Tänään Riihimäellä kokoonnutaan Kallenpäiville jo siis 70. kerran. Kyseessä on heti sotien jälkeen vuonna 1945 alkanut perinne jolla tänä päivänä keräämme tukea oman alueemme sotainvalideille ja -veteraaneille.
Tapahtuman historia siis juontaa vuosikymmenten taakse ja nimikin sieltä. Tarinan mukaan Riihimäellä kokoontui 28.1.1945 joukko isänmaallisia miehiä muistelemaan sisällissodan alkamista – Tammisunnuntaita. Sisällissodasta oli kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Tilaisuus herätti valtionpoliisin kiinnostuksen ja ennen muuta Valvontakomission kiinnostuksen. Valvontakomissio epäili työnalla olevan jotain laitonta ja tulikin tarkastamaan mistä kokoontumisesta oli kyse. Ryhmä sai vinkin ja selvisi. Paikalla oli nimittäin useampikin Kalle-niminen herra ja siitä keksittiin 28.1. nimipäivien kautta tarina välttyä ongelmilta. ”Kallenpäiviähän me vain vietämme”.
Syntyi perinne joka on jatkunut aina näihin päiviin asti. Tänään Riihimäen varuskunnan upseerikerho on vaihdettu ruokalaan. Paikalle tullee nimittäin ennätysmäärä Kalleja. On Kallenpäivien 70-vuotisjuhlan aika.
…
Mutta ennen Kallenpäiviä vielä Riihimäelle Lasimuseon suureen Lasipäivään. Suomen yksi suurimpia lasin kerääjien tapahtumia siis jälleen tänään ja totta kai Suomen Lasipääkaupungissa Riihimäellä. Riihimäen Lasin perinteitä vaalien.
Hyvää tammikuun viimeistä lauantaita.
…
Upea juhla Riihimäen Varuskunnassa ja ennätysmäärä väkeä paikalla. Lähes 250 illallispöydissä ja saimme kerättyä veteraaneille ja sotainvalideille jälleen hienon potin rahaakin. Itse vein hyväntekeväisyys huutokauppaan vanhat Suojeluskuntain kalvosinnapit ja Mannerheimin harvinaisemman 20-luvun kuvan. Kumpikin nousi huutokaupan parhaisiin hintoihin. Suuri kiitos huutajille ja raha siis kaikki suoraan alueemme veteraaneille.
Vuorineuvos Jukka Viinanen piti erinomaisen juhlapuheen käyden läpi 70-vuotisen Kallenpäivien historian kautta suomalaista yhteiskuntaa ja myös teollistumista ja teollisuutta. Lisensiaatti Jari Lehtoväre esitteli Kallenpäivien historiaa ja muuten tilaisuudessa perinteikästä 70-vuotista historiaa. Itselläni oli tällä kertaa vieraana mukanani kolmekin entistä rauhanturvaajaa ja kriisinhallinta tehtäviin osallistunutta ystävää. Ja muuten joukko tuttuja Lopen pöydän miehiä. Todella mielenkiintoisia ja koskettaviakin keskusteluja mm. vuodelta 2010 kun yksi heistä loukkaantui vakavasti Afganistanissa. Hänen kohtelunsa Suomessa ei ole ollut Valtionkonttorin taholta sellaista mitä sen pitäisi olla. Toivottavasti nyt saamme ajamani Kriisinhallintaveteraaniohjelman lopultakin valmiiksi ja voimaan. Se olisi vähintä mitä meidän pitäisi luvata ja taata näille nuorille naisille ja miehille ja heidän perheilleen.
Mutta Kallenpäivillä mukana vielä sotiemmekin veteraaneja. Hienoja keskusteluja myös heidän kanssa illan aikana. Kiitos ja kunnia.
Ensi vuonna 71. kerran. Kallenpäivät.