Herra kenraali,
Hyvät ystävät,
Haluan alkuun onnitella Maanpuolustuksen Tuki ry:tä 75-vuotisesta taipaleesta.
Olette olleet tärkeä mahdollistaja maamme arvokkaille vapaaehtoisille maanpuolustusjärjestöillemme. Tänäänkin on oikea aika tukea maanpuolustusta.
Haluan myös onnitella kaikkia kanssani tänään arvokkaan tunnustuksen saaneita. Ja kiittää teistä jokaista pitkästä ja tärkeästä työstä maamme turvallisuuden varmistamiseksi.
Ja myös kiittää meidän kaikkien palkittujen puolesta saamastamme huomion osoituksesta.
Maanpuolustusmitali miekoin ja sen vastaanottaminen juuri tässä Katajanokan Kasinon kenraalisalissa on kiitos, joka tuntuu.
Itse ajattelen tälläkin hetkellä erityisesti omaa edesmennyttä isoisääni, vaariani, kapteeni Paavo Heikkilää – talvi- ja jatkosodan veteraania – sotainvalidia. Hänelle haluan osan tästä saamastani tunnustuksesta omistaa.
Ja toisen puolikkaan omille 13- ja 16-vuotiaille nuorillemme. Lasten ja nuorten on maamme tulevaisuus. Ja pian myös heidän vahtivuoronsa.
Hyvät ystävät,
Sain esitelmäni – puheenvuoroni – aiheeksi vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkityksen.
Oli selvää, että tässä tilaisuudessa, tässä paikassa ja tässä hetkessä tämän mahdollisuuden haluan käyttää.
Tässä joukossa kaikki tietävät, että maamme puolustuksen peruskallio on korkea maanpuolustustahto.
Mutta yhtä hyvin voisi todeta, että puolustuksemme mehevä ja kasvurikas maaperä on vapaaehtoinen maanpuolustustyö.
Nämä ovat samaa sukua – toinen vahva ja tukeva perusta ja toinen uutta versova ja kasvava alusta.
Tämä kaikki rakentuu saamaamme perintöön ja suomalaisten vahvaan maanpuolustustahtoon – se on ydin – mutta ei vain tahtoon vaan myös konkreettiseen haluun osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.
…
Hyvät ystävät,
Olen itse hämäläinen.
J.H. Erkko kirjoitti meille aikanaan vahvan maakuntalaulun.
Siihen sävel otettiin vanhasta 1820-luvun sotilaslaulusta Treue Liebe. Sen viimeisessä ja seitsemännessä säkeistössä laulamme: ”Jos miestä missä tarvitaan, maan eestä vaikka kaatumaan: niin uljaita on urhoja, on järkeä, on kuntoa, JOS toimeen tartutaan”.
Aiemmissa säkeistöissä olemme toki jo muistaneet naisiamme ja myös sen, että Suomi on meille suloisin, mutta Häme siitä kallehin.
Mutta aika-ajoin kuulen, että jotkut haluavat laulaa tuon viimeisen säkeistön, että ”kun toimeen tartutaan”.
Se on väärin ja se vesittää Erkon meidän hämäläisten luonteenlaadun olennaisimman.
Me emme tuolla Hämeen sydänmailla höntyile ja hötkyile – harkitsemme aina hetken- mutta sitten jos toimeen päätämme tarttua, niin sen teemme mitä meiltä odotetaan ja mitä meiltä vaaditaan.
Siinä on paljon samaa tämän meidän maanpuolustustahtomme kanssa.
Olemme valmiita toimeen tarttumaan. Ja maan eestä vaikka kaatumaan.
…
Oma isoisäni oli myös asekätkijä. Arvokkainta vapaaehtoista maanpuolustustyötä.
Jatkosodan jälkeinen asekätkentä vuosina 1944 ja 1945 oli siis luonteeltaan pitkälti vapaaehtoinen ja maanpuolustuksellinen operaatio. Se toteutettiin laajasti suojeluskuntapiirien ja kantahenkilökunnan voimin.
