Velkarahan varaan rakentuva hyvinvointiyhteiskunta ei ole kestävä
Kiitos kirjoittajille perusteellisista ja kriittisistäkin kirjoituksista. Politiikkaan kuuluu erilaiset mielipiteet, ja on hyvä, että hallituksenkin linjauksista keskustellaan avoimesti. Haluan kuitenkin oikaista muutamia väitteitä ja avata sitä kokonaisuutta, jota itse pidän olennaisena, kun puhumme erityisesti lasten, nuorten ja perheiden tulevaisuudesta.
Kirjoituksissa väitetään, että hallitus maalaa kiiltokuvamaista todellisuutta. Oma näkemykseni on päinvastainen: olemme joutuneet tekemään päätöksiä tilanteessa, jossa Suomen julkinen talous on vakavasti velkaantunut ja hyvinvointivaltion rahoituspohja on uhattuna. Juuri siksi arvovalintamme ovat kohdistuneet siihen, että palvelut ja turva voidaan säilyttää myös tuleville sukupolville, eikä vain tämän päivän tarpeisiin.
On totta, että hallitus on vaikeassakin taloustilanteessa päättänyt korottaa lapsilisiä erityisesti alle 3-vuotiaiden ja monilapsisten perheiden osalta. Tämä ei ole sattumaa, vaan tietoinen päätös kohdentaa tukea perheille elämänvaiheessa, jossa menot ovat suurimmillaan. Samalla olemme keventäneet työn verotusta, painottaen tässä suurimman osan nimenomaan pieni- ja keskituloisille, koska uskomme, että työn tekemisen ja vastaanottamisen tulee aina olla kannattavaa. Pitkällä aikavälillä juuri työllisyys on tehokkain keino vähentää lapsiperheköyhyyttä.
Kirjoituksissa sivuutetaan kuitenkin myös se tosiasia, että nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on vuosien aikana muodostunut monimutkaiseksi ja osin kannustinloukkuja ylläpitäväksi. Tekemiämme muutoksia ei ole tarkoitettu kurittamaan ketään, vaan vahvistamaan järjestelmän kestävyyttä. Ilman talouden tasapainottamista edessä on hallitsematon velkaantuminen, joka lopulta pakottaa vielä rajumpiin leikkauksiin. Ja nyt tehdyistä toimista, kokonaisvaikutuksiltaan noin 10 miljardin euron sopeutustoimista, riippumatta tulevankin hallituksen tehtävä on vaikea ja massiivinen. Valtiovarainministeriön arvioiden mukaan tulevan hallituksen sopeutustarve julkisen talouden tasapainottamiseksi on erittäin merkittävä, ja sen arvioidaan olevan noin 8–12 miljardia euroa.
Mitä tulee sitten perusopetukseen tehtyihin panostuksiin. Ne eivät ole olleet juhlapuheita, vaan konkreettisia päätöksiä: lisää opetustunteja, pysyvä tasa-arvorahoitus, päätöksiä vahvistaa opiskelu- ja opettamisenkin rauhaa sekä oppimisen tuen uudistus. Peruskoulun rahoitusta lisättiin 200 miljoonalla eurolla ja se auttaa ihan jokaista lastamme. Ammatillisen koulutuksen osalta tavoitteena ei ole ollut heikentää opetusta, vaan kohdistaa resurssit paremmin nimenomaan opetukseen ja opiskelijoiden valmistumiseen.
Nuorten mielenterveyspalveluista olemme ilmeisesti samaa mieltä: apua tarvitaan enemmän ja nopeammin. Siksi terapiatakuu on merkittävä uudistus. Lainsäädäntö ei yksin ratkaise kaikkea, mutta se antaa ensimmäistä kertaa lupauksen nuorelle ja toisaalta luo velvoitteen hyvinvointialueille siitä, että nuori saa apua ajoissa. Ja fakta on sekin, että kuluvalla vaalikaudella hyvinvointialueiden rahoitusta on kasvatettu 4 miljardia euroa verrattuna vuoteen 2023, vaikka taloudellinen tilanne edellyttääkin toiminnan tehostamista. Emme ole siis leikanneet sotesta, vaan soteen käytetään maassamme nyt merkittävästi enemmän rahaa kuin viime vaalikaudella.
Politiikassa voidaan aidosti olla eri mieltä keinoista. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei tavoitteemme olisi yhteinen. Minulle mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokainen lapsi saa hyvän maksuttoman esiopetuksen ja peruskoulun, laadukkaan lukion tai ammatillisen koulutuksen ja mahdollisuuden korkeakouluopintoihin. Ja mahdollisuuden rakentaa oma tulevaisuus työn ja osaamisen kautta. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa myös jokaiselle oikeutta turvalliseen kasvuympäristöön, apua, tukea ja hoivaakin silloin, kun sitä tarvitaan.
Ja kannattaa muistaa sekin, että velkarahan varaan rakentuva hyvinvointiyhteiskunta ei ole kestävä. Se on heikoimmillaan juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Outi Ojala totesikin aikanaan osuvasti: ”Vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä”.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan jäsen
KM, luokanopettaja