Keskusta teki eilen kaksi isoa päätöstä. Uusi punamulta vaihtui vanhaan punamultaan, kun keskustan tärkeimmän ministerin valtiovarainministerin tehtävän otti haltuunsa yksi keskustan kokeneimmista poliitikoista eli Matti Vanhanen ja eduskunnan puhemieheksi nousi tänään myös erittäin kokenut Anu Vehviläinen. Keskusta siis palasi monessa mielessä Kulmunin ”kauden” jälkeen vanhaan eli kokemus on nyt se mihin keskusta seuraavaksi yrittää pelastusrenkaansa heittää.
Pystyvätkö raskaansarjan keskustalaisetkaan keskustaa pelastamaan, onkin sitten toinen juttu. Kaikki merkit kertovat ja viittaavat siihen, että Katri Kulmuni joutuu syksyllä myös tyytymään keskustan puheenjohtajana vain tähän pätkäpuheenjohtajuuteen. Annika Saarikko kertoi jo painetta puheenjohtajaehdokkuuteen olevan ja politiikan kielessä se tarkoittaa sitä, että hän aloittaa puheenjohtajakampanjan heti viimeistään kesälomien jälkeen. Saarikon hyökkäystä Kulmuni ei tule kestämään. Vetovastuun ottanee siis Kulmunin tapaan nuoreen kaartiin kuuluva Annika Saarikko.
Osa eduskunnassa oli kuitenkin sitäkin mieltä, että Saarikkoa ei 10-prosentin kannatusluvuissa haluta pilata ja ajatus osalla onkin, että kokemusta arvostettaisiin myös tässä taistelussa syksyn puoluekokouksesta eteenpäin. Johtoon yritettäisiin houkutella joku entisistä ja kokeneista kehäketuista, jolla ei olisi oma ura enää nuoren kaartin tapaan niin rajusti edessä päin. Osaa nimittäin suretti kovasti – minuakin – Kulmunin kohtalo, kun vasta reilun 30-kymppisen osaavan ja ahkeran uraa vasta aloitelleen poliitikon ura meni hetkessä romuksi. Kulmunin pintaan jäi niin syvä särö koulutussotkusta, että se tullee seuraamaan häntä koko loppu-uran tavalla tai toisella. Vähän ehkä samalla tavalla, kuin tuppeen sahattu lautakasa on seurannut ja varjostanut Matti Vanhasen uraa. Mutta toisaalta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että keskustalaiset ovat nämä Vanhasen kohut unohtaneet. Äänestäjät tosin eivät ja siitä saatiin muistutus viimeksi presidentinvaaleissa. Keskustan ääniä Vanhanen keräsi, mutta vaivoin nekin ja ei yhtään sitten ns. yli puoluerajojen.
Anu Vehviläisestä eduskunta sai erinomaisen, osaavan ja vieläpä erityisen mukavan puhemiehen. Aivan kymppi valinta. Onnea Anulle ja myös Matille tärkeisiin tehtäviin.
Mutta sellaiseksi jäi paljon hehkutetun uuden punamullan tarina – Näin vanha punamulta palasi.
…
Tänään eduskunnassa uuden puhemiehen johdolla keskustelu tulevista vuosista. Huoli velkaantumisen pitkittymisestä on suuri ja aiheellinen. Hallitus ei ole käytännössä tehnyt vielä yhtään työllisyystoimea ja myös kaikki rakenneuudistukset ovat käytännössä lähtökuopissa jos sitäkään. Nyt olisikin todella tärkeää saada pikaisesti liikkeelle niitä ja myös työllisyyttä parantavia toimia. Jäädään niitä odottamaan.
Huomenna keskustelussa sitten maamme historian suurin velkalisätalousarvio. Marinin hallitus nostaa uuden velkaantumisen ennätyksen nyt jo lähes 20 mrd euroon ja tässä lisätalousarviossa lisävelkaa otetaan 5,5 mrd. Uskoisin, että tämä hallitus ei vielä tähänkään lopeta vaan vielä syksyllä laittavat velkarahaa menemään lisää. Sinänsä elvytys mm. koulutukseen ja liikkenneinfraan on tärkeää ja tervetullutta, mutta sitä on mahdoton hyväksyä, että hallitus jakaa ”kasassa pitorahaa” jokaisen kansanedustajansa erilaisiin toinen toistaa erikoisempiin hankkeisiin. Näytti siltä, että vielä tämän lisätalousarvion illan neuvotteluissa jokainen hallituspuolue sai jakaa muutaman satamiljoonaa haluamiinsa kohteisiin. Ennakoitu velanoton tarve nimittäin kasvoi hieman reilusta 4 miljardista illan neuvotteluissa 5,5 miljardiin. Siinä sai jokainen vaalilupauksiaan kuittailla. Ja kaikki siis lastemme ja lastenlastemme piikkiin 100% velkarahalla.