Äyräpää, Siiramäki ja Pasurinkangas ovat tuttuja taistelupaikkoja jatkosodasta. Ja erityisesti kesältä 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys ravisteli maatamme. Monen nuoren miehemme elämä päättyi näissä rajuissa, mutta myös ratkaisevissa taisteluissa. Kaikkia ei kunniankentiltä pystytty kuitenkaan annetun lupauksen mukaisesti kotiin tuomaan ja näin kunnan multiin siunaamaan. Osan sankareistamme viimeiseksi leposijaksi jäi paikka, missä pahin vei voiton. Eloon jääneet ja myöhemmätkään sukupolvet eivät lupausta unohtaneet ja tätä tärkeää tehtävää, tuoda jokainen nuoremme takaisin koti Suomeen, on jatkettu aina näihin päiviin asti. Vuonna 1992 tehtiin jopa valtiosopimus nykyisen Venäjän kanssa siitä, että taistelukentille jääneiden ja kadonneiden etsintä on mahdollista tehdä. Arvokkaan työn myötä onkin maassamme
Screenshot
järjestetty viime vuosikymmeninä Sankarihautajaisia, mutta onneksi vain vuosikymmenet sitten kaatuneille miehillemme.
Itse olen saanut osallistua kahteen tällaiseen aivan ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Ensin osallistui julkisella kutsulla järjestettyyn siunaustilaisuuteen Hietaniemen hautausmaalla. Silloin viimeiselle matkalleen saateltiin tykkimies Orvo Karvonen. Tilaisuus oli koskettavan hieno, kun nuori sotamies viimeinen tuotiin kotikaupunkinsa multiin. Sitten seuraavaksi sain kustun osallistua virallisena kunniavieraana suuriin Sankarihautajaisiin Lappeenrannassa. Lappeenrannassa maan poveen laskettiin 26 DNA-testeistä huolimatta tuntemattomiksi jäänyttä sankarivainajaamme. Näistä kahdesta ikimuistoisesta päivästä lisää tuolla niiden päivien päiväkirjamerkinnöissäni:
Blogi 23.8.2023: Tätä päivää en unohda koskaan – Tykkimies Orvo Karvisen sankarihautajaiset Hietaniemessä
Blogi 18.5.2025: Tuntemattoman sotilaan hautajaisissa – Taistelukentälle jääneistä 26 pääsi tänään isänmaan multiin
Suomi oli siis toisessa maailmansodassa poikkeuksellinen maa. Meillä tehtiin iso päätös siitä, että jokainen rintamalla kaatunut pyritään tuomaan haudattavaksi omaan kotikuntaan perustettavaan sanakarihautausmaahan. Ratkaisu oli maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen näin suuressa mittakaavassa toteutettuna. Sodissa tavaksi oli tullut nimittäin haudata taisteluissa kaatuneet aina rintaman lähelle perustetuille omille sotilashautausmaille tai joskus jopa vain suuriin joukkohautoihin. Meillä tehtiin tämä arvokas viimeinen lupaus ja sitä toteuttamaan perustettiin Puolustusvoimiin erityiset Kaatuneiden Evakuointikomppaniat. KEK:n tehtävä oli hakea taisteluissa kaatuneet pois rintamalta ja tunnistaa heidät. Jokainen sankarivainaja puettiin ja lähetettiin näin arkussa viimeiselle kotimatkalle. Tällä isolla ja myös voimavarojakin paljon vaatineella tehtävällä oli lopulta valtava merkitys kotirintaman 
moraalille ja totta kai omaisten surutyölle. Uskallan sanoa, että sillä oli myös oma tärkeä vaikutuksensa korkeaan maanpuolustustahtoomme aina näihin päiviin asti.
Ja tänä päivänä näin syntyneen Sankarihautausmaat ovat myös tärkeä osa sitä lupausta, että muistot eivät himmene ja me emme unohda.
Maahamme perustettiinkin näin yhteensä noin 630 Sankarihautausmaata. Niihin haudattiin talvi- ja jatkosodassa kuolleet yhteensä noin 95 000 – 96 000 sotilastamme ja lottaa. Rintamalle viimeiselle leposijalleen jäi kuitenkin makaamaan noin 13 000 kaatunutta. Heistä lähes puolet juuri noissa kesän 1944 torjuntataisteluissa.
Sinne jonnekin jääneitä onkin tämän jälkeen, lähinnä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana etsitty määrätietoisesti. Heistä monet onkin vuosikymmenten jälkeen löydetty ja tuotu nyt luvatulla tavalla oman kotikunnan hautausmaalle tai sitten Lappeenrannan yhteiseen tuntemattoman sotilaan hautaan.
Ennen kuin löydetyt voidaan haudata, halutaan meillä viimeisenä tehtävänämme selvittää kenestä sotilaastamme on kyse. Tuntemattomalle sotilaalle halutaan saada nimi ja myös kasvot.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tutkii taistelukentiltä löytyneiden DNA:t
Tänään olinkin saanut kutsun seuraamaan näitä ainutlaatuisia DNA-testejä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. THL vastaa meillä rintamalle jääneiden ja sieltä vasta vuosikymmenten jälkeen löytyneiden sotilaittemme tunnistamisessa tehtävistä DNA-tutkimuksista. Sadat sotilaat ovatkin DNA-tutkimusten avulla saaneet nimensä takaisin ja näin heidät on voitu tuoda lopulta juuri oman kotikunnan kirkkomaahan tai Sankarihautaan haudattavaksi.
