Voisi sanoa, että se on jo aika vahva perinne, että syyskuun viimeisenä sunnuntaina Lopen samoillaan Poronpolku. Tänään nimittäin Poronpolulle lähdettiin Lopella jo 53. kertaa tauotta ja jälleen valtavasti väkeä liikkeellä. Päivälle oli luvattu aika kovaa ja tasaistakin sadetta ja se ehkä osan lapsiperheistä jätti aamulla koteihinsa, mutta tästä huolimatta viidelle eri mittaiselle reitillemme lähti yhteen 1751 ihmistä nauttimaan upeasta luonnosta ja kauniista maisemista ja myös lopulta ihan kivasta syyssäästä.
Itse olen jo monet vuodet osallistunut talkoolaisena tapahtuman tekemiseen juontelemalla tapahtuman lähtöä ja maalia. Tänäänkin melkein yhdeksäntuntia mikin varressa ensin ohjaten väkeä matkaan ja sitten toivotellen heitä takaisin. Mukanan Poronpolkua oli tänäkin vuonna tekemässä noin 150 vapaaehtoista eri myyntipisteissä, yleisjärjestelyissä, liikenteenohjauksessa, soutuhommissa ja kapulalossilla ja monessa muussa. Koko orkesteria johtaa erinomaisella tavalla Poronpolku ry:n pitkäaikainen ja osaava puheenjohtaja Pirjo Huhta. Pirjolle kyllä täytyy nostaa lakkia korkealle. Tekee vuoden ympäri isosti työtä Poronpolun parissa ja melkein uskallan sanoa, että olisimme ison ihmeen edessä jos Pirjoa ei enää tekemässä olisikaan. Toinen valtavan työn tapahtuman kehittämiseksi on tehnyt Pirjon tytär Anna Huhta ja kyllä jos aikanaan tapahtuman äiti oli Sisko Keskitalo niin tänä päivänä tapahtumalla on Äiti ja Tytär.
Väki oli todella tyytyväistä päivän jälkeen ja moni lupasi tulla ensi vuonnakin. Silloin siis 2020 jälleen syyskuun viimeisenä sunnuntaina Poronpolku kutsuu Lopen upeisiin maisemiin. Poronpolku on saanut rinnalleen myös pikkuveljen, kun aina edellisenä päivänä osittain samoilla ja osittain hieman hurjemmillakin reiteillä ajetaan maastopyörillä Poronpolun Polkaisu. Tapahtumaan on voitu ottaa mukaan vuosittain enintään 500 fillaroijaa ja joka kerta tapahtuma on myyty hyvissä ajoin syyskuun viimeistä lauantaita loppuun. Kannattaa siis olla ajoissa jos ensi vuonna matkaan mielitte polkupyörillä päästä. Perinteiseen Poronpolun patikointiin matkaan sen sijaan mahtuvat aina kaikki halukkaat.
Nyt on saatu happea ja nautittu ulkoilmasta. Tälläkään kertaa en itse siis reitille kävelemään ja vaeltamaan päässyt, mutta ehkäpä Poronpolussa sen minun paikkani onkin juurikin tehdä tämä mitä nyt olen tehnyt. Lupaan auttaa ensi vuonnakin jos tarvetta on.
Yhdessä. Luonnossa liikkuen.