Kesäteatterikierros jatkui tänään hyvän ystäväni Jarnon 50-vuotisjuhlareissulla Valkeakoskelle. Jarnon syntymäpäivälahjaksemme valikoitui luonnollisesti Vesa-Matti Loirista kertova musiikkinäytelmä, sillä onhan mies vannoutunut Uuno-fani. Mutta Vesa-Matti Loirihan oli toki paljon muutakin kuin Uuno ja siitä kaikesta tämä kesäteatterimusikaalikin kertoi.
Tänään saimme Valkeakoskella siis nähdä ja kuulla ainutlaatuisen upean kesäteatteriesityksen taiteilija Vesa-Matti Loirista. Loiri tai Vesku, tai ihan miten vaan, teki yli kuudenkymmenen vuoden uran näyttelijänä, koomikkona, laulajana ja muusikkona. Hänen uransa etsii vertaistaan monipuolisuudessaan. Timantilla oli monta syrjää ja kaikki todellakin upeasti hioutuneita ja niitä särmiä 
ja pintoja tämä tarina ja musikaali hienolla tavalla kunnioitti.
Heikki Paavilaisen ja Tuomas Marjamäen käsikirjoittama musikaali Vesa-Matti Loirin elämästä ammentaakin inspiraationsa Vesa-matti Loirin taiteellisesta urasta ja lahjakkuudesta unohtamatta kuitenkaan miehen vaiherikasta elämäntarinaan sekä ”rohkeutta käsitellä työnsä kautta myös henkilökohtaisia menetyksiä ja elämän kolhuja”. Paavilainen oli saanut nyt käsikirjoittajan pöydälle viereiselle tuolilleen Tuomas Marjamäen, joka kirjoitti pari vuotta sitten kirjan ”Tuttujen kesken Vesku”. Ja täytyy sanoa, että upealla tavalla aiempien kesien näytelmien tapaan jälleen kerran Valkeakoskella onnistuttiin tekemään aikalailla jotain ainutlaatuista, vaikkakin tutulla paavilaismaisuudelle. Veskun jäljittelemätön ääni ja tunteellinen tulkinta tekivät hänen musiikistaan ikimuistoisen osan suomalaista kulttuuriperintöä ja sitä perintöä tämä kesäteatterin musikaali kunnioitti ja jatkoi upealla tavalla.
Kokonaisuus oli erittäin taitavasti rakennettu ja lavalla nähtiin Veskun eri puolia ja roolejakin ja sitä jo kaipaamaankin alettua veskumaista huumoria. Tarinaan mahtui mestarin elämän eri hetkiä ja käännekohtiakin rakkautta, ystävyyttä ja erilaisia koskettavia hetkiä. Koko ryhmä lavalla oli tässä esityksessä erinomainen. Lavalla Veskun elämän ja uran hienouksia meille nyt tarjoilivat Ilkka Koivula, Lauri Mikkola, Ushma Olava, Joni Leponiemi, Natalil Lintala, Mikko Huoviala, Leea Lepistö, Rasmus Koskinen ja Eryka Saksa.
Kun elämäntarista oli kyse niin Veskujakin tarvittiin eri-ikäisinä ja Veskua näytteli lavalla Rasmus Koskinen, Lauri Mikkola ja Ilkka Koivula. Ennen muuta sen ”viimeiseksi” jääneen Veskun veskumainen laulu- ja äänikin hienosti oli sieltä lavalle tuotu. Tästä suuri kiitos Ilkka Koivulalle, joka teki upean roolisuorituksen Veskuna. Katselin Koivulaa monessa sellaisessakin tilanteessa, kun itse näytelmä oli lavalla vähän toisaalla ja niissäkin mies oli jokaiselle ilmeellään ja liikkeellään Veskuna läsnä. Taitavan imitaatiolaulun ja puheen lisäksi huomioni kiinnittyi useita kertoja myös käsiin ja niiden liikkeisiin – ne olivat kuin elävän Veskun kädet.
Veskun nuoruuden roolin vetänyt Rasmus Koskinen teki myös vaikutuksen. Uunojahan lavalle näimme kymmenkunta ja heistä ylivoimaisesti vakuuttavin oli juurikin nuori vasta 17-vuotias näyttelijälahjakkuus. Koskinen hoiti kaikki roolinsa ja osansa upealla tavalla legendaarisesta Veskun Pojat -elokuvan Jakesta lähtien päätyen kaatuilun mestarin imitaatioon. Nimi mieleen! Rasmuksesta kuulemme vielä!
Ja kolmantena kovasta kattauksesta haluan nostaa esille vielä upeaäänisen Leea Lepistön. Kertakaikkisen vakuuttavaa tekemistä. Ja vielä kerta kiellon päälle eli neljäntenä nostan esille Mikko Huovialan. Luottomies Valkeakosken lavalla ja jälleen loistava kaikessa tekemisessään Simo Salmisesta lähtien. Ja kyllä tästä näytelmästä ja musikaalista täytyy esille nostaa myös hieno live-orkesteri, mitä ilman tällaista ei tietenkään voisi tehdä.
