”Mitä lieneekin aarteita Suomessa
Toki kallehin on vapaus”
Huomenna on tammisunnuntai. Tammisunnuntaita vietetään siis vapaussodan alkamisen 27.1.1918 muistoksi tammikuun viimeisenä sunnuntaina. Eteläpohjalaisten suojeluskuntien oli määrä alkaa riisua venäläisjoukkoja aseista maanantain 28. 
tammikuuta 1918 vastaisena yönä kello 3. Tuosta hetkestä alkoi vapaussotamme. Punakaartit nousivat kapinaan ja valtasivat Helsingin ja lopulta itsenäisyytemme kannalta ratkaisevat taistelut käytiin Tampereella ja loppunäytös Viipurissa.
Kolme kuukautta kestänyt vapaussota alleviivasi sen, että Suomella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin irroittautua Venäjästä. Itsenäisyytemme saatiin turvattua ja venäläisjoukot ajettua maasta. Mutta eihän Venäjä periksi antanut vaan jo pari vuosikymmentä myöhemmin Neuvostoliiton nimellä yritti uudelleen vallata maatamme. Vuonna 1939 talvisodassa ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja ja vielä jatkosodassakin maatamme ja itsenäisyyttämme koeteltiin. Aikanaan Mauno Koivisto kiteytti tilanteen viisaasti:
”Mutta vuonna 1918 varmistettu itsenäisyys säilyi.”
Historiassa juuri Talvisotaa pidettiin maamme ja Venäjän suhteiden perustana. Moni ajatteli, että vuoden 1991 vallankumous Venäjällä olisi ollut lopullinen muutos. Se toki syrjäytti maata seitsemän vuosikymmentä hallinneet bolsevikit ja sysäsi sivuun heidän epäonnistuneet yhteiskunnalliset kokeilunsa. Moni uskoi, että lopullisesti. Tänä päivänä, kun seuraa Putinin Venäjän toimia niin ei voi kuin kysyä, että eikö historiasta ole opittu mitään.
Mutta palatakseni vuoteen 1918. Ei voi kuin todeta, että oli Suomen historian tärkeä käännekohta. Ja on hienoa, että päivää on muistettu ja juhlistettu läpi myös niiden aikojen, kun se oli jopa kiellettyä. Näin siis syntyi aikanaan tämä meidänkin Kallenpäivien perinne. Joukko isänmaallisia miehiä oli juhlistamassa vuonna 1945 Tammisunnuntaita Riihimäellä Allinnassa, kun ovelle saapui kolme valvontakomission venäläistä ja kaksi suomalaista Valpon eli Valtiollisen poliisin edustajaa tutkimaan herrojen illanvietosta tehtyä ilmiantoa. Maassa oli nimittäin kokoontumiskielto ja sitä uhmaten joukko entisiä suojeluskuntalaisia kokoontunut ravintolan kakkoskerroksen kabinettiin tammisunnuntaita viettämään. Paikalla olleet keksivät nopeasti, että paikallahan oltiin Kallen-päiviä viettämässä, sillä olihan seurueessa mukana oikeastikin kaksi Kallea Kalle Tissari ja Kalle Lindell ja nopeasti keksittiin tarinaa vahvistamaan vielä tuntematon – keksitty – Kalle Laaksonen. Kolme Kalle riitti valtuuskunnan vakuuttumaan ja poistumaan paikalta. Tukalasta paikasta selvittiin kuin ihmeen kaupalla ja merkittävää illassa oli se, että tapahtuman jälkeen päätettiin tehdä tilaisuuden perinne ja ryhtyä kokoontumaan vuosittain ja keräämään varoja vapaussodan invalideille. Valpon vierailu toistui vielä seuraavana vuonna 1946, mutta vierailusta selvittiin samoin perusteluin kuin vuotta aiemminkin. Sen jälkeen on Kallenpäiviä vietetty Riihimäellä kahta koronavuotta lukuunottamatta katkeamatta. Aiheesta kirjoitan blogissani mm. täällä.
Tänään siis jälleen me Pikkukallet olimme koolla Riihimäen varuskunnassa. Juhlistamassa ja muistamassa tammisunnuntaita ja kiittämässä vapaudesta ja itsenäisyydestämme. Illan esitelmän piti tällä kertaa tietokirjailija Martti Backman, joka kertoi Ruth Munckista otsikolla ”Vapaaherratar Ruth Munck, tuntematon sankari”.
Ja nostimme myös maljan vapaalle ja itsenäiselle Suomelle. Ja lupasimme, että perinne jatkuu. Sillä kallehin on vapaus.
Tällä kertaa jotenkin erityisen lähellä mielessä ja sydämessä oli myös Ukrainan tapahtumat. He käyvät nyt sitä samaa taistelua mitkä me kävimme aikanaan. Ja nyt meidän on varmistettava, että Ukraina voittaa ja demokratia ja vapaus. Tänään osa tapahtumamme tuotosta ohjattiinkin Ukrainaan siviilien auttamiseksi Anders Brotheruksen johdolla. Yhden sairaalan varavirtakontin rahoitus saatiin illan tuotoilla kasaan.
Lämmin kiitos vielä Kallenpäivien järjestäjätoimikunnalle ja kaikille mukana olleille. Tämä perinne muistuttaa ja tästä perinteestä me pidämme vuorollamme huolta.
Huomenna vielä vien kynttilät Lopen Vapaussodan muistomerkille – minne muuten tänäänkin jo kynttilän veimme – ja myös Sankariristille.
…
II Talvisodan päättymisen muistoseminaari
Vielä pienenä muistutuksena, että Panssarimuseon ja minun järjestämä Talvisodan Muistoseminaari tulee siis jälleen parin koronaperuutuksen jälkeen. Maanantaina 13.3.2023 Panssarimuseolla siis luvassa jälleen korkeatasoinen seminaari.
Panssarimuseolla Hattulassa klo 17-20 ja ohjelmassa ensin munkkikahvit ja Panssarimuseoon tutustuminen ja sitten klo 17.30-18.30 Sotahistorian tutkija, dosentti Lasse Laaksonen puhuu otsokolla ”Todellisuus ja harhat – talvisodan lopun problematiikka ja mitä yhteneväisyyksiä voi löytyä Ukrainan tilanteeseen”
Ja kello 18.30- 19.30 kenraalimajuri, evp Pekka Toveri: ”Ukrainan sodan opit Suomen puolustukselle”?
Tilaisuus on maksuton ja kaikille avoin, mutta tilan rajallisuuden takia etukäteisilmoittautuminen tarvitaan minulle osoitteeseen: timo.heinonen@eduskunta.fi
