Suomi ja Ruotsi päättivät Putinin hyökkäyssodan seurauksena lopulta hakea Nato-jäsenyyttä. Jouduimme maanitella hieman ja odotella enemmän, että Ruotsi saatiin silloisen demarihallituksensa kanssa mukaan, mutta se tehtiin tieten ja taiten. Oli strateginen valinta, että maamme hakevat Nato-jäsenyyttä yhdessä. Ja strateginen valinta on sekin, että haluamme olla myös Nato-maita yhdessä.
Nyt kahta lukuun ottamatta kaikki Nato-maat ovat ratifioineet liittymisemme. Olemme Naton ovella ja yhdessä. Kaksi lukkoa on vielä kiinni ja nähtäväksi jääkin miten Unkarin ja erityisesti Turkin kohdalla tilanne etenee. Olen varma, että Unkarin kohdalla avain on EU:ssa ja ratkaisevaksi erityisesti Turkin kohdalla nousee Yhdysvallat. Yhdysvaltojen asema on niin merkittävä, että sen kautta Turkki tulee ratkaisunsa tekemään ja uskon, että lopulta yhden ratkaisun vaikka julkisuudessa on muutakin spekuloitu.
Me olemme totta kai tehneet oman Nato-päätöksemme omista lähtökohdistamme. Meillä on pitkä maaraja Venäjään ja myös Putinin Venäjään ja meidän turvallisuusympäristömme on omanlaisensa. Me olemme itsenäinen valtio ja valtio, joka tekee tällaiset ratkaisut omista lähtökohdista – riippumatta siitä mitä muut maat ajattelevat, toivovat tai tekevät. Mutta nyt, kun olemme päättäneet Ruotsin kanssa yhdessä edetä tätä tietä, niin tästä ”päätöksestä” on hyvä pitää kiinni. Meidän turvallisuutemme nimittäin limittyy lopulta ja myös Nato-maana vahvasti Ruotsiin. Natonkin tuoma turva ja voima tulisivat kaikissa erilaisissa skenaarioissa hyvin suurella todennäköisyydellä lännen suunnasta eli Ruotsin kautta. Tämä koskee niin meitä kuin myös esimerkiksi Baltianmaita. Olemme lisäksi vieneet puolustusyhteistyötämme Ruotsin kanssa pitkään eteenpäin ns. ilman rajoitteita ja erilaisiin uhkiin olemme varautuneet syventämällä puolustusyhteistyötämme. Ei tämä toki Nato-jäsenyyttä mailtamme edellytä, mutta Nato-jäsenyys tätä vahvistaa ja tömäköittää. Siksi meidän on järkevä mennä yhdessä.
Nyt on siis turha spekuloida ja myös vahingollistakin spekuloida millään muulla. Pidetään yhdessä kiinni siitä, että me menemme yhdessä ja ottakaa meidät mukaan yhdessä -mentaliteetillä. Kuitenkin sekin tiedostaen, että me teemme viime kädessä aina omat turvallisuusratkaisumme itse ja omista lähtökohdistamme.
Tilanteen tietää niin Ruotsi, Turkki kuin koko maailmakin. Suomi on Nato-yhteensopiva ja me tuomme enemmän Natolle kuin sieltä otamme. Me olemme jäsenmaana turvallisuutta lisäävä emme sitä kuluttava jäsen. Nato-jäsenyys ei ole nollasummapeliä, mutta ei myöskään peliä ketään vastaan vaan maamme turvallisuutta lisäten.
Vahvistamme omaa puolustustamme myös koko ajan ja teemme sitä myös koko ajan yhdessä. Esimerkiksi tällä viikolla puolustusministeri Antti Kaikkonen allekirjoitti neljäntoista Nato-maan kanssa aiesopimuksen eurooppalaisen ilmapuolustuksen kehittämisestä. Ruotsi ei tässä hankinnassa muuten ole mukana. Me olemme ja haluamme yhdessä kumppanimaittemme kanssa vahvistaa myös ilmapuolustustamme. Tavoitteena on yhdessä hankkia joko USA:N Patriot-, saksalainen Iris-T- tai israelilainen Arrow-ilmapuolustusjärjestelmä. Tämäkin tehdään, että emme koskaan enää olisi yksin.
Homma siis etenee ja maamme turvallisuus vahvistuu. Me teemme nämä ratkaisut itsenäisesti, mutta järkevästi.
Kaveria ei jätetä.