Eilen yksi vaalirahakohtun haara sai ainakin välimerkin, kun käräjäoikeus antoi tuomiot ns. Nova-asiassa. Edelleen odotamme mitä tuleman pitää Keskustan Nuorisosäätiö-rikoksissa ja olen melkein varma, että nämä kaikki sotkut menevät vielä muihinkin oikeusasteisiin ja asiat siis pysyvät auki.
Nyt onkin siis syytä muistaa, että Nova-tapauksessaan ei ole vielä olemassa lainvoimaisia päätöksiä. Eilen tuomitut kertoivat valittavansa tuomioistaan hovioikeuteen ja näin asia on siis edelleen kesken. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että kaikki saavat oikeudenmukaisen ja avoimen oikeuskäsittelyn ja toisaalta sekin, että tuomiovalta kuuluu oikeuslaitokselle ja sekin, että jokainen on syytön niin kauan kunnes lainvoimainen päätös saadaan.
Se täytyy myöntää, että käräjäoikeuden antamat tuomiot olivat kovat. Jos tämä tarkoittaa sitä, että yleisesti nyt oikeuslaitos on kiristämässä tuomioitaan niin hyvä niin. Nimittäin valitettavan usein väkivaltarikoksista, jopa tapoista ja raiskauksista puhumattakaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä maassamme annetaan tällaisia ja usein paljon lievempiäkin tuomioita. Itse mielelläni näkisin rangaistuksen tiukentumista myös siellä, raiskauksista, väkivaltarikoksissa ja seksuaalirikoksissa. Mutta se on oma asiansa.
Tämä vaalirahasotku on kaikin puolin ollut todella ikävä episodi suomalaisessa poliitikassa. Itse uskon, että tämä on kuitenkin jo nyt tervehdyttänyt suomalaista poliittista elämää merkittävällä tavalla. Ja toivon, että aikanaan kun Nova-tapaus ja Keskustan Nuorisosäätiö-tapaus saadaan lopulliseen päätökseen niin silloin saataisiin myös käännettyä uusi lehti politiikan arjessa.
Minulta on kysytty myös paljon sitä, että onko tällainen julkisuus epämiellyttävää. On myönnettävä, että tottakai on. Kaikki negatiivinen julkisuus on epämiellyttävää ja vaikka tässä tapauksessa kyse yksittäisestä meidän kansanedustajasta ja Nuorisosäätiö-asiassa joukosta keskustalaisia vaikuttajia ja kansanedustajia niin tottakai tämä luo synkkää varjoa meidän kaikkien ja koko poliittisen järjestelmämme päälle.
Mutta hyvä on muistaa sekin, että yksi sivu on jo käännetty. Yhdet eduskuntavaalit on jo käyty vaalirahakohun jälkeen. Silloin suomalaiset äänestäjät jo pääsivät kertomaan mielipiteensä tilanteesta. Se näkyi vaalien tuloksessa. Se näkyi siinä miten puolueet menestyivät. Ja se näkyi siinä ketkä ehdokkaista pääsivät eduskuntaan. Kansa siis sai puhua ja antaa oman tuomionsa jo viime vuonna. Sekin osaltaan tervehdytti jo tätä tilannetta ja paranemaan päin vievät nämä oikeuskäsittelytkin tilannetta.
Itse toivon, että asiat saadaan pian selväksi. Tästä on kärsinyt jo aivan liikaa kaikki täysin syyttömätkin ja edelleen myös kaikki oikeudessa olevat ovat syyttömiä. Niin kauan kunnes toisin todistetaan.
…
Aikainen herätys. Nyt tuntuu olevan kevättä ilmassa. Eilen illalla pidin viimeisen puheenvuoron salissa liikennepoliittisesta selonteosta aivan istunnon lopussa. Ei meitä ollutkaan enää kuin kolme silloin paikalla. Itse puhuin siis laajasti liikennehankkeista ja myös tulevista painotuksista. Vahvimmin otin kantaa sitten surkeaa kuntoon päässeiden pienempien valtionteiden ja niiden siltojen puolesta, mutta myös esitin huoleni siitä, että liian vähän yksityisteille voidaan tänä päivänä osoittaa tukea niin valtion kuin myös kuntienkin toimesta. Kohta ei niille pienille silloille enää riitäkään pintaremonttia vaan tarvitaan kokonaan uusia siltoja. Pitäisiköhän omaisuuttamme hoitaa edes hieman paremmin? Minusta pitäisi.
Nyt eduskuntaan. Aamusta vieraaksi nuoria Riihimäeltä ja sitten iltapäivällä ammattiliikenteen yrittäjiä Riihimäen seudulta ja siinä välissä sitten vielä kaikki kokoukset ja muut. Niin ja illalla sitten Juhani Peltosen kirjallisuusseuran vuosikokous ja teatterinäytös Salomo ja Ursula. Mikä päivä.
….
Kello 22.23 ja aika kiittää tästä päivästä. Tänään pari vierasryhmää. Ensin aamusta viitisenkymmentä yläkoululaisten Riihimäeltä Karan Koulusta ja sitten iltapäivällä kymmenkunta yrittäjää Lopelta ja Riihimäen seudulta. Erilaiset ryhmät, mutta täytyy sanoa, että antoisat molemmat. Ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihen, että näitä vierasryhmiä tulee koko ajan lisää ja eduskuntaan ja työhöni halutaan tulla tutustumaan. Tänäänkin aamusta nuorten kanssa mukavat keskustelut ja sitten yrittäjien kanssa hieman erilaisia keskusteluja. Se on tämän duunin hienous juurikin. Tai yksi niistä.
