Duudsonit palasivat vielä kerran legendaariselle Duudsonit Ranchille ja siitähän ei voinut syntyä muuta kuin sairasta menoa ja koko illan elokuva.
****
Eli neljä kautta viis – sanoisi nuoret ja sen verran tähtiä annoin minä tälle ensi-iltaan tulleelle leffalle. Duudsonit -elokuva: Kotiinpaluu ja hauskan ja viihdyttävän pitkän 
leffan miehiksi kasvaneet ikuiset pikkupojat ovatkin tehneet. Jarno Laasalan ohjaamassa leffassa kameran edessä nähdään Laasalan itsensä lisäksi koko perinteinen Duudson-porukka Jukka Hildenin, Jarppi Leppälän ja HP Parviaisen johdolla. Ja hienon lisän leffaan toivat myös Chachi Hildén ja Isabella Hildén.
Ja ei se olisi Duudsoneita eikä mitään, jos ei homma lähtisi liikkeelle toinen toistaan hurjimmilla stunteilla ja toisaalta myös Possestakin tutuiksi tulleilla piilokameroilla. Jukan vauva Isabella saa parhaat mahdolliset hoitajat Duudsoneista ja poukkoileva juoni saa aika-ajoin hurjiakin käänteitä ja taitaa välillä olla koko leffakin uhattuna. Duudsonit tuli kotiin -tv-sarjankin fiiliksiä syntyy, kun tällä kertaa myös itse Duudsonienkin ystävyys joutuu koetukselle. Käsikirjoitetut ja näytellyt kohtaukset ja osuudet sekoittuvat hyvin sponttaaneihin juttuihin. Vielä leffan jälkeenkin mietimme Lasipalatsin lämpiössä, että mikä kaikki oli suunniteltua ja mikä ihan spontaania? Menikö Jarppi Ideaparkin lasiovista trukilla läpi ihan vain hetken mielijohteesta vai oliko homma käsikirjoitettua ja sovittua? Mene ja tiedä, mutta ainakin se oli hyvin tehty ja tarinaan piilotettu. Ja olihan korvanappi-case Lakeuden ristin kirkon vihkiäisseremoniassa käsittämättömän hauska ja näytti ainakin siltä, että vähintäänkin hääseurueen vanhempi väki oli ilme toisensa jälkeen järkyttyneempi ja hämmentyneempiä. Toimi.
Täytyy sanoa, että ei se keski-ikäistyminen näistä kavereista siis ainakaan paljoa näy. Ehkä tukat ovat vähän harventuneet ja ne viimeiset haivenet nousseet pirullisten sarvien tapaan pystyyn ja ehkä vähän sitä elintasoa matkaan kertynyt, mutta hulluus ei ole helpottanut. Ehkä riskinottoa hieman on Stiga-temppuajoista laskettu, mutta se isiksi tulleille sallittakoon. Viidentoista vuoden tauon jälkeen paluu stunttien ja piilokameroiden pariin onnistuu kuitenkin edelleen hulluttelun ammattilaisten ottein. Ja vähän kun lisätään vielä vauhtia ja Crazy-Miken autoja ja pommeja ja kohellusta niin siitä se irtoaa se aito Duudsonien oma naurukin. Fanit tietävät.
Ehkä se elämä näkyy siinäkin, että tässä leffassa jo vähän muutakin elämää kokeneet miehet ovat tunteikkaita ja avoimia. Ja kaiken mansikkana omassa maassa ystävyys ja juuret. Ne jotenkin tässä leffassa alleviivatun hienosti tulevat esille niin Seinäjoen Lakeuden ristin huipulla kuin kyynelissä ja siinä Duudsonien naurussakin. Ne leffalliset ja näytellytkin kohtaukset istuvat ihan ok hyvin pitkän elokuvan osaksi.
75-minuuttinen elokuva tekee hienolla tavalla kunniaa myös tälle ainutlaatuiselle nelikolle, jonka ensiesiintymisestä tulee nyt kuluneeksi 25 vuotta. Jonnet eivät muista, mutta se oli kaapeliteeveetä ja Moon-TV -kanavaa!
No toisaalta olihan se aika mukava olla ensi-illassa kuopuksemme kanssa. Kolmetoistavuotias tunsi kaikki Herbalistit ja muut specialistit. Yksi me tunnettiin molemmat, mutta mulle hän oli yli 20 vuoden takaa BB-Perttu ja nuorellemme taas Remonttipiiskuri. Niin se aika kuluu, mutta Duudsonit säilyy ja naurattivat meitä molempia.
”Ristus ku on komia leffa!
Minusta siis mainio elokuva ja kaiken Duudsonit hulluttelun jälkeen aito ja tunnerikas. Kyllä tämä kannattaa mennä katsomaan ja muistaa, että ystävyys on tärkein.
Ja tällaisia leffoja me nyt tarvitaan, että saamme väen palaamaan elokuvateattereihin ja sitäkin kautta pelastettua upeat kotimaiset elokuvat! Tarvitaan Duudsoneita ja Sisuja ja myös Canceleitä. Olikin mukana kuulla leffan jälkeen itse Tuukka Temoselta, että hienon suosion saanut Camcel saakin jatkoa. Jäämme siis odottamaan joulukuuta.
….
Perjantai 27.3. ja viikko taas kääntymässä viikonloppua kohden. Aikamoinen on ollut tämäkin viikko ja sellaisia käänteitä mitä ei taas oikein osannut edes odottaa saatikka ennakoida. Turvallisuuden saralla tapahtuu paljon ja liikaakin, mutta se osaltaan sitten haastaa ja patistaa meitä tekemään itse enemmän. Kohta taas maanalle monttuun ja sieltä kokouspäivä alkuun.
Eli nyt aamun puolustusvaliokunta ja sitten täysistunto ja illalla ilo ja kunnia saada toimittaa ystävälleni Kari Kupariselle Tasavallan presidentti Alexander Stubbin määräyskirje, missä Kari nimitetään maamme 14. eräneuvokseksi.
….
Kello 22.45 ja Vanajanlinnasta kotia kohden. Hieno ja lämminhenkinen Karin juhlailta. Palailen siihen myöhemmin.