Sähkösotku näyttää vain sakenevan. Pääministeri Sanna Marin näyttäisi vetäytyneen piiloonsa ja nyt tulilinjalle on laitettu avustajakunta. Tämä malli noudattelee aikalailla tutulla kaavalla Marinin joutumisia tiukkoihin paikoihin. Peiliä ei niissä tilanteissa tunneta ja syyttävä sorvi osoittaa pian omaan lähipiriin – avustajakuntaan. Avustajakunnan on sitten tavalla tai toisella keksittävä selityksiä tapahtuneelle ja aina parhain päin. Ja yleensä SDP:n avustajakunnassa syyttävä sormi osoittaa sitten muihin puolueisiin ja usein keskustaan. Keskustaa näyttää olevan helppo ja mukava syyttää milloin mistäkin ja kannatusalhossaan keskusta ja Annika Saarikko näyttävät nielevän mitä vaan.
Nyt Marinin esikunnasta viestitettiin (IL 28.12.2022), että ”Meille syntyi käsitys että varautuminen on käynnissä”. Ei kai olettamuksien ja luulojen varassa voida maamme asioita hoitaa ja hallitusta johtaa? Iltalehti kertookin miten pääministerin Marinin ”valtiosihteeri Henrik Haapajärvi kääntää huomion elinkeinoministeri Mika Lintilään”. Kaava on siis tuttu jälleen.
Marinhan on väittänyt, että hallituksen toimesta ministeriöissä olisi sähkötilanteeseen valmisteltu ratkaisuja jo syksystä lähtien. Eilen sitten kävi selväksi, että Marinin puheet eivät olleetkaan totta, vaan toimeksianto Työ- ja elinkeinoministeriölle tuli vasta 13.12.2022 eli päivää ennen kuin Marin itse twiittasi, että sähkölle tulee asettaa 20 sentin hintakatto. Budjettiriihessä oli kuitenkin selvästi linjattu, että menokehyksiä ylittäviä toimia ei tehdä ja tämän takia esimerkiksi väitteet siitä, että hintakattoa olisi pitänyt valmistella eivät voikaan pitää paikkaansa.
Näiden kahden asian ajankohdallinen läheisyys näyttää kyllä puhuvan sen puolesta, että toimeksianto tuli vasta joulukuussa eikä Marinin väittämästi jo syksyllä. Jos tällainen toimeksianto sähkönhintakaton valmistelusta tai muista sähkönhintaan merkittävästi vaikuttavista toimista olisi annettu jo syksyllä esimerkiksi budjettiriihen yhteydessä niin siitä olisi luonnollisesti olemassa jotain dokumenttia – mustaa valkoisella. Ne toimet mitä silloin oli päätetty olivat ihan muuta eli ei hintakattovalmisteluun ohjeistamista eikä vastaavaa. Itseasiassa keskustan Annika Saarikko vielä 14.12. aamutelevisiossa kertoi, että sähkön hintakattoa ei valmistella. Kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja ja kokenut ministeri ja politiikan ammattilainen Päivi Räsänen totesi samassa haastattelussa, että kyllä ”virkamiehiltä tulee ratkaisuehdotuksia, jos heille annetaan selkeitä toimeksiantoja. Ilmiselvästi mitään selkeää toimeksiantoa ei ole annettu”.
Näyttää selvältä, että pääministeri Sanna Marin on johtanut harhaan väittämällä, että hintakattoa tai muuta vastaavaa budjettikehyksen ohittavaa ratkaisua olisi valmisteltu jo kuukausia. Pääministerin tuleekin antaa eduskunnalle selvitys tilanteesta; puheistaan ja teoistaan. Eduskunnalla on siihen omat keinonsa, jos totuus ei muuten selviä.
Marinin hallituksen riveistä on jo itsekin suoraan käytetty valehtelu -sanaa. Se on politiikassa kova sana. Toki vielä niin, että ei kukaan ole valehdellut. Sekin varmasti aikanaan selviää. Ja varmasti sekin, että onko kukaan edes johtanut.
Tosiasioiden tunnustaminen on, arvon pääministeri, kaiken viisauden alku.
…
Hyvää viattomien lasten päivää!
Viattomien lasten päiväähän vietetään historian mukaan niiden betlehemiläisten lasten muistoksi, jotka kuningas Herodes aikanaan Matteuksen evankeliumin 2. luvun mukaan surmautti.
Päivällä on muuten meillä Suomessa ihan mielenkiintoinenkin historia. Sitähän vietettiin aina vuoteen 1774 pyhäpäivä eli neljäntenä joulupäivä. Historian mukaan se oli kuitenkin niin sanottu pikkupyhä. Pikkupyhällä tarkoitettiin päivää mikä oli pyhä eli töitä ei saanut tehdä, mutta ei kuitenkaan niin pyhä, että olisi pitänyt viettää sitä uskonnollisen hartaasti.
Päivä on kuitenkin hyvä muistutus meille lasten viattomuudesta. Otetaan heidät vastaan sellaisina ja annetaan heille mahdollisuudet kasvaa ja varttua täyteen omaan kukkaansa.
Tänään toki ajatukset ja huolet jälleen Ukrainan lasten luona. Siellä lapsilla ei ole ollut normaalia arkea pian kohta vuoteen. Ei tullut perinteistä joulua ei joulun rauhaa. Nälkä ja kylmyys vaivaa monia. Ajatukset siis heidän luona ja heidän perheiden luona. Mutta myös kaikkien niiden lasten, jotka tänäänkin kärsivät syystä tai toisesta missä päin maailmaa tahansa.
Lapsissa on tulevaisuus!
Joku voi muistaakin sellaisen lapun mitä opettajana toimiessani mukanani pidin? Täytyy se joskus tänne liittää myös. Nykyisin se on minulla eduskunnan työhuoneessa. Muistuttamassa.