Kansallisen Veteraanipäivän juhla Riihimäellä – Juhlapuhe kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan jäsen Timo Heinonen
Jos toimeen tartutaan.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, kunnioitetut Lotat. Tammenlehväsukupolvi. Hyvät naiset ja herrat.
Itsenäisyys ei ole kenenkään suomalaisen yksilösuoritus. Sen olemme saavuttaneet yhdessä. Siksi se joka päivä yhdistää meitä.
Olemme saaneet elää, kasvaa ja yrittää vapaassa Suomessa jo yli sata vuotta. Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat osoittaneet, ettei turvallisuudentunne tai valtion rajojen koskemattomuus ole itsestäänselvyyksiä edes kaikkialla Euroopassa. Vaikka näin monet vielä hetki sitten ajattelivat ja uskottelivat.
Suomen asema itsenäisenä valtiona ei ole tullut annettuna. Historia kertoo meille tuhansia tarinoita, miten suomalaiset miehet ja naiset asettivat isänmaansa edun itsensä edelle.
Neuvostoliitto hyökkäsi joukkojen ja materiaalin suhteen suurella ylivoimalla itsenäisyyttään puolustaneen Suomen kimppuun. Isänmaan itsenäisyys oli vakavasti uhattuna. Nyt saamme seurata vastaavaa Ukrainassa.
Vihollinen työnnettiin takaisin, ja itsenäisyytemme säilytettiin raskain uhrauksin. Tuhannet suomalaiset menettivät henkensä taisteluissa, kymmenet tuhannet vammautuivat loppuiäkseen.
Suomi pienenä maana näytti jo tuolloin, että yhtenäinen kansakunta kykenee voittamaan vaikeudet, jotka ulkopuolisin silmin tuntuisivat ylivoimaisilta. Tiukassa paikassa kaveria ei jätetty, ja toisista huolehtiminen ylläpiti taistelutahtoa.
Olenkin vakuuttunut, että nyt käynnissä oleva Putinin Venäjä hyökkäyssota tekee saman Ukrainassa. Tämä sota tekee lopulta Ukrainasta kansakunnan kansakuntien joukkoon.
Meidän pitää muistaa; Jos Ukraina lopettaa taistelun – Ukrainaa ei enää ole. Jos Venäjä lopettaa taistelun. Sota loppuu. Tästä on kyse myös siinä, miksi me ja koko länsi haluaa auttaa Ukrainaa.
Hyvät ystävät –
Yli 80 vuotta sitten Suomen kansa puolusti sinnikkäästi jokaista palasta isänmaastaan. Talvisodan 105 kunnianpäivää muistetaan tässä maassa ikuisesti. Maailmallakin niitä kunnioitetaan.
Tässä puhelimenin kannessa – mikä muuten usein on takkini taskussa sydämen puolella lukee:
Summa I, Summa II, Näykkijärvi, Viipuri, Korpiselkä, Tuulosjoki, Syväri, Voimalaitos ja Segesa.
Kuvassa on vaarini – sotaveteraani ja sotainvalidi.
Hänen taistelunsa on kirjattuna matkaani aina. He taistelivat, että me saamme tänään elää vapaassa Suomessa.
Talvisodan hengestä ja vanhempien sukupolvien ponnisteluista Suomen hyväksi meillä nuorempien sukupolvien edustajilla on edelleen paljon opittavaa.
Tällainen Suomi oli ja on puolustamisen arvoinen.
Pitkästä rauhan ajasta huolimatta on mitä tärkeintä, että muistamme isänmaamme itsenäisyyden ankarimmat ajat tänään ja huomenna. Ne kertovat siitä, kuinka kalliisti ja kovin ponnistuksin nykyinen hyvinvointimme on lunastettu. Samalla ne muistuttavat meitä sodanjälkeisiä sukupolvia siitä, mitä periksiantamattomuus ja yhteisvastuu äärimmillään tarkoittavat. Arvostuksemme uhrauksianne ja työtänne kohtaan on vankkumaton.
”Tiukassa paikassa sisu sanoo: Mahdottomalta näyttää, mutta koetaan kuitenkin. Ja sitten koetetaan – voitetaan”
Näin kuvaili kotikuntani kirjailija ja tutkimusmatkailija Sakari Pälsi sisua vuonna 1944 kirjassaan Eräelämän perinteitä.
Siitä sisussa on kyse.
Sillä me olemme pärjänneet aina pahimmankin yli ja pärjäämme jatkossakin.
Arvoisat kuulijat,
Suomalaisten sotilaiden rinnalla meidän tulee muistaa myös suomalaisia naisia. Itseasiassa jo Suomen sodassa tunnustettiin naisten asema sodissa. Naisten panos ei ole ollut vähäinen myöskään itsenäisyystaisteluissa.
