”Jokainen, joka on istuttanut puun, ei ole elänyt turhaan”
Oma ihmettelyni ja ihastukseni puihin alkoi pikkupoikana Miemalajärven rannalla. Rakkaan, jo edesmenneen isäni, kummitädillä Taimi Laurilalla oli siskonsa Iltan kanssa pitsihuvila järven rannassa ja sen verran edessä kasvoi valtavan iso tammi. Vanha rouva kertoi, että hänen isänsä oli istuttanut sen täyttäessään 50 vuotta. Kyllä, tästä hetkestä juontaa juurensa haluni ja intoni istuttaa ja viedä lahjaksi muistojen puita.
Nuorena valtuutettuna ensimmäinen aloitteeni taisi olla Lopen Uupuneiden Puiston ja Lopen Isokorkeen puulajipuiston perustaminen kotikuntaani. Ja isossa roolissa luontosuhteeni ja rakkauteeni puihin oli myös Hämeenlinnan opettajankoulutuslaitoksen biologian didaktikko Martti Raekunnassa. Toki myös yläasteen opettajani Pirkko Janger ja myös Riihimäen Lukion Aira Kangaskin. Minulla oli poikkeuksellisen hyvä bilsanopettajaonni siis.
Itse olen istuttanut satoja ja satoja puita ja vienyt lahjaksi kymmeniä ja kymmeniä puita. Aikanaan muutaman vuoden toimin myös asiakaskulmalla Viherringinkin hallituksessa ja silloin ketjun lehteenkin tuli juttua Muistojen puista ja tilasimme myös ison määrän erikoiskuusia Peltovuoren Teemulta.
Ostettuamme Pekkalan 2003 minulle tuli myös paikka mihin puita sain istuttaa. Yksi ensimmäisistä oli Aunen päärynäpuu. Sen tarina päättyi nyt yli 20 vuotta myöhemmin täällä kovaan talveen tai johonkin muuhun. Eläviä kavereita kun kuitenkin ovat. Pekkalan pihassa kasvaa niin Helvi-tädin koivu, äitini 60-vuotiskuusi, vaarin ja ukin muistopuut ja myös lastemme kastejuhlien muistot. Ja myös tänne tehdyistä kyläilyistä muistoksi jääneet puut kuten Valtiovarainministeri omena, Isä Ambrosiuksen Pyhäpihlaja, Benin pihlaja ja myös muistojen muut mm. Antero Laukkaselle, Maarit Feldt-Rannalle ja Tommy Tabermannille.
Olen tänne kerännyt myös kaikki Suomessa kasvavat puulajit ja myös ison määrän puiden ns. erikoismuotoja. Tänäkin syksynä Pekkalan puulajimetsä ja muistojen metsä sai hienoja uusia asukkaita. Tällaisen taimilaatikon istutin ja osan vähän kauemmaksikin metsään Erkkilän ja Niittumäen alueelle.
Picea abies `Chub´ (kultakäpykuusi pysty)
Picea abies Catherine´s golden heart (kultakäpykuusi lamoava)
Picea abies `Vanc Gold´(kultakäärmekuusi)
Picea abies `Alexandra Fastigiata´ (Pystyoksakuusi)
Picea abies `Punapaula´ (Purppurasurukuusi, normaali)
Picea abies `Purppuraseiväs´ (Purppurasurukuusi, kapein versio)
Pinus sylvestris `Northern spike´ (pystyoksamänty, Liminka)
Pinus sylvestris `Ruska´ (talvikultamänty, Oulainen)
Pinus sylvestris `Lyhytneulas´ (lyhytneulasmänty, Oulainen)
Betula pubescens `Rovaniemi´ (kapea kartiohieskoivu, Rovaniemi)
Betula pubescens `Kuusamo´ (Mukuraoksahieskoivu, Kuusamo)
Mielenkiintoinen nähdä miten kaikki ensimmäisen talvensa kestävät ja uuteen paikkaansa tottuvat, mutta ainakin nyt näyttivät eloaan hyvin jatkaneen, kun puille pienet metallilaatat kaivertelin ja niiden oksille ripustelin.
Ja, kyllä ne puut toimivat vaan hienosti muistojenkin puina. Aina, kun kävelen Vanajalle ja näen kolme pylväskuusta, niin muistan sen viikonlopun, kun hyvä ystäväni Tarkkalan Marko otti enduron MM-sarjassa tuplavoiton ja minut valittiin ensikertaa eduskuntaan.
Tai pieni kuusi muistuttaa kumisetä Pentistä – kyllä yhdellä ämmällä – ja toki uusina nuorukaisina nyt täällä juuria kasvattelevat ne Heinosen talon vanhan omenapuunkin ”lapsukaiset”.
Kaikkea sitä ehtii ja keksii. Ja kun ehtii, niin ei sitten kai ole elänyt turhaan. Ja tänään sitten Hämeenlinnaan. Valtuuston seminaaria vielä tähän viikon alkuun ja sitten eduskunnan rumbaa tiistaista eteenpäin.