Äiti, valo, ainoa, lumi, usva.

Blogi, tiistaina 30.07.2013

Mikä on suomen kielen kaunein sana? Sanana, siis miltä se kuullostaa sanana? Ei välttämättä tarkoituksensa kautta vaan sen mukaan miltä se kuullostaa?

Muutama vuosi sitten, Mikael Agricolan juhlavuoden kunniaksi järjestetyssä ”Sanasista kaunein” -kilpailussa äänestyksen kärki oli äiti (367), rakkaus (271), rakas (152), kiitos (75), lumi (55), kaunis (39), kulta (38), usva (32), aamu (29) ja koti (27). Silloin eniten ääniä keräsi aiempien niin Suomessa ja kuin muuallakin Euroopassa toteutetuissa äänestyksissä sana ”äiti”.

Meillä on kaunis ja värikäs kieli. Wikipedia kertoo, että 150 vuotta sitten, ”Kielireskripti eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus Suomen kielen asettamisesta yhdenmoisiin oikeuksiin Ruotsin kielen kanssa kaikissa semmoisissa kohdissa, jotka wälittömästi koskevat maan nimen-omaan suomalaista wäestöä (AsK 26/1863) oli keisari Aleksanteri II:n antama säädös, joka kohensi suomen kielen asemaa Suomen suuriruhtinaskunnan valtionhallinnossa. Säädöksen mukaan suomenkielisiä asiakirjoja voitiin jättää virastoihin ja tuomioistuimiin välittömästi asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämän lisäksi asetus velvoitti viranomaisia ryhtymään sellaisiin toimenpiteisiin, jotta valtion elimet ja laitokset pystyisivät 20 vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta tuottamaan itse suomenkielisiä asiakirjoja. Kielireskripti säädettiin J. V. Snellmanin ehdotuksesta ja esittelystä 1. elokuuta 1863”

Kieliasetus kuuluu näin: Kieliasetus 1863.

Kaunein sana voi olla kaunein niin sanana kuin tarkoituksensakin kautta. Muistan miten edesmennyt ystäväni Tommy eduskunnassa kerran opetti minulle kun kahden aamupalalla istuimme, että ”muista Timo, että viimeiseksi sanaksi on suudelma paras”.

Luettelin tuolla alussa sellaisia sanoa jotka minulle tulivat mieleen kauniin suomalaisina sanoina. Osa varmasti tarkoituksensa kautta ja osa vain sanoina. 

Kuiskaus, huokaus, hallanvaara. Vai alla, alava, huopikkaat, kajastus, sammal, vetehinen, tähkäpää vai solina vai soljua. Vai lapsi. Anteeksi. Kiitos.

Vai kokonainen lause joka joskus jossain nousi esille. Se kuuluu; ”Aja hiljaa yli sillan.”

Ja särmääkin löytyy… – Perk****n kakara! Älä rääkkää sitä räkättiä! – Enhän mä rääkkääkkään!

Eläköön upea ja ainutlaatuinen suomenkieli.

Kello 22.47 ja juuri Hollosta kotiin. Suuri kiitos Hollolan Kokoomukselle perinteisestä hämäläisten teatteri-illasta. Heinäsuon Näytelmäpiirillä vauhti senkuin kovenee ja Kenraali Kukkohovi ja viimeinen laaki jo menee aika kovaa ja välillä vähän ylikovaakin. No helppoa katsella ja helppoa nauraa. Ja onhan Heinäsuolla aivan mahtavan taitavat näyttelijät vuodesta toiseen Heikki Mantereen johdolla. 

Iso kiitos Hollolan Kokoomuksen aktiiveille Janne Salmisen ja Kristiina Hämäläisen johdolla tästä hienosta perinteestä ja Rakennusbetoni ja Elementti Oy:lle väliaikakahveista. Ensi vuonna tullaan jälleen.

Mutta nyt kello jo niin paljon, että pakko painaa pää omaan sänkyyn. Huomenna aikainen lähtö Jyväskylään ja Neste Oil Rallyyn. Tiukka selostusrupeama siellä edessä ja tällä kertaa ei pikkutakkia tarvita. Kaikki päivät ja illatkin menevät nimittäin selostaessa. Ja mähän nautin siitä. Nyt saa huutaa 🙂

Kommentit