Helsingin Sanomien uutinen laittoi ajattelemaan. Se myös nosti esille karun totuuden terveydenhoidostamme. Kyse siis siitä, että ainakin julkinen terveydenhoitomme näyttää toimivan henkilöstämäärältään alimitoitetusti ja jatkuvan ylitöiden teettämisen ja tekemisen varassa. Kun ylitöitä ei tehdäkään näyttää edessä olevan jo jopa sovittujen toimenpiteiden peruutukset.
Kyse on siis siitä, että tiistaina hoitoalan työntekijät aloittivat ylityökiellon. Samalla toki voimaan tuli myös vuoronvaihtokielto ja tavoitteena näin työmarkkinaneuvottelujen vauhdittaminen. Aivan siis asiallinen ja hyväksyttävä työtaistelukeino minkä itseasiassa ei pitäisi juurikaan näkyä arjessa. Mutta sepä näkyykin.
Ylityö- ja vuoronvaihtokiellon piirissä oli kaikkiaan noin 130 000 kuntasektorin työntekijää ja taustalla minustakin aivan kohtuuton lomarahaleikkaus minkä työmarkkinajärjestöt itse halusivat jostain käsittämättömästä syystä suunnata juuri julkisen sektorin työntekijöihin. Tätä ratkaisua ei siis tehnyt maamme hallitus eikä eduskunta vaan työmarkkinajärjestöt työntekijät ja työnantajat itse sopien. En itse ymmärtänyt miksi työntekijät halusivat hyväksyä tällaisen osana Kikyä, mutta se on toinen juttu ja itse toivon, että julkisen sektorin työntekijät saisivat lomarahansa takaisin ansaitsemallaan tavalla.
Mutta neuvotteluiden vauhdittamiseksi oli nyt siis päällä kielto tehdä ylitöitä. Ylitöitähän minusta pitäisi tehdä vain poikkeustapauksissa ja satunnaisesti, mutta nyt näyttikin siltä, että esimerkiksi jopa HUS:n tavallinen arki heiluu kun ylitöitä ei tehdäkään. Kysymys siis kuuluu, onko henkilökuntaa liian vähän ja vastaus taitaa olla yksiselitteinen, että ON.
Iltalehdessä HUS:n eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin vs. ylilääkäri Petri Bono vahvisti, että HUS:ssa on jouduttiin nyt perumaan kahden päivän aikana 13 leikkausta hoitoalan ylityö- ja vuoronvaihtokiellon takia. Kyse ei varmaankaan voinut olla akuuteista tapauksista eli silloin on aiheellista kysyä, että onko kauemmin tai pidempään jo suunnitellut leikkaukset laskettu ylitöiden varaan?
Työsuojelunkin mukaan ylityön teettäminen edellyttää aina normaalitilanteessakin myös työntekijän suostumuksen. Työntekijä voi antaa suostumuksensa vain erikseen jokaista kertaa varten. Näin ollen työntekijältä ei voi edellyttää ylityötä, eikä hän voi itse työsopimuksella sitoutua tekemään ylityötä tarvittaessa. Eli ylitöiden varaan ei arkea edes pitäisi voida suunnitella ja laskea. Hoitoalalla ylitöitä ollaan kuitenkin valmiita yleensä tekemään sillä ala on muutenkin luvattoman huonosti palkattu. Ylitöistä maksetaan paremmin ja ne on monelle aivan elinehto saada riittävä palkka kasaan. Sama koskee muuten myös lasten hoiva-alaa ja myös opettajiakin. Näin rivi kansanedustajana uskallan tämä sanoa ääneen vaikka asia ei eduskunnalle kuulukaan ja ratkaisu pitää etsiä työmarkkinapöydissä.
