Väinö Linnan Tuntematon Sotilas on ollut minulle nuoresta pojasta lähtien poikkeuksellinen kirja. Edvin Laineen elokuvana siitä tuli minulle erityisen läheinen ja reilun kymmenenvuoden iässä katselin elokuvan VHS-nauhalta kerta toisensa jälkeen aina kun olin kipeänä tai muuten vaan teki mieli sohvalla rauhoittua. Elokuva tuli katsottua vähintäänkin kymmeniä kertoja ja osasin ja taidan osata vieläkin vuorosanat ja jopa ilmeet ja tunnelmat ulkoa. Esitettiinpä me jopa kohtauksia pieninä esityksinä ystäväni Esan kanssa pikkupoikina jossain kotikunnan juhlassakin.
Antero Rokka on suuressa roolissa uudessa Tuntemattomassa Sotilaassa. Juuli Aschan Elokuvasäätiö Suomi 2017.
Väinö Linnan, minusta lähes kansallisromaani, Tuntematon sotilas ilmestyi yli 60 vuotta sitten vuonna 1954. Ensimmäinen elokuvaversio oli tuo legendaarinen Edvin Laineen elokuva vuodelta 1955 ja sitten värielokuvana romaanin valkokankaalle toi Rauni Molberg vuonna 1985. Tänä vuonna Suomen 100. juhlavuonna Aku Louhimies teki kolmannen version ja upean tekikin. Aku Louhimies käytti oman elokuvansa pohjana itseasiassa Linnan Tuntemattoman Sotilaan edeltävää ”versiota” Sotaromaania. Tämä Tuntemattoman sotilaan sensuroimaton versio julkaistiin vasta vuonna 2000 ja näin se oli ohjaajistakin vasta Louhimiehen käytettävissä.
Louhimiehen Tuntematon menee syvälle tunteisiin. Elokuvateatterin penkissä melkein tuntuu siltä kuin itsekin olisi mättään suojassa. Jokainen räjäytys tuntuu selkäpiissä ja muistuttaa sodan karmeuksista. Sodassa ei ole voittajia. Oman Vaarinikin kokemat tulivat mieleen. Vaati kantoi kuusi vuosikymmentä päässään neuvostoliittolaisen kranaatin sirpaleita. Mielessäni nousin seisomaan jo elokuvan aikana. Kunnia. Isänmaa.
Itseäni lämmitti myös se, että Aku Louhimies nostaa elokuvassaan suomalaisen Naisen suurempaan rooliin. Naista ei sivuutetaan enää vain kommentilla, että ”pitää muistaa kirjoittaa, niin kyllä se nainen antaa” vaan nyt Louhimies tuo Naisen siihen asemaan missä Naiset sodan aikana olivat. Lotat rintamallakin, mutta myös se tärkeä kotirintama. Kaikki täytyi hoitaa kun miehet olivat sodassa.
Tuntemattoman sotilaan yksi keskeinen hahmo ja sankarikin on ollut aina Antero Rokka. Louhimies tuokin naisen hienosti juuri tämän kovan kaverin rinnalla elokuvaan. Paula Vesala näyttelee Rokan vaimoa Lyytiä, jolla ei edes itse romaanissa ole tällaista roolia, mutta tosielämässä varmasti oli. Louhimies antaa hienolla tavalla enemmän tilaa ja aikaa äideille, tyttärille, vaimoille ja morsiammillekin.
Eero Aho on Rokkana mahtava. Jos Åke Lindman Lehtona nousi Laineen elokuvassa suureen ja näkyvään asemaan ja ehkä Molbergin versiossa Riitaoja niin kyllä Louhimiehen jalustalle hienosti nousee Rokka – Antero Rokka, pienviljelijä Kannakselta.
Pidin myös todella paljon Samuli Vauramosta Lammiona ja myös Hannes Suominen Vanhalana oli erinomainen. Akusta olen aina tykännyt näissä vakavammissa rooleissa ja jälleen mies parhaimmillaan. Voi hyvin sanoa, että kaikki roolisuoritukset olivat erinomaisia.
Juuli Aschan Elokuvasäätiö Suomi 2017
Tuntemattoman sotilaan pääosia nähdään Eero Ahon (Rokka) lisäksi Johannes Holopainen (Kariluoto), Jussi Vatanen (Koskela) ja Aku Hirviniemi (Hietanen). Muissa rooleissa mm. Samuli Vauramo, Hannes Suominen, Juho Milonoff, Matti Ristinen, Paula Vesala, Arttu Kapulainen, Andrei Alen, Joonas Saartamo, Marketta Tikkanen ja Diana Pozharskaya. Myös Robin Packalen istui upealla tavalla tärkeään ja koskettavaan rooliinsa.
Louhimiehen elokuvassa tunnelma on koko ajan – koko kolmen tunnin ajan – todella lähellä. Näyttelijöistä huokuu se, että aivan kuin hekin pelkäisivät tehdessään raskaita ja rohkeita tekoja. Elokuva tekee upealla tavalla kunniaa sotasukupolvelle ja heidän uhrauksille. Kärsimys on vahvasti läsnä.
Jos Molberg sai Laineeseen nähden etulyöntiasemaa värifilmiin siirtymisestä niin Louhimiehen ”avuksi” tuli huikeasti eteenpäin mennyt nykytekniikka niin kuvassa kuin äänissäkin. Kauheus tulee iholle ja tuntuu, että mättäitä saa omaltakin naamalta pois pyyhkiä ja korvia ainakin availla. Tuli tunnelma, että teki mieli huutaa ”Louhimies, jumalauta kuu…le. Jumalauta kuu…le. Se oli temppu”
– Mitä?
