Avajaispuhe Riihimäen Opettajien taidenäyttelyssä

Kynästä, tiistaina 29.03.2016

Avajaispuhe Riihimäen Opettajien Taidenäyttelyn avajaisissa
Riihimäen kirjaston Samuli Parosen salissa.
Kansanedustaja Timo Heinonen (muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Hyvät opettajat
Arvoisat kollegat.
Arvoisat taiteilijat.

12803276_10154000163491670_810912571708524444_n
Aluksi haluan kiittää kutsusta tulla puhumaan näyttelynne avajaisiin. Entisenä opettajana teistä osan jopa entisenä työkaverina tehtävä on erityisen mieluinen. Itselleni taide on ollut aina läheinen kulttuurin osa. Erityisesti kuvataide, mutta myös laajasti taiteen repertuaari. Taiteilijaksi minusta ei koskaan ole ollut. Ehkä lähimmäksi sitä olen päässyt valokuvauksen kautta.

(Tarina kuvataidetunnilta VIHREÄ HEVONEN, vapaasti puhuen)

Ehkä vihreästä täplikkäästä hevosesta olisi siis kuvataidetta paremmin sadun sankariksi.

 

Hyvät opettajat.

Meistä monilla on erilaisia hienoja taitoja. Monilla musiikki, liikunnallisuus, eri oppiaineiden harrastuneisuus esim. luonto tai historia. Ja osalla taito tehdä taidetta.

Olen varma, että teidän työssänne opettajanakin tämä erityistaitonne näkyy. Ja siitä oppilaannekin saavat osansa.

Vaikka peruskoulumme lähtökohta onkin ollut tasalaatuinen, yhdenmukainen ja välillä jopa tasapäistävä niin olen erityisen tyytyväinen siihen, että mallimme antaa meille opettajille poikkeuksellisen suuret vapaudet itse päättää opetusmetodeista –keinoista.

Olen varma, että se on yksi tärkein tukipilari opettajan koulutuksen rinnalla, kun etsimme syitä lastemme hyvää osaamismenestykseen kansainvälisissäkin vertailussa. Opettaja saa käyttää omia vahvuuksiaan työssään täyttäessään opetussuunnitelman tavoitteita.

Tätä vapautta te aivan varmasti käytätte työssänne. Kuvataiteen tunnilla voi oppia historiaa, mutta myös luonnontiedon tunnilla kuvataidetta.

12800104_10154000163731670_6808995509964101630_nNyt kouluja kannustetaan juuri näin liikunnallistamaan koulupäiviä. Samaa konseptia voisi käyttää myös taiteen – laajasti taiteen tuomiseksi koulupäiviin. Paljon laajemminkin kuin draamakasvatukselliseen tapaan. Haastaisinkin kouluja myös taiteellistamaan koulupäiviä.

Sivistystoimenjohtaja  Esa Santakallio avauspuheessaan laajemmin kävi läpi tätä upeaa näyttelyänne. Opet-esillä näyttelyn lähes 50 taideteosta, lähes kaikilla mahdollisilla eri taiteen tekemisen tekniikoilla, kertoo riihimäkeläisten opettajien poikkeuksellisesta osaamisesta.

Itseasiassa saman maaliskuun Lopella Samuli Parosen sisarsalin Fallesmannin kuukausinäyttelynä on perinteinen Lopen Kirkonkylän Koulun oppilaiden taidenäyttely. Opet ja oppilaat taiteilijoina seutukunnallamme siis hienosti esillä.

 

Hyvät kollegat.

Esittelytekstissänne kerroitte, että teistä monille käsillä tekeminen ja taideharrastus on tärkeä rentoutumiskeino välillä hyvinkin haastavan työpäivän jälkeen. Tämä on helppo ymmärtää. Minulle se hetki oli/on ratsastus. Jollekin musiikki. Jotain usein niin vaikeaa, että ei voi muuta ajatella tai taiteen tapaan niin intensiivistä, että se pitää kiinni.

Teistä osalle taide on myös vahvasti toinen työ.

Ja mukava oli huomata, että CV:nne paljastavat myös sen, että taideharrastus kantaa läpi elämän tai taide voi viedä vaikka vasta aikuisiällä.

 

Hyvät taiteilijat,
Arvoisat kutsuvieraat

Hyvä taide puhuttelee. Hyvä taide herättää tunteita. Hyvät taide pysäyttää.

Ja se riittää, että se tekee sen juuri minulle tai sinulle.

Eri mieltä saa olla muuta se riittää, että juuri se teos on minulle hyvää taidetta.

Toivotan teille opettajille voimia arvokkaaseen opettajan työhön ja aikaa myös rakkaalle harrastukselle. Usein se nimittäin harrastusten kanssa on niin, että haluja on enemmän kuin aikaa tai mahdollisuuksia.

Olen iloinen myös teidän oppilaiden puolesta.
Eläköön opettajuus. Eläköön taide!

 

Kommentit