Senni Ojala oli tämän viikon eduskunnassa TET-jaksolla. Kiitokseksi taitavalle ja aktiiviselle nuorelle annoin painotuoreen kirjan mikä kertoo eduskunnan peruskorjauksesta. Nuoret ❤️
Mutta ylityökielto paljasti ja toi ainakin näkyvästi julki sen, että hoito- ja hoiva-ala tarvitsee lisää työntekijöitä. Minusta tästäkin pitäisi uskaltaa puhua ja sanoa ääneen. Minä uskallan.
….
Eduskunnassa aamu alkoi tänään puolustusvaliokunnan kokouksella ja päivällä vielä Valtiovarainvaliokunnan ensimmäinen kokous ja lyhyt täysistuntokin. Arki alkanut vauhdilla.
…
Kello 19.07 ja pienemmän lapsen lastenjuhlatkin jo takana. Ruuhkavuosien parhaita hetkiä.
Mutta mahtui päivään surullisiakin hetkiä. Keskustan Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko ilmoitti nimittäin tänään iltapäivällä, että perhevapaauudistuksen valmistelussa ei voida edetä. Keskustan mielestä perhevapaauudistuksen ehdot asetettiin syksyllä liian tiukoiksi, eikä esimerkiksi vaatimus kustannusneutraaliudesta sopinut. Keskustan ja Saarikon mukaan uudistus vaatisi lisärahaa jopa 100 miljoonaa euroa. Tästä ei oikeasti uudistus kiinni jäänyt, sillä valtiovarainministeriö oli jo aiemmin luvannut perhevapaauudistukseen rahoituksen, jossa julkiseen talouteen syntyvä 80-100 milj. aukko olisi katettu. Kyse siis jostain aivan muusta.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta kiitti ja onnitteli tänään valiokunnan virkamiestä Pekka Kääriäistä 40 vuoden työurasta eduskunnassa ja niistä 25 viimeisintä hän on avustanut valtiovarainvaliokuntaa. Kiitos!
Olemme tänään jo perussuomalaisten kanssa vaatineet asian käsittelyä ns. triossa eli puoluejohtajien kesken. Eihän perheministeri yksin voi kaataa yhtä hallituksen tärkeimmistä uudistuksista. Viime hetkellä Keskustalta näyttää loppuvan siis jälleen kerran rohkeus uudistaa ja myös edistää työllisyyttä, tasa-arvoa ja naisten työmarkkina-aseman parantamista.
Uudistus on nimittäin tärkeä koko maallemme ja työllisyys- ja tasa-arvopolitiikalle. Uudistus on kiinteä osa Juha Sipilän hallituksen isoja tavoitteita mm. työelämän tasa-arvon edistämisestä, 72 % työllisyysasteesta ja varhaiskasvatusasteen nostamisesta.
Ja jo yksin yhteiskunnan muutos luo itsessään tarpeen uudistukselle – yhä useammat isät käyttävät vapaita ja tahtovat olla lasten kanssa kotona. Tämä on hyvä ja tavoiteltava suunta, joka parantaa perheiden arkea. Uudistuksen tarve on myös laajasti jaettu yhteiskunnassa ja sille on laaja tuki. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöt ovat vaatineet uudistuksen toteuttamista.
Jos uudistus nyt oikeasti keskustan vastustukseen kaatuu, häviäjiä ovat suomalainen perhe, isät, äidit, lapset ja tasa-arvo. Meillä nuorten naisten, pienten lasten äitien, työllisyysaste on muita Pohjoismaita selvästi alhaisempi. Myös perhevapaajärjestelmämme on kankeampi ja epätasa-arvoisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Uudistus mahdollistaisi perheiden monimuotoisuuden huomioimisen perhevapaajärjestelmässä nykyistä paremmin. Me kokoomuksessa haluamme nimenomaan parantaa äitien mahdollisuuksia työelämässä ja isien yhdenvertaista mahdollisuutta jäädä hoitamaan lasta kotiin. Ja emme aja tätä yksin, vaan uudistukselle on vahva tuki myös muissa puolueissa ja yhteiskunnassa.