Kotirintaman ja sotatoimialueen naisten työpanoksen arvioidaan mahdollistaneen noin 100 000 miehen lähettämisen rintamalle. Lottien sanotaan vapauttaneen noin divisioonan verran, eli 15 000 miestä, taistelutehtäviin, eli heidän panoksensa oli merkittävä kokonaispuolustuksenkin kannalta ajatellen. Tänään vaalimme myös näiden urhoollisten naisten perintöä. Sen he ovat ansainneet.
On toki muistettava myös koteihin jääneiden naisten rooli. Lasten kasvatus, kodinhoito, viljelykset, karjanhoito ja ansiotyö olivat lähes kokonaan naisten harteilla, kun miehet olivat rintamalla. Samoin oli silloin, kun sodan jälkeen Suomea ryhdyttiin jälleenrakentamaan. Osa kylistä ja kaupungeista, kun oli jopa 90-prosenttisesti tuhottu.
Monet sotavuosien lapsista joutuivat kasvamaan ilman isää. Naisten ja lasten uhraukset sodissa ovat olleet valtavia. Monet surut on koettu, mutta aina on katsottu tulevaisuuteen ja jatkettu eteenpäin.
Nuoremman sukupolven edustajana minulla on näin veteraanipäivän kunniaksi suuri ilo kiittää kaikkia veteraaneja ja itsenäisyystaistelumme kokeneita siitä, että olette olemassa. En halua edes kuvitella missä olosuhteissa eläisimme ilman Teitä ja jo edesmenneitä heitä.
Mannerheim päiväkäskyssään 22.9.1944 välirauhan solmimisen jälkeen totesi:
”Sota on Suomen kansaa kovasti koetellut. Mutta rakkautemme isiemme maahan, itsenäisyyteemme ja vapauteemme ei ole koskaan tuntenut uhrauksien rajaa. Kiitän Teitä urhoolliset sotilaat. Te olette kokeneet ja kestäneet paljon… Teitä seuraa isänmaanne ikuinen kiitos. Lausun myös hartaan kiitokseni Suomen naiselle, joka uskollisesti, itseään säästämättä on velvollisuutensa täyttänyt. Kotirintama on vaatinut koko kansan äärimmäisiä ponnistuksia kaikilla työn ja elämän aloilla. Lannistumattomin voimin se on tehtävänsä suorittanut.”
Talvi- ja Jatkosodassa ja niitä seuranneessa Lapinsodassa kaatui kaiken kaikkiaan yli 100 000 suomalaista. Kunnia heille.
Hyvät ystävät,
Aloitin puheeni Hämäläisten Laulun sanoilla; Jos toimeen tartutaan.
Joskus joku on kysynyt, että miksi laulamme jos, emmekä kun. Vastaus on yksiselitteinen. Me emme täällä Hämeessä helpolla hötkyile, emme turhaa ääntä pidä, mutta silloin kun päätämme että toimeen tartumme silloin me olemme tosissamme. Eli harkitsemme ja sitten toimimme.
Maatamme puolustaneet veteraanit nauttivat syvää arvostustamme. Samalla sotaveteraanien teot ja kokemukset ovat sellaisia, joita meidän on mahdotonta korvata.
Meidän tulee huolehtia maastamme yhtä hyvin kuin sota-aikana huolehdittiin. Yhtä hyvin kuin maatamme uudelleen rakennettaessa huolehdittiin. Sillä tekemättä ei voi jättää.
Toivonkin ja esitän, että jokaiseen Suomen kuntaan Sankarihaustausmaiden rinnalle – sopivaa keskeiseen paikkaan – perustetaan Veteraanipuisto – vaalimaan ja muistamaan koko tammenlehväsukupolvea.
Ja pidän arvokkaana myös veteraanien perinnehuoneiden perustamisia. Sellaisen soisi löytyvän vähintäänkin jokaisesta kunnasta.
Hyvä juhlaväki,
Isänmaamme on tänäänkin puolustamisenarvoinen.
Puolustuskykymme uskottavuuden perustana on kansalaisten puolustustahto. Tuskin missään epäillään, etteivätkö suomalaiset olisi valmiit puolustamaan maataan. Tätä yhtenäisyyttä pitää vaalia. Kansa pitää pitää eheänä.
Tutkimukset myös viimeisen vuoden ajalta vahvistavat sitä, mitä ei onneksi ole koskaan edes tarvinnut epäillä. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth sen puki sanoiksi hyvin ja se kuuluu näin:
”Suomi on hyvä maa. Se on paras meille suomalaisille. Se on puolustamisen arvoinen maa ja sen ainoa puolustaja on Suomen oma kansa.”