– Se oli temp…pu.
– En minä kuule mitään vähään aikaan. Minä tiedän sen vanhastaan.
Pitkäaikaisena sotahistorian harrastajana ja perinteiden vaalijana minua lämmitti myös Aku Louhimiehen tarkkuus kaikessa. Rokka ampuu Suomi-konepistoolilla oikeassa asennossa. Myös muiden näyttelijöiden asennot ja kaikki tekeminen on juuri niin kuin silloin.
Ja myös kohtaus missä Hietanen tuhoaa venäläisen panssarivaunun kunnioittaa historiaa. Laineen versiossa vaunu ei ollut KV1-panssarivaunu vaan saksalainen Panžer IV -vaunun. Louhimies halusi olla tarkempi ja sai myös siihen mahdollisuuden ja nyt Hietanen saa vastaansa neuvostoliittolaisen vaunun. Vaunu ei kuitenkaan ole tälläkään kertaa KV1 vaan Sotka eli T-34. Kyseinen vaunu oli Neuvostoliiton sodan supervaunu mikä oli vaikea tuhota ja aseistukseltaankin tehokas. Nyt Hietanen sai tuhota ryssän vaunun myös valkokankaalla vaikka malli ei kirjanmukainen ollutkaan.
Ja kun Pirkka-Pekka Petelius oli Molbergin versiossa juuri Hietasena valkokankaalla niin nytkin. Molbergin Hietanen oli nyt Louhimiehen kapteeni Kaarinaan. Mutta Peteliuksen käden tai oikeastaan korvan jälki näkyy tai oikeastaan kuuluu nyt Louhimiehen versiossa. Louhimies halusi nimittäin myös äänimaailmassa autenttisuutta ja lintuharrastajanakin arvostettu näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius tekikin tarkkaa työtä, että linnunlaulutkin ovat vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan kohdallaan. Itsekin lintujaharrastavana tähän yksityiskohtaan kiinnitin useasti huomiota ja myös upeisiin luonto- ja ötökkäkuviin. Louhimies upealla tavalla alleviivasi näin sodan ihmisten järjettömyyttä elämää jatkavan luonnon kauden ja elon keskellä.
Kuvauspäiviä suurelokuva tarvitsi peräti 80 ja vaikka avustajia tarvittiin valtavia määriä, kaikkia halukkaita ei voitu mukaan ottaa. Ilmoittautuneita oli nimittäin peräti 14 000. Myös tämä kertoo minkälaisen asian kanssa Louhimies joukkoineen työtä teki.
Aku Louhimies on tehnyt suuren kulttuuriteon. Viiden tähden version klassikosta. Kiitos!
Tämä elokuva tulee jokaisen suomalaisen nähdä ja toivottavasti elokuva leviää myös maailmalla. Meidän Miehet ja Naiset eivät taipuneet.
Tuntematon sotilas
Ensi-ilta elokuvateattereissa kautta maan 27.10.2017.
Käsikirjoitus pohjautuu Väinö Linnan Tuntematon sotilas -romaaniin, mistä elokuvan ovat käsikirjoittaneet ohjaaja Aku Louhimies ja Jari Olavi Rantala.
Kesto: 179 min
Ikäraja: K16
….
Tänään eduskunnassa aloitimme päivän Valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston kanssa. Kokouksessamme mukana myös ulkoministeri Timo Soini ja ulkomaankauppaministeri Kai Mykkänen. Kävimme läpi ulkopolitiikkaa talousarvion momenttien takaa. Sitten puolustusvaliokunta osittain samojenkin teemojen parissa.
Päivällä kun valtiovarainvaliokunnalla ei ollut kokousta niin käytin tuon parituntisen Helsingin Kirjamessuilla Eduskunnan osastolla. Mukavia kohtaamisia ja hyvin väkeä liikkeellä ja iltapäivällä sitten eduskuntaan vieraakseni Lopen Kokoomusnuoret ja Riihimäen Kokoomusnuoret. Kokoustivat Derya Özgun johdolla ja tutustuivat remontoituun taloon.
Hieman itse vielä otin rauhallisemmin. Päänsärky jäi onneksi eiliseen, mutta hieman päätin tehdä kiusaa nurkan takaa kurkkivalle flunssalle.
Päivän synkisti kuitenkin aamuinen uutinen Raaseporista. Puolustusvoimien Maastoauton MaSi:n joutuminen VR:n henkilöjunan kanssa onnettomuuteen vei ainakin neljän ihmisen hengen. Heistä kolme Puolustusvoimien autossa ja yksi junassa. Ainakin osa uhreista nuoria varusmiehiä suorittamassaan arvokkainta työtään yhteisen isänmaamme eteen. Lämmin osanotto kaikkien uhrien omaisille ja läheisille. Voimia ja toipumista sairaalahoitoon joutuneille ja kaikille joita kauheat tapahtumat järkyttävät. Annetaan heille rauha ja kaikki tuki vaikean tilanteen edessä ja kanssa.
Jos tilanteen tutkinta tuo aikanaan esiin jotain sellaista millä tällaiset tapahtumat voitaisiin estää niin ainakin itse olen valmis niiden toimien eteen toimimaan. Mutta nyt on aika antaa rauha surulle, toipumiselle ja myös tutkinnalle.