Eilen yöllä puhelin piippasi ja kertoi ampumatapauksesta Imatralla paikallisen ravintolan edustalla. Myöhemmin tapahtumat on selvinneet ja poliisi vahvistanut kolmen imatralaisen naisen kuolleen nuoren miehen metsästyskiväärillä ampumiin laukauksiin. Kaksi uhreista oli ammatiltaan toimittajia ja kolmas myös Imatran kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Julkisuuteen on jo haluttu kertoa, että tapauksella ei olisi poliittisia tai muita vastaavia syitä vaan uhrit olisivat valikoituneet sattumanvaraisesti. Toivottavasti on näin vaikke ei sekään tietenkään heitä enää takaisin tuo.
Julkitulleet tiedot kuitenkin jollain tavalla nostivat mieleen kysymyksiä. En niitä kuitenkaan enempää halua avata sillä poliisi tekee työtään ja selvittää varmasti myös teon motiivin jos se on tekijältä selville saatavissa.
Poliittisesti aktiivisen henkilön ampuminen tällä tavalla joka tapauksessa kosketti poikkeuksellisen rajusti. Niin muistan aikanaan myös koulusurmien koskettaneen minua opettajana. Itseasiassa edelleen tapaukset tulevat mieleen tietynlaisissa kouluympäristöissä haluan tai en. Se on varmasti luonnollista ja minun on ainakin hyvin vaikea aina uskotella tällaisten jälkeen että pelolle ei saa antaa sijaa ja kaiken pitää jatkua entisellään. Ainakin minua tällaiset koskettavat ja jäävät mieleen. En nyt sanoa, että pelkäisin, mutta muuttavat nämä jotain.
Uskon, että tämäkin tapaus saa jälleen aikaan keskustelun siitä, että osa haluaa tiukentaa aselainsäädäntöämme. Tällaiset tapahtumat antavat sellaisille vaatimuksille aina oma sijansa. Itse en siihen usko enkä sellaisia tule kannattamaan. Nytkin julkisuudessa on kerrottu, että ase oli toisen henkilön laillinen ja luvallinen metsästyase. Ampuja siis oli saanut tai ottanut aseen luvatta tai muuten käyttöönsä. Yhtä hyvin tekovälineeksi olisi voinut valikoitua laiton aste joita ei myöskään lainsäädäntöä tiukentamalla pois saada tai leipäveitsi tai auto. Meidän ampuma-aselainsäädäntömme on niin aseen hankintaa kuin aseiden säilytystä ja käyttöäkin myöten erittäin tiukka. Lain höllyydestä ei tällaiset tapahtumat kumpua.
Tarvitsemme siis ehdottomasti lisää voimavaroja siihen, että apua ja hoitoa tarvitsevat saavat tarvitsemansa. Tarvitsemme myös keinoja pitää pois arjesta sinne kuulumattomat ihmiset. Ja tarvitsemme myös itse kukin matalampaa kynnystä puuttua ja ilmiantaa näkemiämme ja kuulemiamme vähäisiäkin uhkauksia tai vastaavia. Hyviäkin esimerkkejä on kun lähipiirin vinkeistä on pystytty estämään kouluampumisia ja muitakin viharikoksia. Mutta normaalia valvovaa silmää ja puuttuvaa huolta saisi minusta arjessamme olla enemmänkin eikä se tarkoita kyttäämistä eikä toisten asioihin puuttumista. Tarvitsemme myös keinoja puuttua ja auttaa niin varhaiskavastuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa, armeijassa kuin työpaikkoillakin erilaisiin ongelmiin. Yhteiskuntamme tarvitsee nyt arjen apua.
Ja lisää tarvitsemme myös poliiseja tähän maahan. Hallituksen talouden raamit eivät ole riittävät taataksemme poliisien riittävät voimavarat ja resurssit. Saimme nyt paikattua budjettia poliisin osalta ensi vuodelle eli vuodenvaihteessa ei poliisien määrä laske, mutta jos emme tee uusia ratkaisuja ja määrärahakorjauksia niin tulevina vuosina poliisien kokonaismäärä tulee laskemaan. Siihen meillä ei ole varaa ja tulen itse toimimaan sen eteen, että poliisien määrärahat turvataan myös ensi vuoden jälkeenkin.
Mikään näistä ei tuo näitä kolmea surmansa saanutta takaisin. Eikä lohduta enää heidän läheisiään. Omaiset tarvitsevat nyt vain kaiken tuen ja avun selvitäkseen tästä kauheasta tapauksesta yli. Myös lohdutusta ja voimaa tarvitsee monet joita tapahtuma on lähellä tai kauempana koskettanut ja järkyttänyt. Mutta meidän yhteinen tehtävämme on myös tehdä kaikki sen eteen, että tällaisia ei tapahtuisi. Vaikka olemmekin yksi maailman turvallisimmista maista niin meilläkin tällaisia voi tapahtua ja tapahtuu. Valitettavasti. Eikä kaikkea voida koskaan estää. Valitettavasti.
Kello 19.33 ja sunnuntai-päivä takana. Ajatuksissa siis hieman synkempiäkin tunnelmia. Huomenna kuitenkin tulee jälleen arki ja toivottavasti turvallinen sellainen.