Näin on lopulta myös nytkin, kun olemme osa liittokuntaa. Ja edelleen tänään ja huomennakin yleisellä asevelvollisuudella on keskeinen merkitys maamme sotilaalliselle maanpuolustukselle. Se on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi ylläpitää sekä rauhan että sodan ajan puolustuskykyä.
Suomalaisista neljä viidesosaa kannattaa nykyistä, miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa puolustusjärjestelmää, jota vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneet naiset täydentävät. Mutta myös päätöksemme liittyä puolustusliitto Natoon nauttii laajaa kansan tukea. Voisi sanoa, että kansan tuki sai myös päättäjien ajatukset muuttumaan.
Emme ole enää koskaan yksin.
Suomalaiset ovat hakemassa Natosta ennen kaikkea lisäturvaa, eikä kansallista puolustusta haluta laskea alas. Yli puolet suomalaisista on sitä mieltä, että maamme on kaikissa oloissa kyettävä vastaamaan itse turvallisuudestaan.
Mutta Naton yksi keskeisimmistä suojista on nimenomaan sen tuoma ennakollinen turva: puolustusliitto on yhdessä niin vahva, ettei hyökkäys sitä vastaan ole missään oloissa järkevää. Historiallisesti tarkasteltuna Naton pelotevaikutus on toiminut: yksikään valtio ei ole hyökännyt Nato-maahan.
Hyvät ystävät,
Tänään ajatuksemme on menneiden sukupolvien uhrausten rinnalla myös yhä vahvemmin Ukrainan kansan luona.
Suomi on tukenut Ukrainaa merkittävästi ja monipuolisesti puolustusmateriaalilla ja osallistumalla ukrainalaisten koulutukseen.
On selvää, että vallitsevassa tilanteessa Ukrainan tukemista on jatkettava. Mutta sen voin luvata, että annettavassa tuessa huomioimme aina oman maamme maanpuolustuksen tarpeet.
Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön maaliskuinen toteamus alleviivaa tätä periaatetta: ”Minä en ole mukana missään sellaisessa, jossa vaarannetaan Suomen puolustuskykyä”.
Me olemme niin sanottu etulinjamaa. Tämä on huomioitava riskien ja myös tuen mahdollisuuksien arvioinnissa. Voisi todeta, että kaikkien länsimaiden Ukrainalle antama puolustusmateriaalituki näkyy niiden suorituskyvyssä lähivuosina. Tästäkin näkökulmasta meidän oma vastuumme maamme puolustuksesta korostuu Nato-jäsenenäkin.
Ensisijainen vastuu maamme puolustamisesta säilyy meillä suomalaisilla. Suomen sotilaallinen maanpuolustuksen perustana on jatkossakin asevelvollisuus. Ja toimivalla asevelvollisuusjärjestelmällä on myös vahva linkki suomalaisten korkeaan maanpuolustustahtoon.
”Aseet, tankit ja lentokoneet eivät ole mitään, ellei niiden takana ole vankkaa henkeä ja lujaa sydäntä”.
Näin totesi liittoutuneiden Euroopan joukkojen ylipäällikkö ja Yhdysvaltojen presidentti Eisenhower aikoinaan puheessaan. Tämä toteamus on yhä paikkansa pitävä, kuten Ukrainan kansan menestyksekäs puolustustaistelu on osoittanut.
Arvoisat kuulijat,
paljosta saamme kiittää menneitä sukupolvia. Se, olemmeko itsestään selvän hyvinvoinnin ja kalliisti maksetun vapautemme ansainneet, on kiinni siitä, miten isänmaamme hyväksi toimimme.
Meillä on vastuumme niitä kohtaan, jotka ovat tämän maan meille rakentaneet. Meillä on vastuumme niitä kohtaan, joiden kanssa elämme tätä päivää. Meillä on myös vastuu tuleville sukupolville, joille tämän maan joskus jätämme.
Vastuu menneille sukupolville merkitsee sen henkisen perinnön vaalimista, jonka varaan ajatus itsenäisestä Suomesta aikoinaan luotiin. Se merkitsee kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat antaneet elämänsä, nuoruutensa, terveytensä sen eteen, että Suomi on itsenäinen.
Vastuu tästä hetkestä merkitsee todellista vastuuta kanssaihmisistä, se merkitsee välittämistä. Vastuu tuleville sukupolville merkitsee sitä, että meidän on omilla päätöksillämme ja käyttäytymisellämme luotava tästä maasta sellainen, että uuden sukupolven on hyvä täällä jatkaa meidän jälkeemme.
Pidetään yhdessä hyvää huolta hiellä, kyynelillä ja ennen muuta rakkaudella rakennetusta maastamme.
Toivotan teille kaikille hyvää Veteraanipäivää 2023