” Droonit muuttivat sodankäynnin peruuttamattomasti, eikä sitä tajuta ulkomailla.”
Näin otsikoi STT uutisensa 7.6.2025 nojautuen ukrainalaisten kokemuksiin puolustussodasta Venäjää vastaan. Uutisessa kerrottiin miten…
”Droonit aiheuttavat nyt jopa 70–80 prosenttia rintaman tappioista Ukrainan sodassa.”
Laajasti Suomessa levinneessä uutisessa kuvattiin sitä miten jo neljättä vuotta jatkunut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut sodan kylmät kasvoja radikaalisti. Muutos on tapahtunut sodankäynnissä. Vielä reilu kolme vuotta sitten sota kulminoitui perinteisiin juoksuhautoihin, tykistöiskuihin ja panssarivaunuihin, mutta nyt räjähteillä lastatut ja virtuaalilasein kauko-ohjattavat FPV-droonit ovat sodan keskiössä.
Kuvituskuva
Itse olen aiheesta kirjoittanut lukuisia kertoja täällä blogissani aiemminkin ja hieman erilaisista kulmistakin. Maaliskuussa 25.3.2025 kirjoitin kuinka ”Ukrainalla ylivoima droonisodankäynnissä – Droonit parveilevat taistelukenttien yllä 24/7” ja toukokuussa 23.5.2025 siitä kuinka ”Xbox- ohjaimen kanssa saatava kätevyys on suoraan siirrettävissä lentävien droonien ohjaamiseen” – ”Jos yksi ihminen astuu taaksepäin, muiden on astuttava eteenpäin”. Olen siis pyrkinyt tuomaan tätä merkittävää muutosta esille myös täällä ja kuvata sitä taistelukentän murrosta ja muutosta mikä Ukrainassa on tapahtunut. Tätä myös meillä seurataan koko ajan tarkasti ja myös viime viikolla valmistuneessa puolustusselonteon mietinnössämmekin otamme aiheeseen historiallisen kattavasti kantaa: Valiokunnan mietintö PuVM 5/2025 vp VNS 9/2024 vp.
Mietinnössämme muistutimme ja alleviivasimme muuttunutta sodan kuvaa toteamalla, että ”Yksi keskeisistä havainnoista on ollut droonien ja muiden miehittämättömien järjestelmien roolin merkittävä kasvu ja niiden nopea teknologinen kehitys. Myös tarkkuusaseiden merkitys on myös noussut selkeästi esiin sodan aikana. Ukrainalaisten käyttämät täsmäasejärjestelmät, kuten lännestä toimitetut HIMARS-raketinheitinjärjestelmät, ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi vaikuttaessaan Venäjän logistiikkaan ja operatiivisiin kykyihin.”
Totesimme myös, että ”Saadun selvityksen mukaan droonisodankäynnillä on ollut erittäin merkittävä rooli Ukrainan sodassa, ja venäläissotilaille aiheutetuista tappioista droonien osuus on jo yli 2/3. Sekä Ukraina että Venäjä käyttävät laajasti FPV-drooneja (first-person view) joustavasti kohdetunnistukseen ja maalinosoitukseen. FPV-dronet voidaan varustaa räjähteillä ja ohjata tarkasti kohti viholliskohteita – kuten ajoneuvoja, panssarivaunuja, bunkkereita tai joukkoja. Drooneilla on ollut merkittävä vaikutus joukkojen moraaliin, operatiiviseen liikkumiseen ja huoltoreitteihin, ja niiden läsnäolo tuo jatkuvan uhan ja muuttaa perinteistä perinteisen taistelukentän dynamiikkaa.
Valiokunta korostaa, että Suomen puolustusvoimien on panostettava droonisodankäyntiin merkittävästi nykyistä enemmän resursseja, ja tätä kehittämistyötä on tehtävä tiiviissä yhteistyössä Ukrainan kanssa, sillä ukrainalaisilla on paras ymmärrys siitä, miten droonisodankäynti kehittyy. Drooni-kehitystyötä on hyödyllistä tehdä myös yhteistyössä kotimaisten yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa.
Droonien tehokas käyttö edellyttää koulutusta kaikilla tasoilla – yksittäisistä varusmiehistä aina suurempiin joukkokokoonpanoihin. Drooniteknologia myös kehittyy nopeasti, ja tämä johtaa siihen, että droonien käyttöikä voi olla lyhyt ja järjestelmät vanhentuvat nopeasti. Valiokunta korostaa, että kotimaisen droonituotannon nopea skaalaaminen on kriisitilanteessa keskeinen osa modernia puolustuskykyä. Korkea kotimaisuusaste vahvistaa huoltovarmuutta ja vähentää riippuvuutta ulkomaisista toimittajista sekä logistiikkaketjuista, jotka voivat kriisin aikana häiriintyä tai katketa kokonaan.”
