja sukulaisten ja ystävien kanssa. Meidän viesti nuorellemme oli, että ”Olet hyvä”. Ihanan musiikkihetken juhlaamme toi ystävämme Anssi Häkkinen, joka lauloi 15 vuotta sitten myös vauvamme ristiäisjuhlassa. Ystävämme Santeri Nousiainen teki meille äärimmäisen hyvät herkut Pekkalan savustamossa. Riistaherkut olivat ❤️ Lämmin kiitos kaikille! Olen onnellinen ja kiitollinen!
Kaunis konfirmaatio ensin Lopen kappelissa. Pappimme Sari Salmi piti leirin isoisten ja ohjaajien kanssa todella kauniin ja tunnelmarikkaan konfirmaation. Kaunis ja opettavainen puhe, missä ajateltavaa itse kullekin. Kiitos Sari!
Ja sitten kävimme hautausmaalla. Vaarille, ukille ja Pekalle ruusut ja sen jälkeen pienet juhlat sukulaisten ja ystävien kanssa Pekkalassa. Juhlistimme nuortamme lauluin ja pienin puhein ja saimme myös vieraaksemme Häkkisen Anssin, joka aikanaan lauloi myös tämän päivän sankarimme ristiäisissäkin. Tänään kuulimme kesäpäivässä samassa laulut ja vähän musiikkia nuorellekin. Kiitos Albert!
Ruokapöytämme oli katettu lähiruualla ja myös riistalla, mitä ystävämme Santeri Nousiainen oli pöytään kokkaillut. Pekkalan Savustamosta tuli metsältä tuomaani peuraa ja muflonia ja myös Pekkalan Pata sai Santerin perinteisen peurapadan.
Puheessamme muistutimme siitä, että ”Olet hyvä”. Se on tärkeintä.
Muistutin myös entisen opettajani professori Kari Uusikylän sanoin, että tärkeintä on kasvattaa hyviä ihmisiä, kuin hyviä oppilaita. Toki täytyy sanoa, että upealla tavalla meidän nuoremme on myös koulunsa opit hoitanut ja päättäväisesti tietään itse tehnyt. Joskus kasvavalle nuorelle kolme kalapuikkoa ja kuusi lihapullaa on liian vähän ja niiden punaiset merkinnät on Isä ottanut vastaan kasvavan ihmisen merkkinä. Hyvä kasvavan ihmisen.
Pekkalassa usein muistellaan myös Pekka-enon rippivuotta. Sehän ei mennyt ihan suunnitellusti. Pekka jäi rippikoulusta luokalle, kun nuorimies intoutui kiipeämään Lopen kirkon katolle ja seisomaan päällään kirkon ovenpäällä olevan vuosilukukoristeen päällä. Ja ei kanttori ollut siitäkään pitänyt, kun Pekka kavereineen oli kirkkosaliin päästyään kiivenneet urkuparvelle soittelemaan uruilla ticoticoa. Sellaisia poikia.
Mutta myöhemmin taisi Pekka sitten sovitelle tekosiaan seurakunnan suuntaan, kun Lopen Kappelia rakennettiin vuonna 1966. Nuoreksi mieheksi varttunut enoni Pekka Heikkilä oli silloin kaunista
kappeliamme rakentamassa. Maansiirto P. Heikkilä vastasi silloin mm. kappelin maanrakennustöistä. Samoihin aikoihinhan Pekka oli isänsä ja veljensä kanssa tehneet myös Lopen nykyisen Nesteen silloisen Kesoilin ja myös paria vuotta myöhemmin tämän Pekkalamme.
Lopen Kappelissa katse kiinnittyy aina kauniiseen kattovalaisimeen. Kappelimme kuoriosaa leimaa suuri valaisinsommitelma Exelsior-ylöspäin!
Lapsellemme toivotamme samaan elämässä!
Lämmin kiitos kauniista kesäisestä juhlasta! Kiitos rakas esikoisemme!
















