Mielenkiinnolla odotin kuinka monta tuntia menee kun urheiluministeri Paavo Arhinmäki tyrmää esitykseni urheilun sponsorirahan ja lahjoitusvarojen lisäämisestä. Pari tuntia taisi mennä ja se ei todellakaan yllättänyt. Sen sijaan surullinen olen urheiluväen puolesta jotka ottivat esitykseni vastaan todella myönteisesti. Palautetta on tullut enemmän kuin paljon ja niin pienten poikien salibandyseuralta kuin huippu-urheilunkin kärjestä ja järjestöväeltä.
Me emme pysty veikkausvoittovaroista enää merkittävästi lisäämään liikunnan ja urheilun rahoitusta. Tarve kuitenkin on todella suuri niin juniorityössä kuin huippu-urheilussakin. Tarvitaan siis uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja ja jos esittämäni valtiolle edullinen tapa lisätä yksityistä rahoitusta liikuntaan ja urheiluun ei ministeri Arhinmäelle kelpaa niin toivon, että hän esittää oman mallinsa. Tarve on kuitenkin erittäin suuri.
Myös huippu-urheilumme tarvitsee lisää panostuksia jos haluamme, että suomalainen voittaisi jälleen. Itseasiassa kKansallisessa liikuntatutkimuksessa kolme neljästä, siis 75 % maamme, Suomen aikuisväestöstä pitää suomalaisten urheilijoiden kansainvälistä menestystä tärkeänä.
Jään odottamaan ministeri Arhinmäeltä ratkaisuja ja esityksiä. Ja totean, että esitykseni on edelleen käytettävissä. Se on hyvä ja halpa tapa ja toimivaksikin monessa maassa todettu malli.
…
Aamusta itseasiassa tänään aloitimme Valtion Liikuntaneuvostossa. Sportin puolella tullaan lisäämään ensi vuonna rahoitusta myös maamme urheiluseuroille. Yhtenä isona tavoitteena alentaa hieman lasten ja nuorten urheilun ja liikunnan kustannuksia. On nimittäin totta, että monelle perheelle osallistumismaksut, jäämaksut ja hallimaksut yms. ovat jo ylitse pääsemättömän suuria. Toivottavasti nyt lisättävä raha helpottaa edes hieman tätä. Tosin en usko, että yksin tällä rahalla ongelmaa korjataan.
Valtion Liikuntaneuvostossa tänään myös esillä urheiluopistojen tulevat rakentamishankkeet ja kasa muitakin asioita.
Nyt puolutustusvaliokuntaan kuulemaan ministeri Carl Haglundia kriisinhallintatehtävistä. Itse nostan esille näissä vaativissa tehtävissä loukkaantuneiden kuntoutuksen ja sen nykytilanteen. Toivottavasti tässä nyt jotain oltaisiin menneestä opittu. Ja tulen myös kysymään nykyministerin kantaa siihen, että kantaako puolustusvoimat ex-ministeri Häkämiehen linjauksen mukaan jatkossakin vastuun jos asiat mutkistuvat Valtionkonttorin kanssa. Näistä siis seuraava pari tuntia.
….
Kello 22.48 ja kämpillä. Tämä viikko menee siis todellakin kellon ympäri koko ajan ja töistä ei pulaa. Iltapäivällä vielä täysistunto ja lukiotyöryhmän kokous ja sitten yksi historiatapaaminenkin illalla.
Istunnossa tänään hyväksyimme Paula Risikon aikanaan liikkeelle laittaman vanhuspalvelulakikokonaisuuden. Olen todella harmissani, että ministerin vaihduttua vaalikauden vaihtuessa tämä tärkeä työ meni aikalailla pahan kerran väärille urille. Voisi sanoa, että kun tavoite ja lähtökohta oli aikanaan keskustan kanssa tehdä hyvän hoidon takaava ja varmistava vanhuspalvelulaki niin nyt demariministeri Maria Guzenina-Richardssonin johdolla laki muuttui vain hoidon mahdollistavaksi. Siis mitään varmuutta ikäihmisen tarvitsemasta hoidosta tämä laki ei nyt tuo ja se tärkein jäi todellakin ilmaan tai auki. Meidän keskeiden lähtökohta oli tehdä laki joka nykyisen palvelutarpeen arvioinnin jälkeen takaisi ja varmistaisi siinä arvioinnissa ikäihmisen tarvitseman hoidon ja tuen. Nyt tämä ei toteudu.
Toinen todella iso puute laissa on se, että siinä ei ole lainkaan mainintaan kuntoutuksesta. Se olisi monelle ikäihmiselle jopa elintärkeä juttu esimerkiksi lonkkamurtuman tai vastaavan jälkeen. Nyt vanhuspalvelulaki ei tunne kuntoutustarvetta lainkaan.
Ja onhan sekin surullista, että lopulta tuo kovalla hössötyksellä Guzenina-Richardssonin ja jopa koko demarijohdon esillä pitämä laitoshoidon henkilöstömitoitus vesitettiin kokonaan. Lopullisessa esityksessä ei ole edes asetuksenantotasolla tätä lupausta ei siis 0,5 saatikka 0,7 hoitajan mitoituksella. Oli siis aikamoinen vaalivedätys se. Ja niin kuin te blogini lukijat hyvin tiedätte, että en itse pelkkää laitoshoidon 0,7-henkilöstömitoitusta kannattanutkaan niin nyt täytyy kyllä harmitella sitä, että koko homma unohdettiin.
Itse siis aikanaan arvostelin 0,7-laitoshoidon henkilöstömitoitusta siitä, että Guzenina-Richardsson ei osoittanut siihen koskaan riittävää rahoitusta eikä toisaalta sitäkään mitä tämä olisi käytännössä tarkoittanut laitoshoidossa. Malli olisi lisäksi vienyt kaikki resurssit omaishoidon ja kotihoidon kehittämisestä ja se olisi ollut aivan väärä tie hyvän vanhustenhoidon kannalta. Nyt suosituksena oleva 0,5 oltaisiin voitu hyvin kirjata sitovaksi laitoshoidon henkilöstömitoitukseksi tuleville vuosille ja se olisi jättänyt myös voimavaroja ja lisäpanostus varaa muuhunkin hoitoon ja hoivaan ja siihen tärkeään omaishoitoonkin. Nyt tätä henkilöstömitoitusta ei ole millään tavalla laissa.
Mutta kiitosta täytyy antaa ministeri Guzenina-Richardssonille siitä, että vanhuspalvelulaki on nyt edes tällaisena maalissa. Se on erinomainen alku tärkeälle työlle mitä pitää ehdottomasti jatkaa. Ja toivonkin, että tuleva peruspalveluministeri jatkaa tätä työtä ja parantaa vanhuspalvelulain hyvän hoidon varmistavaksi laiksi ja myös kuntoutuksen takaavaksi laiksi.
Olisiko se niin, että 90 prosenttisesti tähän pitää nyt olla tyytyväinen ja ainahan sitä korjattavaa jää. Nyt vain aikalailla perustavaa laatua olevat asiat.
…
Isossa salissa tänään keskustelimme myös ulkopolitiikasta ja mm. Sahelin tilanteesta ja myös tv- ja viestintäasioista. Eli aikalailla laidasta laitaa asioita pöydällä. Nyt kuitenkin kello jo yli yhdentoista ja laitan pitkälleni. Aamulla aikainen herätys ja kokoukset jatkuvat.