Aihe on siis laajasti nyt esillä ja myös Ukrainan sodan opit pöydällämme. Totesimme lisäksi, että puolustuksen teknologinen kehitys vaikuttaa myös kansantalouteen ja ”Kehitettävien teknologioiden tulee vastata suomalaisen toimintaympäristön erityispiirteisiin, olla kansallisesti hallittavissa ja omata vientipotentiaalia. Tällaisia teknologioita ovat muun muassa panssariajoneuvot, droonit, sensorit, kommunikaatioverkot, optoelektroniikka, kevyt ballistinen suoja ja CBRN-järjestelmät. Myös koulutuksen rooli on keskeinen: osaamisen säilyttämiseksi tarvitaan tutkimusta ja yliopistokoulutusta.” Droonisodankäyntiin siis tulee valmistautua ja varautua ja se edellyttää meiltä mittavia lisäresursseja laajasti niin itse teknologian kehittämiseen kuin koulutukseen ja osaamiseenkin. Yksi aivan keskeinen tässä on varmasti myös drooni-osaamisen ottaminen kiireisesti myös osaksi varusmieskoulutusta.
Mutta palaan nyt tuohon STT:n erittäin laajaan ja laadukkaaseen uutiseen. Artikkelissa muistutetaan myös siitä miten ”rintaman ulkopuolella pitkän kantaman droonit ovat järisyttäneet myös strategisen tason sodankäyntiä”. Tästähän saimme viime viikolla myös laajasti kuvaa, kun Ukraina onnistui iskemään Venäjän sotilaslentokentille syvällä Venäjän sisämaassa. Itse pohdin näiden iskujen jälkeen jälleen kerran myös sitä miksi venäläiset ostivat pitkään erilaisia varastoja ja tyhjillään olleita taloja mm. lentokenttiemme ja erilaisen tärkeän infran läheltä. Tämä ei voinut olla tulematta mieleen, kun luki uutisia siitä miten ukrainalaiset kuljettivat drooninsa kohteiden lähelle rekoilla ja niiden avattavilla konteilla. Eikö droonit voisi yhtä hyvin olla myös kohteiden lähellä valmiina? Tyhjässä varastohallissa? Niinpä.
Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa on nyt kokonaan estetty ja minusta olisi välttämätöntä tästäkin syystä ryhtyä myös jo myytyjen kohteiden uudelleen arviointiin ja takaisin lunastuksiin. Se on oman kirjoituksensa paikka, mutta opiksi kannattaa ottaa ja virheet korjata,
STT haastatteli uutistaan varten Kiovassa droonien parissa työskentelevää ohjelmistoinsinööri Romania. Pelkällä etunimellä uutisessa esiintyvä Roman totesi, että ”Ulkomailla on jääty auttamattomasti jälkeen droonisodankäynnin kehityksestä” ja tämä paljastui hänelle karulla tavalla miehen vierailtua alan messuilla Saksassa aiemmin tänä vuonna.
”Kun näin heidän drooninsa, ne näyttivät olevan neljä askelta meistä jäljessä”
Näin ukrainalaisasiantuntija kuvasi mm. jopa taiwainilaisyhtiön tuotteita. Voisi ajatella, että siellä teknologia olisi parasta mahdollista ja niin varmaan onkin, mutta insinööreillä ei näytä olevan tietoa tämän päivän sodan arkirealismistä?
Itse kirjoitin tästä insinöörien osaamisesta toukokuussa hieman toisesta huomiosta. Blogissani 3.5.2025 kysyin, että ”Vanhentuivatko Leopardit Ukrainan taistelukentillä? – Suunnittelijoilla ei ollut kokemusta sodasta”. Kyse oli siis samasta. Insinööreillä ei ollutkaan ymmärrystä sodankäynnistä ja sen lainalaisuuksista ja arkipäivästä. Droonien kohdalla lienee kyse ainakin osittain samasta?
Romanin neuvo länsimaisille droonien tekijöille olikin yksinkertainen. ”Tehkää avoin alusta, ja pienemmät yhtiöt tekevät sille erilaisia pudotustapoja, jotka käyttävät droonianne.” Ukrainasta onkin kokemusten kautta kehittynyt drooniteknologian huippumaa ja lännestä he tarvitsevat näihin lähinnä moottoreita, akkuja ja antureita.