Tarkoituksena oli varmistaa sissisodankäynnin mahdollisuus ja puolustusvoimien toimintakyky siltä varalta, että Neuvostoliitto miehittäisi maamme välirauhansopimuksen jälkeen.
Toimintaa johtivat Päämajan korkeimmat upseerit, kuten kenraaliluutnantti A.F. Airo, ja toiminnasta oli tietoinen myös itse Gustav Mannerheim.
Liittoutuneiden valvontakomissio ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia.
Surullista, että jopa silloin oikeusministerinä toiminut Urho Kekkonen asettui lokakuun alussa pitämässään radiopuheessa omia isämaallisia miehiä vastaan vedoten kaikkiin kansalaisiin, jotta nämä avustaisivat viranomaisia jutun selvittämisessä.
Poliittinen painostus johti siihen, että asekätkijät tuomittiin taannehtivilla laeilla. Vuonna 1947 tammikuun 24. päivänä annettiin kiistaa herättänyt asekätkentälaki.
Asian toisessa käsittelyssä 14. tammikuuta 1947 eduskunta päätti äänin 118–68, että laki oli säädettävä hallituksen esittämässä muodossa; vähemmistö, pääasiassa Kokoomuksen kansanedustajat jäivät vähemmistöön.
Tuomioita varten jouduttiin perustamaan seitsemän ylimääräistä sotaylioikeuden osastoa. Tuomiot vahvistettiin vasta 15.3.1950. Vankeuteen tuomittiin 1479 henkeä.
Myös vaarini tuomittiin vankilaan. Olen ylpeä hänen päättäväisyydestään, rohkeudestaan toimia isänmaan hyväksi.
Nuo tuomiot ovat maallemme häpeäksi.
Muistan kuinka 1990-luvulla – 15-vuotiaana nuorukaisena – sain kunnian haastatella kasettinauhurini kanssa jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothia Lopella Marsalkka Mannerheimin metsästysmajalla.
Haastattelu jännitti nuorta poikaa ja kysyin myös vaariltani, että mitä minun pitäisi kenraalilta kysyä. Vaarini sanoi, että kysy häneltä, mitä hän ajattelee asekätkijöistä?
Tämän myös tein ja Ehrnrooth vastasi asekätkijöistä, että ”he olivat miehistä parhaita”.
Vastaus oli vaarilleni tärkeä.
”He olivat miehistä parhaita.”
Näiden rohkeiden vapaaehtoisten miesten toiminta olisi mahdollistanut maahamme 35 000 miehen armeijan ja sille tarvikkeet. Hankkeen poliittista merkitystä on selvitetty vasta Neuvostoliiton hajottua. Toimenpiteistä päätellen se oli merkittävä signaali monelle taholle.
Toivon, että nuo tuomiot kumottaisiin. Myönnettäisiin, että ne olivat oikeusvaltion periaatteiden vastaisia ja maallemme häpeäksi.
Vaarini ja muut asekätkijät eivät enää tätä kuulisi, mutta kaikki tietäisivät, että he eivät olleet rikollisia vaan he olivat sankareita – miehistä parhaita.
….
Hyvät ystävät,
Vapaaehtoinen maanpuolustus on ollut merkittävässä roolissa maassamme aina.
Historia kertoo miten suomalaiset olivat aikanaan vieraanvallankin alla laadukasta sotilasjoukkoa.
Neljä sataa vuotta sitten kolmekymmenvuotisessa sodassa eritoten Breitenfeldin ja Lützenin taisteluissa Hakkaa päälle -huutojen myötä suomalaissotilaat -hakkapeliitat tulivat tunnetuiksi. Valiojoukko rekrytoitiin vapaaehtoispohjalta veroetujen kannustamana.
Hakkapeliittojen maine ei ole vain myytti, vaan sille on loogiset perusteet. Rekrytointi jalkaväkeen perustui pelättyihin pakko-ottoihin, mutta ratsuväki muodostettiin vapaaehtoispohjalta.
Vapaaehtoispohjalta värvätyssä ratsuväessä päällystön ja miehistön suhde rakentui luottamukselliseksi.
Pakko-otetun jalkaväen kurissapitämiseen ei luottamus riittänyt.
