Kohta alkaa olla nämä kaikki eduskuntatyön tilastot läpikäyty päättyneen vuoden osalta. Aiemmin on julkaistu jo meidän puheenvuorot ja lakiesitykset ja muut valtiopäivätoimet ja tänään sitten STT julkisti tilastot uuden eduskunnan ensimmäisen vuoden poissaoloista. Hyvä, että myös kerrottiin läsnäolotkin.
Kahdeksallatoista kansanedustajalla ei ollut poissaoloja eduskunnasta lainkaan. Ei siis luvallisia eli sairaspoissaoloja, mutta ei myöskään omia lomia eli luvattomia poissaoloja. Säntillisesti kaikissa eduskunnan täysistunnoissa kävi ministereistä vain perussuomalaisten työministeri Jari Lindström ja keskustan Anne Berner. Ja hänen lisäkseen joka kerta töissä oli Kokoomukselta Ben Zyskowicz, Pauli Kiuru ja minä. Keskustalta Hanna Kosonen, Katri Kulmuni, Ari Torniainen ja Jari Leppä. Perussuomalaisilta Leena Meri, Veera Ruoho, Sami Savio ja Maria Tolppanen. Demareista Ville Skinnari ja Pia Viitanen sekä Vasemmistoliitosta Aino-Kaisa Pekonen ja KD:stä Päivi Räsänen ja Sari Essayah.
Merkille pantavaa oli se, että aika usein itseään aikalailla virhettöminä pitävistä Vihreistä kukaan ei päässyt ”Aina töissä” -ryhmään. Eli puhutaan ja toimitaan toisin.
Eniten poissaoloja kertyi pahemmin sairastelleille edustajille ja äitiyslomalla ollevalle keskustan Mirja Vehkaperälle. Mutta niitä omia lomia eli ilman lupaan poissaoloja eniten oli perussuomalaisten Olli Immosella ja sairastelun lisäksi myös paljon muutenkin poissaolleelle saman puolueen Pentti Oinoselle. Seuraavaksi eniten poissaoloja oli keskustan Mikko Alatalolla ja SDP:n Susanna Huovisella ja Erkki Tuomiojalla.
Itse siis osallistuin kaikkiin täysistuntoihin eikä omia lomia ole ollut tarpeen eikä syytäkään ottaa. Ja toisaalta minut on kasvatettu siihen, että töissä pitää ja töissä käydään jos ei sairaana olla. Ei muistakaan töistä ilman lupaa saa pois jäädä ja minusta eduskunnankin olisi tässä hyvä näyttää esimerkkiä.
No nämä ovat tällaisia tilastoja ja kertovat vain jotain. Eivät siis varmastikaan sitä kuka on hyvä meistä kansanedustajista tai sellaista. Mutta ehkä nämäkin jotain kertovat liitettynä muihin tilastoihin. Tätä kansanedustajan työtä kun muuten on kovin vaikea ainakaan yksilötasolla mitata. Joukkueenahan tässä toimitaan eli puolueittain ja sitten tärkeimpänä yhdessä hallituspuolueiden kesken.
Ehkä täällä blogissanikin voisin hieman katsoa kokonaisuuttakin eli sitä mitä nyt on tehty ja saatu aikaan. Kirjoitin aiheesta kolumnin ja tässä otteita siitä ja hieman laajemminkin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana keskusteluun on noussut erilaisten vaikutusarviointien vajavaisuus lainvalmistelussa. Päätöksenteon vaikutusarvioinninhan pitäisi olla aina itsestään selvyys. Välillä tuntuu kuitenkin, että osa vannoon sen nimeen oppositiossa ollessaan ja viittaa kintaalla hallitukseen päästessään. Tässä on siis peiliin katsomisen paikka varmasti kaikilla.
Kaikessa päätöksenteossa pitäisi nimittäin aina arvioida niiden vaikutus mm. lapsiin ja nuoriin, eri sukupuoliin, ympäristöön, työhön ja työllisyyteen jne. Eli esimerkiksi lisääkö tehtävä päätös maahamme työtä ja työpaikkoja vai lisääkö se työttömyyttä.