STT oli haastatellut uutiseensa myös Kiovassa toimivan Airlogix-valmistajan liiketoiminnan kehitysjohtaja Dmytro Pjatrin, jonka havainnut olivat Romanin havaintojen kanssa yhteneviä. Pjatrin kertoi Pariisin alan messuilla käymästään keskustelusta, missä paljastui, että länsiyrityksiltä on mennyt droonien kehittämiseen ”noin kuusi vuotta” ja edelleenkään niistä ei ole kokemuksia asevoimien käytöstä, kun ”sertifikaatioprosessi on vielä kesken”. Asiantuntijan tuomio oli tyly: Minun näkökulmastani sellainen on jo vanhentunutta teknologiaa.
Aikajänne tässä on ukrainalaisten mukaan kolme kuukautta ja järjestelmiä pitää kehittää ja muuttaa jatkuvasti. Uutisessa todettiinkin puhuttelevasti, että tämän päivän ”sodan voittaa halvemmalla tekevä”. Nyt taistelukentillä on jo radiohäirinnälle immuuneja nk. valokuitudrooneja, jotka jättävät jälkeensä hämähäkinseitin tapaan valokuitukaapeleita. Venäjän keksimien ja nyt laajasti käyttämien modernien valokuitudroonien torjuntaan ei ole vielä kehitetty tehokasta torjuntakeinoa. Pjatrin pohtiikin STT:lle, että ”Torjuntadrooni, joka tuhoaa fyysisesti valokuitudroonin, olisi uskoakseni loogisin ratkaisu tähän pulmaan. Tällaisessa ongelmassa olisi apua tekoälystä”.
Volodymyr Tsuhai toteaakin, että….
”Sodan voittaa se puoli, joka löytää halvempia massatuotantoratkaisuja, eli drooneja jotka pystyvät vaurioittamaan ohjuksia, tankkeja ja hyvin kalliita asejärjestelmiä. Siksi meidän on löydettävä innovatiivisia ratkaisuja tämän ympärille”
Ukrainan ulkomaantiedustelu mukaan Venäjän tavoite on valmistaa tämän vuoden aikana kaikkiaan 2 miljoonaa fpv-droonia. Ja valokuitudrooneissa Venäjä on edellä ja sillä on jo valokuitudrooneja, joiden toimintaetäisyys on jopa 30 kilometriä. Samaan aikaan ukrainalaiset pyrkivät ajamaan kiinni tätä kehityksen etumatkaa, mutta myös sotilaat tuunaavat drooneja rintalla itsekin tilanteeseen sopiviksi.
STT:n uutisen lopussa on se ehkä mielenkiintoisin kysymys, kun toimittaja kysyy taistelukokemusta omaavilta droonien tämänpäivän käyttäjiltä, että ”Mitä Suomen ja muiden länsimaiden pitäisi oppia Ukrainalta droonisodasta ja sen tulevaisuudesta?”
– Tärkeintä on ymmärtää sodan talous. Droonin pitää olla halpa, halvempi kuin vastustajan ratkaisu ja halvempi kuin kohde, jonka drooni tuhoaa.
Tulevaisuutta on siis täälläkin tekoäly ja parvissa toimivat droonit. Kilpajuoksu parvidrooneihin onkin nyt käynnissä Venäjän ja Ukrainan kesken. Käytössä on jo ollut meridrooneja ja seuravaksi tulossa on myös maadroonit, joiden tuloa kuitenkin hidastaa niiden hinta. Sky Lab niminen yritys valmistaa jo mm. miinoittamiseen sopivaa Sirko-maadroonia. Drooneja voidaan käyttää myös miinanraivaukseen.
Lentävien droonien kohdalla puhutaan jo vain satojen eurojen kappalehinnoista. Niinpä. Ei kalliita hiilikuitukuoria ja muuta, vaan iskuvoimaa ja muunneltavuutta. Tämä kannattaisi nyt ottaa huomioon myös meillä.
Äärimmäisen mielenkiintoinen uutinen ja tärkeitä huomioita. Sodankäynti elää ja muuttuu, vaikka Venäjän perusfilosofia massamaisesta maavoimien käytöstä ei muuttusikaan. Sitäkin droonit toki voivat ravistella?
…..
Kello 23.23 ja uutta viikkoa kohden. Illalla vielä Riihimäen Kesäkonserttien päätöksessä Lasimuseolla. Upea päätöskonsertti ja se tähtenä vasta 13-vuotias Lilja Haatainen. Palailen aiheeseen ehdottomasti.