Suomenratsujen Kuninkaalliset tarjosivat jälleen neljä päivää täynnä aitoa suomenhevoshenkeä Ypäjän Hevosopistolla. Jokakesäinen – vuonna 2002 alkunsa saanut – rakastettu tapahtuma kokosi jälleen yhteen Suomenhevosen ystävät, harrastajat ja totta kai ennen muuta kilpailijat juhlistamaan suomenhevosen monipuolisuutta, historiaa ja nykypäivää.
Idea tällaiset oman hevosemme juhlaviikonlopusta oli syntynyt jo 1990-luvun alussa, kun Suoran eli Suomenratsut ry:n väki oli saanut idean valtakunnallisesta suomenhevosratsujen suurtapahtumasta. Mallia otettiin saksalaisten Warendorfin Bundeschampionat-kilpailusta Susanna Freyn johdolla. Ensimmäinen viikonloppu järjestettiin sitten Suomenhevosviikonloppu -nimellä ja työniminä oli myös ”Bundessampionaatti” ja ”Puttesampionaatti”. Alunpienen piirin tapahtumasta on kasvanut nyt yli 500 hevosen ja tuhansien katsojien suurtapahtuma ja tunnelma Ypäjällä aina kuninkaallisissa ainutlaatuinen.
Suomenratsujen Kuninkaalliset pyrkii edistämään ja ylläpitämään siis suomenhevosratsujen kasvatusta, mutta parantamaan myös kotimaista urheiluhevosten laatua ja tarjoamaan näyteikkunan rodun monipuolisuudelle. Itse olen Kuninkaallisissa ollut mukana lukuisat kerrat. En ihan vuosittain, mutta lähes. Ja tänäänkin oli ilo ja kunniakin saada olla mukana. Vastasin tapahtumassa palkintojenjaosta ja pidin Valtion Liikuntaneuvoston puheenjohtajana myös pienen puheen päätapahtumapäivän aikana.
Olemme myös eduskunnasta halunneet osaltamme pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituspuolueiden toimesta tukea myös suomenhevosten ratsupuolta. Suomen Ratsujen puheenjohtaja Kirsti Palva otti vuosi sitten kesällä puheeksi suomenhevosten
ratsupuolen tilanteen. Kävimme hyviä keskusteluja ja niiden pohjalta sitten esitin, että osoittaisimme Suomen hevosten muun rahoituksen lisäksi myös erillisrahoitusta juuri suokkien ratsupuolelle. Suomenratsut ry:lle päätimme tälle vuodelle osoittaa valtiolta 50 000 euroa käytettäväksi suomenhevosten kilpailupalkintoihin. Oma toiveeni on, että tätä voisimme jatkaa myös ensi vuodelle ja vakiinnuttaa tämän pienen tuen pysyväksi tukemaan ja kannustamaan myös upean oman hevosemme ratsukäyttöä.
”Suomenhevonen on enemmän kuin vain rotu – se on elävä osa Suomen historiaa ja kulttuuria. Älykkyys, kestävyys ja luotettavuus tekevät siitä ihanteellisen kumppanin niin kilpakentille kuin arkeenkin.”
Näin se on. Lämmin kiitos Kirsti ja koko SuoRan väki sekä Ypäjän Hevosopiston väki kutsusta Suomen Ratsujen Kuninkaallisiin.
Ratsastus on harrastuksista jaloin.
…
Kuninkaan Paluu on 5-vuotisTÄHTI! Ori oli tänään ensimmäistä kertaa Derbykentällä, ja oli ratsastaja Linda Kulmalan mukaan siellä kuin kotonaan. Orinpitäjä Kaisu Västinsalon mukaan orin keskittyminen suoritukseen on parantunut kesän aikana niin, että keväällä tehty ruunaussuunnitelma voi muuttua! Palkitsemassa Prix de Suomenratsut -luokan parhaita kanssani Ypäjän Hevosystäväinseurasta Rosali Kivitie ja Stina Sillman. 📷: Taru Granat
Juhlallisesti jatkui myös tämä pyhäpäivä
Lopen Sotaveteraanit ry 60-vuotisjuhla ja Tammenlehvän Perinneliiton lipun naulaus
Lounais-Hämeestä siirryin sitten Veljesmajalle. Siellä vietimme Lopen Sotaveteraanit ry 60-vuotisjuhlaa ja suositimme Tammenlehvän Perinneliiton lipun naulauksen.
Tammenlehvän Perinneliiton lippu on puhutteleva. Siinä on valkoisella pohjalla tyylitelty vihreä tammenlehvä varjoineen. Tämä toimii lipun keskeisenä kuviona ja tammenlehvä on vakiintunut maamme sotien 1939–1945 rintamaveteraanien tunnukseksi, jota jaettiin rintamamerkkinä 1980-luvulta lähtien. Oman rakkaan vaarini, kapteeni Paavo Heikkilän tammenlehvähän on minulla ollut aina mukana frakkini ja tumman pukuni sydämenpuoleisessa povitaskussa niin Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla kuin muissakin erityisissä juhlahetkissä. Se on ollut kiitollisuuden merkkini mummini Hilkka Heikkilän Lotta-merkin tapaan.
Antiikin mytologiasta lähtien tammi on edustanut järkkymätöntä voimaa, kestävyyttä, rohkeutta ja kansalaishyveitä.
Kiitos ja kunnia.
Ja tuo lipun valkoinen pohjaväri symboloi heraldiikassa ja vexillologiassa puhtautta, uutta alkua sekä tulevaisuuden rakentamista. Sillä himmetä ei muistot koskaan saa. Ja me emme unohda.
