Yhteiskunnan tulevaisuus näkyy siinä, millaisen lapsuuden ja nuoruuden me mahdollistamme. Siinä, saako pieni lapsi turvallisen alun. Siinä, kokeeko koululainen onnistumisen iloa. Siinä, löytääkö nuori paikkansa opinnoissa ja elämässä.
Tämän pitää olla politiikan kivijalkaa.
Me haluammekin, että jokaisella lapsella ja nuorella on vahvat eväät kasvaa, oppia ja 
rakentaa omaa tulevaisuuttaan taustasta riippumatta. Tätä kutsutaan mahdollisuuksien tasa-arvoksi.
Siksi olemme pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen johdolla panostaneen perheiden arkeen, perusopetukseen ja nuorten hyvinvointiin aikana, jolloin julkista taloutta on jouduttu myös tasapainottamaan. Se kertoo arvovalinnasta. Kun päätämme panostaa lapsiin ja nuoriin, päätämme panostaa tulevaisuuteen.
Päättäjälle nämä asiat ovat hyvin konkreettisia. Numerot budjettikirjassa muuttuvat pieniksi käsiksi, jotka puristavat ensimmäistä kirjaa. Ne muuttuvat nuoreksi, joka uskaltaa pyytää apua ja saa sitä ajoissa. Ne muuttuvat mahdollisuudeksi jatkaa eteenpäin silloinkin, kun tie ei ole ollut suora. Siksi näitä päätöksiä tehdään lapsille ja nuorille, joiden tulevaisuus on samalla meidän kaikkien tulevaisuus.
Olemme korottaneet mm. äitiysavustusta, nostaneet lapsilisiä pienimpien lasten perheille, yksinhuoltajille ja monilapsisille perheille ja ottanut käyttöön erillisen veronkevennyksen lapsiperheille. Lapsiperheille tämä toi yli 400 euroa lisää rahaa käyttöön.
Keskeinen tavoitteemme ja samalla myös lupauksemme on, että jokaisella peruskoulun päättävällä on riittävät taidot, joilla toisella asteella pärjää ja opiskelu onnistuu. Siksi vakiinnutimme varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tasa-arvorahan, jolla vahvistetaan koulurauhaa sekä parannetaan oppimisen edellytyksiä erityisesti niillä alueilla, joilla sosioekonomiset tekijät voivat altistaa heikommille oppimistuloksille.
Kouluntien alkaessa lapsen pitäisikin saada keskittyä olennaiseen. Siksi lisäsimme lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen opetusta. Opetusajan lisääminen mahdollistaa kiireettömän perustaitojen oppimisen ja harjoittelun, jolloin tarve tukiopetukselle sekä oppimisen tuelle todennäköisesti vähenee.
Uudistimme myös oppimisen tuen ja rahoitimme sitä 100 miljoonalla lisäeurolla. Jatkossa tukea on saatava heti ja helposti, eikä hetken päästä. Siirtyminen konkreettisiin tukitoimiin vahvistaa lasten oikeutta saada tukea yhdenvertaisesti asuinpaikasta ja koulusta riippumatta. Myös lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa oppimisen tukea on vahvistettu. Tämä vastaa hyvällä tavalla juuri siihen, mitä itsekin aikanaan opettajana toimiessani pidin ohjenuorana: Jokaisen lapsen ja nuoren, tulee saada oppia joka päivä jotain uutta.
Koulukiusaamisen ehkäisyyn on lisätty rahoitusta ja kouluihin tuodaan lisää turvallisia aikuisia muun muassa lisäpanostuksilla koulu- ja oppilaitosnuorisotyöhön. Oppimisen varmistamiseksi ja opetusrauhankin takaamiseksi päätimme rajoittaa myös kännyköiden käyttöä koulupäivien aikana. Ensikokemukset tästä ovat keränneet jo kiitosta. Selvitämme myös sitä miten sosiaalisen median kanssa pitäisi lasten ja nuorten arjessa toimia. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa valmistellaan somekieltoa alle 15-vuotiaille.
Ja joskus tilanne on sellainen, että tarvitaan vahvempaakin tukea ja apua. Siksi säädimme voimaan nuorten terapiatakuun. Jatkossa lapsen ja nuoren tulee päästä mielenterveyspalveluihin kuukauden kuluessa siitä, kun tarve on todettu. Oireiden hoitamisen lisäksi on paneuduttava nuorten mielenterveysongelmien juurisyihin.
Nuoruus on nimittäin herkkä vaihe. Silloin tapahtuu paljon asioita, mitkä vaikuttavat loppuelämään.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
KM, luokanopettaja