Energiaomaisuus pitää turvata. Suomi tarvitsee Fennovoiman ydinvoimalan.

Blogi, torstaina 06.03.2014

Fennovoiman ydinvoimalahanke on puhuttanut viime päivinä. Itse pidin alun perin välttämättömänä, että merkittävästi muuttunut hanke tuodaan uudestaan eduskunnan käsittelyyn. Samaan päädyttiinkin ja lupahakemusta nyt täydennetään ja päivitetään. Tämä on varmasti järkevää jo siksikin, että rakennuslupavaihe ja muut hankkeen jatkovaiheet ovat myös valituskelpoisia ja silloin voisi ongelma muodostua viime eduskunnan ministeri Mauri Pekkarisen esityksestä hyväksymän periaateluvan ja nyt toteutettavan voimalan eroavaisuus. Kyse ei siis ole uudesta luvasta vaan vanhan luvan päivittämisestä ja vieläpä pienemmäksikin kooltaan. Itse uskon, että nykyisessä eduskunnassa ydinvoima saa vielä tässä päivitysäänetyksessä taakseen viime eduskuntaakin merkittävämmän tuen.

Itse olen kannattanut aina ydinvoimaa päästöttömänä ja edullisena energiamuotona. Näin kannatan nytkin. Ainoa mikä voisi sotkea Fennovoiman hankkeen etenemisen olisi Ukrainan joutuminen Venäjän hyökkäyksen kohteeksi. Tällainen ei nyt ole todennäköistä eikä näköpiirissäkään, mutta siihenkin pitää varautua, että tilanne voisi eskaloitua sodaksi yhdestä provokaatiostakin. Tällöin EU:n toimet todennäköisesti estäisivät myös vahvan venäläisomistuksen tulon Suomeen kriisin aikana. Mutta itse en tällaiseen usko ja toivon, että hyvä yhteistyö Venäjän kanssa jatkuu. Maa on meille merkittävä kauppakumppani, mutta myös merkittävä investoija Suomeen. Tälle hyvälle yhteistyölle esimerkiksi EU:n pakotteet olisivat kylmää. Enkä usko, että sellaisiin mennäänkään.

Suomalaisessa sähköntuotannossa saavutetaan omavaraisuus vasta 2020-luvulla, kun Olkiluoto 3 ja nyt siis periaatepäätöksen saaneet (2) ydinvoimalayksikköä ovat käynnissä ja tuotanto on lisääntynyt suunnitellusti. Talvella olemme poikkeuksellisen vahvasti tuontisähkön varassa. Tammikuun paukkupakkasilla kulutus oli huipussaan 13 600 megawattia. Sähköä tuotettiin samaan aikaan Suomessa reilu 11 400 megawattia ja tuontia oli siis 2300 MW. Eli noin kolmen nykyisen ydinvoimalan verran tuotiin sähköä Suomeen ulkomailta. Ja muuten merkille pantavaa oli sekin, että sähköä saatiin niin ydinvoimaloista, vesivoimaloista kuin kaukolämmöstä ja hiililauhteellakin, mutta ei yhtään tuulienergiaa. Siis yhteensä 211 tuulimyllystä 0 megawattia.

Vuositasollakin maamme sähköstä viidennes on tuontisähköä. Ja sähkön tuonnilla on erittäin suuri merkitys maamme kauppataseen vajeessa. Ja tilanne vain pahenee jos Fennovoiman uutta voimalaa ei käyttöön saada suunnitellusti. Eli kotimaiseen sähköntuotantoon täytyy investoida lisää niin ydinvoiman kohdalla kuin metsäenergian, bioenergiankin kohdalla.

Kello 20.11 ja hetki sitten eduskunnasta kotiin. Illalla oli hauska tilanne, kun istunnossa olimme enää kolmistaan KD:n Leena Rauhalan ja puhemies Anssi Joutsenlahden kanssa. Aiheena oli päihdeäitien hoito ja olisin itse toivonut Leenan erinomaisen lakialoitteen käsittelyyn enemmänkin väkeä. Itse toivon, että ns. pakkohoitoasiassa Suomessakin edettäisiin Ruotsin ja Norjan pitkän esimerkin mukaan. Malli voisi olla alkuun Tanskan tyylinen hoitoonohjaus-malli, mutta myös pakkoa on minusta harkittava vakavasti. Siinä loukataan toki äidin oikeuksia, mutta puolustetaan syntymättömän lapsen oikeuksia, joita ei äidin lisäksi muuten kukaan voi puolustaa. Äidin juominen voi tuhota lapsen koko elämän jo ennen hänen syntymäänsä. Aiheesta puheenvuoroni löytyy tuolta Eduskuntatyö-sivun kautta varmasti huomenna aamulla heti.

Tänään jatkoimme työtä Ukrainan parissa. Ensin puolustusministeri Carl Haglund meillä puolustusvaliokunnassa kuultavana ja sitten siirryimme ministerin kanssa Pikkuparlamentin puolelle ja jatkoimme ulkoasiainvaliokunnassa. Samoja teemoja ja aiheita kuin eilenkin ja jälleen valtaosa salaiseksi luokiteltua. Mutta sen voi edelleen todeta, että erinomaisesti meidät pidetään puvissa ja uav:ssä ajantasalla tilanteesta ja siitä mitä suunnitellaan ja tuleman pitää. Itseasiassa huomenna aamulla jatkamme samaa aihetta Mäntyniemessä sitten Tasavallan Presidentin kanssa. Tämä on nyt tällaista.

Eduskuntaryhmämme päätti tänään esittää yksimielisesti minua myös ulkoasiainvaliokuntaan varsinaisenjäsenen paikalle. Se onkin kovin paikka missä olen koskaan ollut. Mutta maltetaan ja odotetaan vielä täysistunnon vahvistus asialle. Otan siis Petteri Orpon paikan ja hän siirtyy Uav:n varajäseneksi paikalleni. Päikseen siis.

Ukrainan tilannetta on seurattu siis suurennuslasilla ja sen vaikutuksia myös Suomeen ja EU:hun. Ymmärrän hyvin, että Baltianmaissa ja Puolassa ja Unkarissa on tilanne vieläkin epävarmempi. Ja myös luonnollisesti Georgia ja muut tämän alueen entiset Neuvostotasavallat seuraavat tilannetta huolestuneina. Itse kuitenkin uskon, että tämä tilanne tästä vielä neuvotteluin ratkeaa. Ja toivottavasti niin että saamme Ukrainan hyvälle kehitystielle.

Kommentit