Suomalaisia taisteli 30-vuotisessa sodassa noin 44 000. Heistä kotiin palasi alle puolet.
Vapaaehtoisina palvelukseen astuneet ja sikäli hyvin motivoituneet hakkapeliitat olivat Ruotsin armeijan valiojoukkoja. Kyläsepän takomin miekoin ja alkeellisin pistoolein varustetut ja pienikokoisilla suomenhevosilla liikkuvat ratsumiehet taistelivat suomalaiselle sotilaalle mainetta Keski-Euroopan sotatantereilla jo 400 vuotta sitten.
Vapaaehtoisiin perustuivat myös jääkäriliike ja Heimo-sotiin osallistuneet.
Suomalaisia vapaaehtoisia on lähtenyt sotaan myös Venäjän armeijaan ja muualle maailmalle eri aikoina.
Tuoreimpana nyt nykyiset suomalaiset vapaaehtoiset sotilaat Ukrainassa.
….
Arvoisa juhlaväki,
Myös kotimaassa vapaaehtoisuudella on ollut siis aivan keskeinen rooli ja merkitys maamme uskottavassa maanpuolustuksessa.
Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on historiallisesti ollut merkittävä rooli myös maamme maanpuolustustahdon ylläpitäjänä. Se on sopeutunut muuttuvaan turvallisuusympäristöön.
Merkittävin vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksemme kehittäjä oli vuonna 1918 syntynyt suojeluskuntajärjestö. Se järjesti koulutusta ja urheilutoimintaa.
Toiminta alkoi syksyllä 1917 turvaamaan maamme sisäistä vakautta ja pian nämä paikalliset ryhmät muodostivat valkoisen armeijan rungon Suomen vapaussodassa 1918.
Elokuussa 1918 perustettu valtakunnallinen suojeluskuntajärjestö antoi aina jatkosodan loppuun asti vapaaehtoista sotilaskoulutusta.
Suojelukuntalaisuus – vapaaehtoisuus – olikin keskeisessä roolissa maamme puolustuskyvyn rakentamisessa.
Suojeluskunnissa harjoiteltiin ammuntaan, mutta myös taktiikkaa, saatiin aselajikoulutusta (esim. konekivääri, viesti, pioneeri) ja järjestettiin maastoharjoituksia. Toimintaan liittyi mukaan myös suojeluskuntapoikia.
Olennainen osa oli myös oman kotiseudun puolustamisen harjoittelu kotijoukkotoiminnan muodossa. Tähän kuului esimerkiksi järjestyksen ylläpitäminen ja väestön valvonta, varautuminen ilmaiskuihin ja väestönsuojelu, kohteiden suojaaminen ja toiminta desantteja vastaan. Taidot olivat käytössä pian monilla paikkakunnilla sekä talvi- että jatkosodassa.
Ja samaan aikaan Lotta Svärd -järjestö (1920–1944) oli maamme suurin naisten vapaaehtoinen maanpuolustustyön järjestö.
Järjestöön kuului vain naisia, ja lottatyö oli vapaaehtoista.
Lotat tukivat suojeluskuntia ja myös armeijaa muonituksessa, lääkinnässä ja ilmavalvonnassa. Vapaaehtoiset naisemme – noin 240 000 Lottaa – vapautti miehiä – jopa 25 000 rintamalle.
8–16-vuotiaat tytöt – pikkulotat osallistuivat järjestön toimintaan ja avustustehtäviin.
Tänään Lotta Svärd Säätiö on vuonna Lottajärjestön suora perillinen. Se on aktiivinen ja keskeinen toimija maamme kokonaisturvallisuuden kentällä edistäen naisten vapaaehtoista maanpuolustusta ja kriisivalmiutta tukemalla taloudellisesti muun muassa Naisten Valmiusliitto ry:n toimintaa.
Suojeluskunnat ja Lotta Svärd lakkautettiin rauhanehdoissa. Vapaaehtoinen sotilaallinen koulutus oli pitkään kiellettyä tai erittäin rajoitettua.
Jos toiminta tukahtui, niin maanpuolustustahto ei. Myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen kipinä kyti hyvin.