Näin vuoden lähestyessä loppua on hyvä ehkä hieman katsoa mitä tänä vuonna on valtakunnan politiikassa tehty. Me Kokoomuksessa lähdimme tähän vuoteen hyvin vaikeassa tilanteessa. Meidän puoluekannatus oli alhaalla ja iskuja meitä vasten tuli vähän joka puolelta. Olimme iskuissa niin opposition kuin myös silloisen päähallituskumppaninkin päävastus.
Kokoomuksemme me olemme asettaneet historian aikana kuitenkin aina työn kaiken edelle. Tämä näkyi myös nyt puheenjohtaja Alexander Stubbin talviseminaarin linjapuheessa. Stubb totesi, että kaikki voimat pitää keskittää työn lisäämiseen, koska muuten ei ole varaa hoitaa ikääntyneitä, tarjota koulutusta eikä järjestää terveydenhuoltoa.
Keväällä me julkaisimmekin useita toimenpideohjelmia, joista yksi tärkeimmistä oli ns. Työlista. Siinä luettelimme keinoja työllisyyden nostamiseen. Asiantuntija-arvioiden perusteella voitiin sanoa, että toteuttamalla tuon listan toimet saataisiin luotua Suomeen kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Työlistalla oli muun muassa seuraavat keinot:
– Työn verotuksen keventäminen
– Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen
– Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
– Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
– Koeajan pidennys
– Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
– Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
– Kannustavampi opintotuki
– Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista
Yhdistävä tekijä näille kaikille keinoille on, että ne löytyvät nyt myös nykyisen hallituksen ohjelmasta. Kokoomus onkin mukana tässä hallituksessa nimenomaan siksi, että haluamme viedä eteenpäin työlinjaa. Linjaa, joka nostaa työllisyysastetta kestävällä ja pysyvällä tavalla sellaiselle tasolle, että velaksi eläminen loppuu ja rahat saadaan riittämään hyvinvointipalveluihin ja välttämättömiin tulonsiirtoihin.
Päättyvää vuotta on eduskunnassa värittäneet myös kipeät säästöpäätökset. Poliittisena päätöksentekijänä on varmasti kivempaa olla silloin, kun pääsee jakamaan rahaa haluamiinsa kohteisiin. Mutta sellaisesta sulle mulle -politikoinnista mitä valtakunnan tasolla osa edelleen haluaa ylläpitää ja suosia jopa velkarahalla usein valitettavasti äänestäjätkin palkitsevat. Mutta onneksi suomalaisista äänestäjistä monet ovat myös sellaisia ja itse uskon, että enemmistö, että he palkitsevat myös vastuunkannosta vaikeina aikoina. Edellisten, isoja leikkauksia tehneiden, hallitusten valtiovarainministerit Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö ovat laajasti arvostettuja hahmoja, jotka hoitivat velvollisuutensa eivätkä piitanneet kannatusluvuista. Tästä huolimatta Niinistö oli jo 1990-luvun suosituimpia puoluejohtajia. Vuonna 2012 hänet valittiin tasavallan presidentiksi. Ja tällä hetkellä Tasavallan presidentin suosio taitaa olla huipussaan. Keskellä siis vaikeita talousaikojakin.
Tässä tilanteessa ei siis hallituksen onnistumista voi mitata jaetun rahan määrässä. Yleensäkään vaikeiden aikojen hallitusten onnistumista ei voi mitata jaetun rahan määrässä, koska jaettavaa ei yksinkertaisesti ole. Vaikeiden aikojen hallitusten onnistuminen mitataankin lopulta päätöksenteon ja toimeenpanon kyvyllä. Me olemme kokoomuksessa koko tämänkin syksyn korostaneet vastuunkantoa ja olemme tukeneet hallituksen työtä täysillä.
Olemme halunneet pitää ääntä siitä, että tämän mittaluokan ongelmat vaativat ratkaisuikseen sellaisia toimia, joihin ei kuka tahansa pysty. Arvostusta ansaitseekin mm. pääministeri Juha Sipilä ja ennen muuta hänen halu puolustaa tiukkaa, mutta välttämätöntä talouslinjaa. Aivan erityisen kiitoksen ansaitsevat myös Perussuomalaiset, jotka ovat kannatuslukemien rajusta putoamisesta huolimatta tukeneet hallituksen yhteistä linjaa ja kantaneet vastuuta. Voin kuvitella, että paine oppositiosta ja kentältä on ollut valtava. Mutta selkäranka on kestänyt. Sitä voi vain ihailla.
