Tänään tasan 100 vuotta sitten – 14.10.1920 – solmittiin itsenäisen Suomen ensimmäinen rauhansopimus. Myös samalla viimeinen aidosti neuvoteltu rauhansopimus. Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä solmittu Tarton rauha päätti näin vapaussotamme. Vapautamme säilyi. Itsenäisyytemme säilyi. Sopimus solmittiin suhteiden luomiseksi ja rajan vahvistamiseksi, sillä maiden välillä oli vallinnut sotatila vuoden 1918 Suomen sisällissodasta alkaen. Neuvottelut käytiin Viron Tartossa. Suomen Eduskunta hyväksyi Tarton rauhansopimuksen äänin 163 puolesta ja 27 vastaan. Suomi ratifioi sopimuksen 11. joulukuuta 1920.
Suomen ja Neuvosto-Venäjän aselepo solmittiin 13.9.1920, ja rauhansopimus allekirjoitettiin 14.10.1920, ratifioitiin 11.12.1920 ja tuli voimaan 31.12.1920.
Tänään tasan 100 vuotta siitä, kun Tarton Rauha solmittiin. Se oli itsenäisen Suomen ensimmäinen rauha ja myös ainoa aidosti neuvoteltu. Se myös päätti Vapaussodan ja varmisti, että nuori itsenäisyys säilyi. Upea juhla tänään Ostrobotnialla ja sitä ennen kunniakäynnit Mannerheimin, Paasikiven ja Ståhlbergin muistomerkeillä. Keskeiset rauhan ratkaisijat. 🇫🇮
Rauhanneuvottelut kestivät kuukausia. Ne olivat alkaneet jo kesäkuussa 1920. Suomen osalta neuvotteluja johti kokoomuslainen J.K. Paasikivi ja mukana seitsenhenkisessä rauhanvaltuuskunnassa oli Tasavallan presidentti K.J. Ståhlbergin nimittämänä kaikki silloiset eduskuntapuolueet.
Tarton rauhaa juhlistimme tänään Helsingissä ensin Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaalla, sitten presidentti J.K. Paasikiven ja presidentti K.J. Ståhlbergin patsailla. Kunniakäyntien ja seppelten laskujen jälkeen juhlallisuuksin Ostrobotnian juhlasalissa. Tärkeitä paikkoja vapautemme ja itsenäisyytemme näkökulmasta. Tarton rauha ehdottomasti juhlansa ansaitsi. Onhan se itseasiassa ainoa todellakin ainoa rauhamme, joka on syntynyt neuvotellen. Toisin oli Moskovan ja Pariisin rauhojen suhteen. Ne syntyivät enemmän sanelun kautta, mutta onneksi silloinkin tärkein eli itsenäisyytemme säilyi.
Suomen neuvotteluvaltuuskunta avustajineen. Eturivissä vasemmalta Alexander Frey, Väinö Voionmaa, Juho Vennola, J. K. Paasikivi, Rudolf Walden, Väinö Kivilinna ja Väinö Tanner. Kuva: Museovirasto
Neuvostovenäläinen 42. Armeijakunta oli todennut päiväkäskyssään 29.1.1918 sotatilan Suomen valkoisia vastaan ja käski 31.1.1918 punakaartia apuna käyttäen vallata Suomi takaisin. Tässä he eivät onneksi onnistuneet. Nuori itsenäisyytemme säilyi ja Tarton rauhansopimuksella vapaussota tuli päätökseen ja varmistettiin Suomen itsenäisyys. Rauha antoi maallemme mahdollisuus rakentua itsenäisenä ja vapaana kansakuntana ja maana, kunnes 30.11.1939 Stalinin johtama Neuvostoliitto rikkoi rauhansopimuksen hyökkäämällä Suomeen. Nekin hyökkäykset kestettiin, mutta uhri oli silloin suuri.
Kunnia. Isänmaa.
Näitä päiviä emme saa unohtaa. Emme annettuja uhreja. Siksi tänäänkin puin päälleni tumman puvun. Tein sen kiitollisena ja ylpeänä suomalaisena.
Suuri kiitos vielä upeasta juhlasta Vapaussodan Perinneliiton puheenjohtaja, kenraali Kalervo Sipille ja juhlallisuuksien ja juhlan järjestelyistä vastanneille Vapaussotiemme Helsingin seudun perinneyhdistys ry:n puheenjohtaja Jyrki Uutelalle ja Nina Schleiferille. Hatunnoston arvoista työtä.
Työhuonettani Suomen eduskunnassa komistaa kaksi tärkeää taulua. Valokuva Kenraali Mannerheimistä Voitonparaatista 16.5.1918. Itsenäisyytemme säilyi.
Ja öljyvärikopio vuodelta 1933 Eetu Iston Hyökkäys -taulusta. Teoksessa kuvataan Venäjän kaksipäinen kotka ahdistamassa Suomi-neitoa yrittäen riistää tältä lakikirjan. Maalaus valmistui 1899 eli samana vuonna, jolloin keisari Nikolai II antoi helmikuun manifestina tunnetun julistuksensa.
Ranteessa tänään minun 100v -kelloni. Tämä kello siis tehty vuonna 1917 ja ostin sen muistoksi Suomen 100. itsenäisyyden vuonna. Sen jälkeen se on ollut aina minulla ranteessa, kun jossain olemme juhlineet 100-vuotisjuhlia. Tänään siis Tarton Rauhan 100-vuotispäivän kunniaksi.