Vaikka siis vapaaehtoinen maanpuolustustoiminta hiljeni pitkäksi aikaa Pariisin rauhansopimuksen rajoitusten vuoksi, ei se maanpuolustustahtoamme nujertanut – uskoisin, että se vain sisuunnutti.
Nykymuotoinen, järjestäytynyt toiminta alkoi sitten 1993 perustetun Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) myötä, kun Neuvostoliitto oli hajonnut omaan mahdottomuutensa ja olimme irtaantuneet Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloista kolme vuotta aiemmin.
Maanpuolustusjärjestöt alkoivat aktivoitua ja toiminta käynnistyi uudelleen 1990-luvulla.
MPK syntyi järjestöjemme toimesta ja tänään Maanpuolustuskoulutus tekee tiivistä yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa. Vapaaehtoistoimintaan kuuluvat MPK:n ohella myös eri maanpuolustusjärjestöt, kuten Reserviläisliitto ja Reserviupseeriliitto, jotka ylläpitävät kansalaisten maanpuolustustahtoa ja kenttäkelpoisuutta.
Pidän itse tärkeänä ja välttämättömänä, että nyt puolustuksemme resursseja läpikäytäessä ja linjattaessa osana tätä työtä myös MPK:n kokonaisrahoitus varmistetaan lainsäädännöllä.
Tämä toiminta ei voi nojautua vain kulloisenkin hallituksen tekemiin linjauksiin tai arvovalintoihin. Poliittisen järjestelmämme tuleekin tunnistaa vapaaehtoisen koulutustoiminnan merkitys osana kansallista puolustuskykyämme ja reserviläisten osaamisen ylläpitoa.
Toiminta nimittäin tukee puolustusvoimia, ja lakiuudistus parinkymmen vuoden takaa vahvisti MPK:n roolia julkisoikeudellisena yhdistyksenä, joka kouluttaa reserviläisiä.
Itse pidän tärkeänä, että myös ratkaisu vapaaehtoisten varusteverovapauteen löydetään.
Nyt maaliskuussa Ukrainan sodan seurauksena Puolustusvoimathan antoi myös uuden ohjeen: oma ase mukaan sodan uhatessa.
Reserviläisen käskykortissa luetellaan uusina mukaan otettavina tavaroina mm. drooni, gps-laite ja sotilaskäyttöön soveltuva ase ampumatarvikkeineen. Luettelossa on myös jalkineet ja myös M91/M05-taisteluvaatetus + varusteet (ml. lumipuku).
Reserviläisten varustehankinnat ovat Puolustusvoimien näkökulmasta myönteinen asia, sillä ne voivat vahvistaa reserviläisen toimintakykyä ja tukea taitojen ylläpitoa.
….
Hyvät ystävät,
Itse olen saanut toimia eduskunnan puolustusvaliokunnassa pian 16 vuoden ajan. Niinä vuosina on tapahtunut paljon. Yhden MPK:n liittyvän episodin muistan hyvin, kun keväällä 2018 kansanedustajat Erkki Tuomioja (sd) ja Sirpa Paatero (sd) halusivat kirjallisella kysymyksellä tietää, kouluttaako MPK sotilaallisia valmiuksia palvelevilla kursseillaan alaikäisiä, vastoin YK:n lapsisotilassopimuksen henkeä.
Oi aikoja, oi tapoja.
Muistan kuinka suuresti arvostamani silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö vastasi demarikaksikolle: ” Sotilaallisia valmiuksia palvelevalla koulutuksella, johon taistelijapari Tuomioja-Paatero tulensa suuntaa, tarkoitetaan muuta vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta, kuten esimerkiksi suunnistusta, kartanlukua ja yleensä luonnossa selviytymistä.”
Kyse oli siis mm. sellaisista nuorten kursseista kuin lukiolaisten turvakurssit ja intti tutuksi.
Niinistö totesi tuolloin, että ”Voin todeta, että aion jatkossakin kannustaa MPK:ta järjestämään sotilaallisia valmiuksia antavaa koulutusta nuoremmille ja vanhemmille.