Lopen Sotaveteraanien Veljesmaja rakennettiin vuosina 1978–1979. Majan perustukset valettiin vuonna 1978, ja sen tupaantuliaisia sekä virallisia avajaisia vietettiin vuonna 1979. Ja tänään juhlistimme Lopen Sotaveteraanien 60. vuotta samassa veteraaniemme rakkaassa omassa paikassa.
Blogi 16.10.2016: Lopen Sotaveteraanit ry 50 vuotta – Työ jatkuu edelleen ja tulevaisuudessakin
Kirjoitin tuolloin kymmenen vuotta sitten historiasta näin: ”Lopen Invalidikahvilalla kokoontui 15.4.1966 joukko sotiemme veteraaneja perustamaan omaan yhdistystään. Olavi Harkion kutsusta paikalla oli 36 miestä ja kokouksen puheenjohtajana toimi kokoonkutsuja ja sihteerinä sotaveteraani Kalervo Anttila ja pöytäkirjan pitäjinä Börje Sarevuo ja Mauri Lindström. Lopelta Sotiin -kirjassa kerrotaan miten veteraaneja huoletti erityisesti heikkoon asemaan joutuneet rintamatoverit. Esillä oli myös esitys kansaneläkeiän alentamiseksi sotaveteraanien kohdalla.
Uusi yhdistys sai vahvan kannatuksen ja se perustettiin. Hallitukseen valittiin Olavi Harkio ja jäseniksi Yrjö Vuorio, Pentti Brask, Toivo Laiho, Arvo Pyhälammi, Toivo Ranta, Pentti Sillanpää, Otto Yli-Karhula, Lauri Salin ja Jorma Mäkelä. Sihteeriksi valittiin Kalervo Anttila ja taloudenhoitajaksi Eino Helen. Samalla käynnistettiin myös hallituksen jäseniä sitouttava jäsenhankinta eri kylistä.
Kymmenen vuotta myöhemmin veteraanien puolisot ja lesket järjestäytyivät naisjaostoksi Sajaniemessä Aili Oksasen luona. Perustavakokous pidettiin 17.10.21976. Lopen Sotaveteraanien ja naisjaoston vahvaksi sydämeksi rakennettiin 1970-luvulla Veljesmaja. Perustukset valettiin 1978 ja tupaantuliaisia vietettiin 29.9.1979. Juuri hetki sitten Veljesmaja peruskorjattiin ja remontoitiin niin, että se osaltaan vaalii veteraanien muistoa tulevaisuudessakin muistaen, että ”himmetä ei muistot koskaan saa”.
2004 perustettiin perinnejaosto jatkamaan ja vaalimaan Lopen Sotaveteraanien työtä. Itse liittyi jo aiemmin Lopen Sotaveteraanien kannatusjäseneksi.”
Tänään Lopen Sotaveteraanit ry puheenjohtaja Aino-Marja Halonen ja sihteeri Kaisa Haapala toivottivat meidät tervetulleiksi Veljesmajalle. Juhlahetki alkoi upealla Aada Löytösen nokkahuilu ja Armi Leppäsen sellolla soittamalla Karjalan kunnailla ja juhla huipentui Tammenlehvän Perinneliiton Pohjois-Uudenmaan Perinneyhdistyksen lipun naulaukseen seremoniamestari Ari Pakarisen johdolla.
Upean Lippupuheen piti Sotien 1939-1945 Pohjois-Uudenmaan Perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja Hannu Lakee, minkä jälkeen lippu luovutettiin puheenjohtaja Aino-Marja Haloselle ja Lopen Sotainvalidien puheenjohtaja Pekka Saharille.
Ja juhla päättyi Finlandia hymniin ja Maamme lauluun sekä tunnelmalliseen Veteraanin iltahuutoon yliluutnantti Kimmo Kopran johdolla.
Laitoin tänään presidentti Sauli Niinistön kauniin ja puhuttelevan tavan mukaan pukuni rintaan vain yhden kunniamerkin. Se oli tänään Tammenlehvän perinneliiton ansioristin. Se oli tänään oikea rintaani.
Kotiin lähtiessäni pysähdyin vielä Lopen sotaveteraanien Veljesmajan muistokivelle. Suoniemeltä tuotu muistokivi paljastettiin jatkosodan päättymisen muistopäivänä syyskuun 19. päivänä ja samalla Veljesmajan 20-vuotispäivänä vuonna 1999. Kauniin muistokivan jalustan juoksuhaudassa olevaa sotilasta kuvaavan korkokuvan on suunnitellut edesmennyt ystäväni, taiteilija Mikael Vesper.
Kiitollinen tänäänkin.
….
Kello 17.58 ja nyt jo aamun rento heppakisa-asu vaihtunut tummanpuvun kautta takaisin farkkuihin ja huppariin. Illalla vielä rakkaan kummipojan nimppareilla ja nyt iltaa Pekkalassa. Huomenna sitten arkeen.
Niin ja onnea myös RPL:lle noudusta ykköspesikseen. Aikanaan Ällän pelejä kävin myös tuomaroimassa ja myös kuuluttamassa ja selostamassa paikallis-tv:seenkin. Ja vielä sitä ennen monet kerran isän kanssa Piikinmäessä SM-sarjaa ja mm. paikallispelejä Tahkoa vastaan katsomassa. Nyt Ällä takaisin ykkösessä ja saas nähdä koska Super sitten kutsuu?