Haastavia aikoja on kuitenkin vielä edessä. Alkava vuosi tulee olemaan hyvinkin vaikea, mutta samalla myös maamme tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Hallituksella on hoidettavanaan merkittävät työmarkkinauudistukset, joista tärkein on paikallisen sopimisen lisääminen. Toinen, tästä erillinen kokonaisuus on kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen. Työmarkkinaosapuolilta on keväästä saakka, mutta valitettavasti ainakin vielä turhaan, odotettu yhteisiä esityksiä sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla suomalaisen työn kilpailukykyä voitaisiin palauttaa koko 2000-luvun jatkuneen heikentymisen jäljiltä. Itse uskon, että ratkaisu yhteiskuntasopimuksesta vielä alkuvuonna syntyy. Toivottavasti. Mutta jos kuitenkin olen väärässä niin kilpailukykytoimien lainvalmistelu etenee nyt normaalia latuaan.
Työmarkkinaosapuolet voivat edelleen halutessaan esittää yhteisesti keinoja kilpailukyvyn kohentamiseen. Mutta vaatimus lainvalmistelun keskeyttämisestä on tietenkin aivan mahdoton. Hallitus on vastuussa ja sen täytyy toimia. Kaiken ytimessä on suomalainen työ. Sen lisäämiseksi hallitus toimii, ja tämän päämäärän onnistumisella mitataan hallituksen onnistuminen. Mukaan talkoisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka jakavat saman tavoitteen.
….
Tänään aamusta suuntasimme Kanta-Hämeen Keskussairaalaan. Pieni operaatio lapsella ja hyvää palvelua omassa sairaalassamme. Toivottavasti K-HKS pystytään turvaamaan laadukkaana sairaalana myös jatkossa. Hieman huolestuneena luin esimerkiksi Hämeen Sanomista keskustalaisen Sirkka-Liisa Anttilan kirjoitusta missä hän lainasi peruspalveluministeri Juha Rehulaa. Hieman tuli sellainen olo, että keskustassa oltaisiin jo sovittu, että Kanta-Häme ei jatkossa olisikaan itsenäinen ja itsenäisesti toimiva Sote-alue. Tuntui, että tätä päätöstä nyt jotenkin yritetään pehmentää ja valmistaa väkeä siihen puhumalla, että sairaaloita on täällä niin paljon ja niin lähekkäin jne. Nyt on minusta ensiarvoisen tärkeää, että Kanta-Häme ja Päijät-Häme tekevät vahvaa työtä yhdessä ja erikseen sen eteen, että nämä Sote-alueet saavat jatkossakin täyden itsenäisen aseman. Sote-alueista nimittäin niin monta on meidän alueita pienempiä että yhteistyöhön pakotettavat alueet tulee löytyä sieltä. Ja tässä lopulta ratkaisevassa roolissa on vastuulliset ministerit. Mutta tähän saamme varmasti vielä palata ja vaikuttamistyö ja neuvottelut pitää hoitaa nyt kaikilla tahoilla kunniakkaaseen maaliin.
95. pussi ja nyt meni ilman pelkoa kun oli pieni kädestäpitäjä mukana.
Hämeenlinnasta sitten herättelyjen jälkeen Riihimäelle ja siellä SPR:n Veripalvelun kiertävään verenluovutukseen. Seurakuntatalolla tämän vuoden ensimmäinen pussi ja samalla luovuttajauran 95. pussi punaista hyvään. Liikuttava oli luovuttaa kun 3 v lapsi piti isiä kädestä kiinni koko luovutuksen ajan, ettei ”Isiä pelottaisi liikaa”. Siis sama kaveri joka päivällä oli jo itse käynyt läpi nukutuksen ja pienen leikkauksenkin kaikkine siihen liittyvine. Aika sankari.
Ja Sankareita riitti illassakin kun Pikkuleijonat raivasivat tiensä nuorten jääkiekon MM-kisojen finaaliin. Rakas länsinaapuri kaatui makeasti 2-1. Maalit merkittiin tällä kertaa Roope Hintzille ja Antti Kalapudakselle. Hienoa taistelua jälleen koko joukkueelta ja tämän illan toinen semifinaali ratkaisee sitten vastustajan huomiseen finaaliin. Mutta vahvasti tuntuu siltä, että Timo Jutila oli alkusarjaa katsoessaan jo oikeassa, että mestaruutta tämä porukka tässä luo.