Maanpuolustus kuuluu kaikille. Sotilaallista valmiutta palvelevaa kurssitarjontaa ei voi pitää nuorison militarisoimisena. Se antaa valmiuksia varusmiespalveluksen suorittamiseen ja vahvistaa Suomen kokonaisturvallisuutta. MPK:n toiminta on Suomen lain mukaista ja palvelee isänmaan etua.”
Pidä erittäin arvokkaana ja tärkeänä, että MPK tänäänkin järjestää kursseja missä kehitetään fyysistä kuntoa, henkistä toimintakykyä ja annetaan valmiuksia myös varusmiespalvelukseen.
Esimerkiksi Nuorten turvakurssit ovat olleet erittäin suosittuja ja niiden tavoitteena on lisätä nuorten kiinnostusta, osaamista ja valmiuksia kokonaisturvallisuuteen liittyvissä teemoissa sekä lisätä nuorten yhteiskunnallista turvallisuusymmärrystä.
Vapaaehtoinen maanpuolustus koki merkittävän osallistujaryntäyksen Venäjän aloitettua täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan helmikuussa 2022 ja toinen tähän yhteyteen sattunut merkittävä tapaus oli ensimmäisen reserviläisjärjestön perustaminen Ahvenanmaalle.
MPK on aloittanut myös vuoden 2026 reippaasti, ja tarjolla on laajasti taistelijan perustaitoja, maastotaitoja, ase- ja ampumakoulutusta sekä nuorten kursseja. MPK osallistuu vuonna 2026 noin 50 kansainväliseen tapahtumaan.
Ja pitää muistaa, että MPK:n koulutustoiminta nojaa suurelta osin myös juuri vapaaehtoisiin kouluttajiin. Noin kaksi kolmasosaa MPK:n kouluttajista rekrytoidaan Reserviläisliiton ja Reserviupseeriliiton jäsenistöstä. Tarvitaan järjestelmällinen tapa tunnistaa, ohjata ja kouluttaa motivoituneita reserviläisiä kouluttajatehtäviin.
Vuosi sitten keväällä Vapaaehtoisen maanpuolustuksen tavoitetilaa selvittänyt työryhmä esiti MPK:lle myös uusia tehtäviä. Työryhmän mukaan lainsäädäntöä pitää kehittää siten, että MPK:lla olisi oikeus kouluttaa joukkoja ja tehtävänä järjestää kokonaismaanpuolustusta tukevaa koulutusta. Lisäksi MPK:lle tulisi poikkeusolojen tehtäviä ja vastuita.
….
Arvoisat kuulijat,
Vapaaehtoinen maanpuolustus antaa maamme puolustusvalmiudelle tehokkaan resurssin.
Toiminnalla on kaikkia kansalaisryhmiä yhdistävä ja maanpuolustustahtoa kohottava vaikutus.
Haluan alleviivata sitä, että Suomea ei puolusteta vain asein, vaan yhteistyössä käyttäen koko yhteiskuntamme voimavaroja.
Muillakin kuin sotilaallisilla vapaaehtoisorganisaatioilla on omat tärkeät tehtävänsä yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisessa eriasteisissa kriiseissä.
Vapaaehtoisjärjestöjen etenkin paikallistasolla tekemällä yhteistyöllä voidaan saavuttaa tulevaisuudessa suurta turvallisuushyötyä sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.
Kaiken ytimessä on suomalaisen maanpuolustustahto ja halu osallistua vapaaehtoiseen maanpuolustukseen.
Tulevissa ratkaisuissa tätä ydintä ei saa hukata. Tärkeintä on mahdollistaa reserviläisten, naisten ja nuorten osallistuminen vapaaehtoistoimintaan.
Vapaaehtoinen maanpuolustus on Suomen vahvuus – sen toimintaedellytykset on turvattava myös jatkossa.
Aloitin puheeni Hämäläisten laululla ja päätän tämän meille kaikille tärkeän Sillanpään marssilaulun sanoihin:
” Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen, kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.”
Tapa tuttu jo taattojen nyt, on hoidossa poikasten: Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskaret jäädä saa.
Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus.
….