Vesku-musikaalin ytimessä ovat ihmisyys ja yhteyden kokeminen niin taiteessa kuin ystävyydessä ja rakkaudessakin. Lavalla nähdään Veskun elämän – ainakin lähes kaikki naiset – mutta myös totta kai Uuno ja itse Jean Pierre Kuselakin. Ja hienosti Kuselan legendaarinen Naurava Kulkuri olikin hieman uuteen asentoon taiteiltu. Ei siis kliseistä ja helppoa vaan uutta ja oivaltavaa. Toimi. Ja kun edellä kehuin nuoren Loirin eli Rasmus Koskisen ja ”vanhan Loiron” Ilkka Koivulan niin tässä kehun vielä sen keskimmäisen Vesa-Matti Loirin eli Lauri Mikkolan, joka oli myös vakuuttava Kuselana, mutta hyvä myös Unonakin. Esityksessä nähtiinkin siis hyvä kattaus legendaarista veskumaista huumoria, koskettavia hetkiä, sydämellisiä tarinoita sekä elämän merkittäviä käännekohtia. Ja kyllähän sieltä tuli myös se odotettu Lapin kesä ja myös tunnelmarikas Hyvää puuta ja monta muutakin. Hyvin laulut oli sovitettu Veskun elämäntarinaan ja hienosti sinne sopivat Miljoonasateen Olkiukko tanssii ja Veskun taitelijaelämässä isossa roolissa olleet joulukonserttien kauneimmat ja koskettavimmat laulutkin. Yhtä lukuun ottamatta kaikki näytelmän laulut Vesa-Matti Loiri elämänsä aikana ehti myös levyttää. Mutta mikä oli se yksi puuttuva?
Valkeakosken Apianniemen suuri yli 800 hengen katsomo oli jälleen hyvin myynyt ja katteen alla ei kesäsadekaan elämystä haitannut. Takuu varmaa Paavilaista. Tuttua kaavaa ja joku voisi sanoa, että aina samaa, mutta minä sanon, että hyvin se toimii ja siksi antaa mennä vaan. Näkemisen ja kuulemisen arvoinen kappale legendan elämästä. Eli vahva suosittelu siis jälleen kerran Valkeakosken kesäteatterille ja jäämme jo odottamaan ensi vuoden suvea.
Ja tuntui, että hyvin se viihtyi myös meidän synttärisankarikin Apianniemessä ja myös taputtikin. Kiitos Jarno ja Eeva. Olette.
”Ei helvata pojat”, me jatketaan Jarskin kanssa tästä tyylillä elämämme jälkimmäiselle puolikkaalle. Emme siis viimeiselle kolmannekselle.
Onnea Jarno ja kiitos ystävyydestä.
….
Kiitos ja kunnia, heiltä se ei jää saamatta
Tänään oli yksi kesälomani tärkeimmistä tapaamisista. Riihimäen sotiemme veteraanien ja heidän leskiensä kuukausitapaaminen järjestettiin nimittäin tänään Lopella Koski-Cafe Myllyllä ja sen ihastuttavassa Sydänmaan talossa. Mukaan oli Lopen retkelle ja kesäpäivään kutsuttu mukaan myös loppilaisia veteraaniemme leskiä, sillä viimeinen veteraanimme kuuli iltahuutonsa aiemmin tänä vuonna.
Sydänmaalla väkeä odotti Mirva Leinosen herkullinen kermainen lohikeitto ja lounaspöytä ja musiikista vastasi kylän oma pelimanni Päivi Siivonen haitarinsa kanssa. Itse pidin väelle puheenvuoron maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, varautumisesta ja Natosta ja myös vähän kotikunnastammekin. Mukava oli tällaisen paljon nähneelle ja kokeneelle väelle puhua ja ennen muuta heidän kanssa vaihtaa ajatuksia. Suomen lippu liehui Sydänmaalla salossa vapaan isänmaan merkiksi ja myös lupauksena siitä, että me huolehdimme nyt omalla vahtivuorollamme, että näin on jatkossakin.
Kerroin väelle myös hieman panostuksistamme sotiemme veteraanien kuntoutukseen ja etuuksiin. Isoin tasokorotus rintamalisään tehtiin muutama vuosi sitten esityksestämme ja nyt painopistettä on sitten omalta osalta alettu siirtää myös kaatuneitten omaisten ja sotaorpojen tilanteeseen. Olen tässä pyrkinyt olemaan aloitteellinen ja tekevä ja tälle vuodelle nyt osoitimmekin esityksestäni valtiovarainvaliokunnan erillisrahoitusta sotaorpojen kuntoutukseen ja virkistys- yms. toimintaan. Tämä raha onkin mennyt enemmän kuin tarpeeseen ja juuri viime viikolla Hämeenlinnan torilla kuukausimarkkinoilla sain tästä hieman lisätietoa ja rahoituksesta myös kiitosta. Veteraanityössä olemme nyt siirtymässä myös pikkuhiljaa perinnetyön suuntaan ja myös tähän alueellisen perinnetyön käynnistämiseen ja tekemiseen osoitimme tälle vuodelle omaa rahoitusta.
Erittäin kiva ja lämminhenkinen tilaisuus ja täytyy vielä erityisesti kiittää Pohjois-Uudenmaan perinneyhdistystä ja Riihimäen Kerhoa ja sen aktiivia Päivi Lehtosta tästä tilaisuudesta. Oli ilo ja kunnia saada olla mukana ja puristaa näiden kesäpäivää viettäneiden käsiä ja sanoa Kiitos.
Tilaisuutemme päättyi sitten kahviin ja uuden satokauden loppilaisista marjoista Mirvan taikomaan marjapiirakkaan ja tietenkin musiikkiin. Lämmin kiitos myös Lopen väestä huolehtineelle Antti Koskimäelle apujoukkoineen. Kaikki meni hyvin.
Kello jo kääntymässä yöhön. Eilen illalla sää jo vähän tuntui lämpiävän, mutta tänään palattiin siihen Suomen tämän vuoden kesään. Tuntuu siltä, että tämän vuoden kesä oli silloin sunnuntaina viikkoa ennen juhannusta.