THL:n laboratoriossa löydetyille vainajille tehdään aluksi antropologinen tutkimus yksilömäärän ja muiden perustietojen määrittämiseksi. Tämän jälkeen jokaisesta sotilaasta otetaan luunäyte DNA:n eristämistä varten. Näistä THL:n oikeusgenetiikan laboratorio eristää DNA:n ja sen jälkeen tuloksia voidaan verrata mahdollisiin saman sukulaislinjan myöhempiin polviin vainajan henkilöllisyyden varmistamiseksi. Aina ei kuitenkaan osumia löydy ja tällöin sankarivainaja jää lopulta kuitenkin edelleen Tuntemattomaksi sotilaaksi.
Tunnistusta ja myös DNA-vertailuja helpottaa usein vainajan läheltä löydetyt esineet mm. tuntolevyt tai niiden palaset, mutta myös ylös kirjatut tiedot siitä missä kukin sotilaistamme taisteli ja mahdollisesti kaatui. Etsinnöissä auttaa myös sotilaiden sotapäiväkirjatiedot, taistelukertomukset, mutta myös kaatumisilmoitukset ja taisteluista selvinneiden veteraaniveljien kertomukset ja myös omaisten ilmoitukset. Mutta aina ei kuitenkaan siis tietoa saada.
Nyt 33 vuoden aikana on löydetty 1650 kaatunutta ja heistä DNA:n kautta on tunnistettu yhteensä 450. Heistä 91 oli kaatunut talvisodan aikana ja 358 jatkosodan taisteluissa. Jokainen löydetty sotilaamme on erityinen ja myös heidän tunnistaminen on kunniatehtävä. Tapaukset ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Punnuksen kaivo 2019 oli tapaus, missä 15.2.1940 talvisodassa kaatui joukko nuoria miehiä. Kuudet jäänteen löytyivät ja kolme tuntolevyä. Näiden nuorten miesten tunnistamiseksi otettiin 21 vertailunäytettä ja kaikki kuusi tunnistettiin.
Toinen mielenkiintoinen ja traaginen oli 26.2.1940 Heponotkon korsuisku. Korsu löytyi 2021 ja sieltä 24 sotilaamme jäänteet ja 17 tuntolevyä. 47 vertailunäytettä on saatu ja uudella teknologialla pyritään nyt selvittämään tässä iskussa kaatuneitten sotilaittemme henkilöllisyydet ja saattamaan heidät kotimaamme multiin.
Tuon vuoden 1992 valtiosopimuksen jälkeen etsinnöissä löydettyjen tunnistamattomien sankarivainajien valtakunnallisia sankarihautajaisia onkin nyt järjestetty kaikkiaan 19 kertaa, näistä 15 kertaa Lappeenrannassa, kahdesti Joensuussa sekä kerran Kajaanissa ja Helsingissä. Tunnistamattomina haudattuja on ollut yhteensä 1053.
Kiitos ja kunnia.
Olemme erillisrahoittaneet esityksestäni tätä THL:n sotavainajien DNA-tutkimustyötä nyt eduskunnan valtiovarainvaliokunnasta useampana vuonna. Tätä työtä on tehty määrätietoisesti Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen johdolla ja kanssa. Itse varsinaisen DNA-tutkimuksen on rahoituksen turvin suorittanut THL:n laboratorio. Erillisrahoituksella onkin pystytty nyt useamman vuoden ajan jatkamaan näitä tutkimuksia, mutta tehtävää riittää vielä tulevillekin vuosille.
Etsinnöissä erityisesti Karjalan kannakselta ja Karjalan tasavallan alueelta löytyneet sankarivainajat kootaan, tai ainakin koottiin vielä muutama vuosi sitten, ensin Pietari-Paavalin kirkon suojiin. Viipurista sitten valkoisissa arkuissa heitä on tuotu Suomeen. Oma ajatukseni oli aikanaan lähteä myös mukaan tällaiselle matkalle, mutta se sitten jäi, kun Venäjä alkoi tehdä lisää sankarivainajia nyt Ukrainan rintamalla. Nyt Venäjän hyökkäyssodan aikana ei tämä työ ole ollut kuitenkaan mahdollista. Mutta vaikka nyt etsinnät ja sankarivainajien palauttaminen Venäjän puolelle jääneiltä taistelualueilta onkin ollut mahdotontakin, niin toivottavasti tätä työtä voidaan vielä joskus jatkaa. Sillä…
He eivät jättäneet lippua, eivätkä hylänneet laivaa, he lunastivat valansa viimeistä sanaa…
Lämmin kiitos äärimmäisen mielenkiintoisesta ja myös tunnerikkaasta päivästä Sotavainajien muiston vaalimisyhdistykselle, Tammenlehvän perinneliitolle ja itse työn tekevälle THL:lle.