Mutta mahtuihan päivään toki normaalit valiokunnat, työvaliokunta, ryhmäkokous ja kyselytuntikin. Kyselytunnilla pääsin itse jälleen pitkästä aikaa myös ääneen ja tänään nostin esille sielläkin suomalaisen kaupan keskittymisen, ruoan hinnan hävyttömän kovan hinnan ja hinnannousun ja myös suomalaisen hyvän ruuan arvostuksen. Toivon todella, että nämä asiat nyt etenevät ja saamme kaupanalalle tervettä kilpailua ja myös kauppoihin hyviä suomalaisia lähituotteita ja luomuruokaakin. Onneksi tänään työministeri Ihalainen lupasi asian eteen toimia. Kiitos ja jäämme odottamaan. Sillä itse uskon, että paljon tehtävissä meidänkin toimesta ja myös tietenkin meidän jokaisen kuluttajankin toimesta. Yhtenä esityksenä olen vaatinut mm. sitä, että ruuan alkuperämaa pitäisi olla kunnolla aina tuotteissa esillä. On aivan älytöntä ja jopa meidän kuluttajien huijaamista myydä jopa suomalaiseksi tunnetun tai mielletyn tuotemerkin alla kuin salaa ulkomaista lihaa tai ulkomaisesta lihasta tehtyjä tuotteita. Minusta olisi oikeus ja kohtuus, että edes saisimme selkeästi tiedon aina ruuan ja ruuan ainesosien alkuperämaasta. Sen jälkeen voisimme jokainen itse pohtia mitä haluamme ostaa ja millä arvoilla.
Kyselytunnilla tänään esillä myös kokoomuksen ajaman ja jo viime kaudella lähes valmiiksi tekemä vanhuspalvelulaki. Tänään peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin työryhmä antoi oman esityksensä ja sitä onkin sitten ihmetelty. Tärkeä Paula Risikon puuhaama ja alullepanema ja oikeastaan valmiiksi tekemä vanhuspalvelulaki on nyt menossa todellakin väärään suuntaan. Alunperin vanhuspalvelulain rahoitukseen oli esitetty Risikon mallissa 300 miljoonaa euroa. Nyt Guzenina-Richardsson on esittämässä vain 100-200 miljoonan rahoitusta vanhuspalvelulaille ja vielä niin, että raha menisi käyttöön jo 63+ iästä ylöspäin. Voi vain kysyä, että mihin se riittää. Ei mihinkään ja nyt näyttääkin siltä, että koko idea oikeudesta palveluihin on vesittymässä kauniisiin sanoihin. Myös Guzenina-Richardssonin monesti lupaamat henkilöstömitoitukset puuttuvat esityksestä. Voi vain kysyä, että voiko enää edes ministerin lupauskiin luottaa ja miksi puhua liirunlaarumia jos ei niitä edes tarkoituskaan toteuttaa. Itse nyt toivon, että ison ja tärkeän asian valmistelussa ministeriön ykkösministeri Paula Risikko ottaisi uudestaan ohjat käteensä ja veisi tärkeän lain maaliin. Nyt näyttää siltä, että tärkeä laki vesittyy todellakin.
Jos siis alkuperäisen 75+ vanhuspalvelulain hintalappu ”oikeus palveluihin” periaatteella oli 300 miljoonaa ja 80+ vanhuspalvelulainkin hinta 150 miljoonaa. Niin voi kysyä, että mitä Guzenina-Richardssonin 63+ vanhuspalvelulaki pitää sisällään 100-200 miljoonalla eurolla? Ei ainakaan sitä tärkeintä eli oikeutta palveluihin.
Työtä siis todellakin pitää jatkaa ja muilla ministereillä nyt myös valmiutta laittaa asia uudelleen valmisteluun niin että saamme vanhuspalvelulain joka todellakin takaa hyvän ja laadukkaan ja oikean tasoisen hoidon sitä tarvitseville.
…
Illalla tänään sitten vielä Juhani Peltosen kirjallisuusseuran vuosikokous. Kokouksen jälkeen katsoimme Avoimet Ovet -teatterissa Jussin näytelmän Salomo ja Ursula. Nyt täytyy sanoa, että oli teatteria mistä pidän. Heini Tolan ohjaus upeasta tekstistä oli taidokas ja tunnelmaltaan juuri sitä mitä tekstikin. Teemu Aromaa, Elina Hietala, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka ja Jani Hendriksson lavalla tekivät kaikki loistavaa työtä ja saivat tekstin tunnelman ja sävyn esille. En ole aivan varma, kuka heistä Ursulan roolin esitti, mutta hän sai kyllä kyyneleen silmäkulmaan muutaman kerran. Älyttömän taitava suoritus ja hyvä oli myös Salomonin roolin näytellyt. Mahtava lataus myös heidän välillä. Aivan mahtava esitys ja suosittelen todellakin. Vielä muutama näytös jäljellä tämän kuun lopulla eli varatkaapa pian lippuja. Lisää näytelmästä: Avoimet Ovet.
Jussin tekstin hienous onkin juuri sen ajattomuudesta. Salomon ja Ursulan rakkaustarina voisi olla tästä päivästä. Kumpa voisikin sain elää ja olla vai miten se meni. ”He rakastivat toisiaan hyvin paljon; olosuhteet tekivät heille vastarintaa; joka tapauksessa he keksivät toisilleen päivittäin lempinimiä.”
Mutta kello jo kovin paljon. Huomenna aikainen herätys töihin. Palataan huomenna ja muistattehan lauantain Muotia ja Kevättä -tapahtumamme. Laitan huomenna siitä lisää, mutta ruksatkaahan kalentereihinne.