Jos uudistus kaatuu, eivät tavoitteet sujuvammasta lapsiperheiden arjesta toteudu, eikä varhaiskasvatuksen osallistumisaste nouse tavoitellusti. Tässä häviävät epätasa-arvon vuoksi äitien lisäksi myös isät, joiden asema perhevapaajärjestelmän silmissä on edelleen peräisin menneisyydestä – Isän oikeudet vanhempana ovat yhteiskunnassamme äitejä kapeammat.
Toivotaan, että vastuullisuus siis vielä voittaa. Onneksi jo kolmas hallistuspuolue eli Siniset ovat myös paheksuneet keskustaministerin toimia ja vaikea uskoa, että pääministeri Juha Sipilä antaisi oman hallituksensa keskeisten työllisyys- ja tasa-arvotavoitteiden sulaa tällaiseen vatulointiin.
Niin ja nyt muistin, että lupasin hieman avata täällä myös nollatuntisopimusten kysymyksiä.
Todetaan nyt alkuun, että julkisuudessa on ollut harhaanjohtavaa uutisointia. Hallitus ei siis ole laillistamassa nollatuntisopimuksia eikä kieltämässäkään. Sillä nykyisinkin nollatuntisopimukset ovat laillisia eli hallituksen ei niitä tarvitse siis enää erikseen laillistaa. Hallitus sen sijaan haluaa luoda näille työsopimuksille selkeät ja reilut pelisäännöt.
Taustalla on se, että nollatuntisopimuksia käsitelleen kansalaisaloitteen eduskuntakäsittelyssä todettiin, että ei ole työnantajien eikä työntekijöiden etu kategorisesti kieltää nollatuntisopimuksia. Toisaalta kuulemisissa ilmeni, että vaihtelevan työajan pelisäännöt ja epäkohdat vaativat muutoksia lainsäädäntöön. Työ- ja elinkeinoministeriössä alettiinkin eduskunnan tahdon mukaisesti luomaan nollatuntisopimuksille reiluja pelisääntöjä, jotka eivät kuitenkaan estäisi joustavaa työn teettämistä tai tekemistä.
Nollantuntisopimusten uusilla pelisäännöillä pyritään nyt siis parantamaan vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemaa, mutta ei poistetta mahdollisuutta tehdä ja teettää työtä joustavasti. Vaihtelevasta työajasta ei saa jatkossa enää sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoimatarve. Työajan alaraja ei saa myöskään olla pienempi kuin todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos työvoimatarve esimerkiksi vaihtelee 20 ja 30 tunnin välillä, ei olisi sallittua sopia 0-30-tunnin sopimuksesta. Näillä rajoituksilla ei estetä nollatuntisopimusten tarjoamista, mutta pyritään siihen, ettei vaihtelevaa työaikaehtoa käytettäisi työsuhdeturvan kiertämiseen.
Työntekijälle syntyy jatkossa myös oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon tai muutoin sovittu. Esityksestä ehdotetaan myös säännöstä, jolla turvataan työntekijän oikeus irtisanomisajan palkkaan vaihtelevaa työaikaa noudatettaessa. Jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaisi viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Tälle kitketään käytäntöä, jossa työvuoroja ei tarjota ennen irtisanomista.
Jokaisella työpaikalla on oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee mm. työajan alkamiset ja päättymiset. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista ja se on annettava viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tavoitteena on ennakoitavuuden parantaminen sekä selkeyttää nykyistä oikeustilaa sen suhteen, lukeutuuko työaika työaikalain tarkoittamaksi säännölliseksi työajaksi vai lisätyöksi.
Lisäksi työaikalakia muutetaan siten, että vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei voisi työsopimuksessaan antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta. Myös nollatuntisopimuksella työskentelevien työttömyysturvaa selkeytetään. Karenssia ei asetettaisi, jos työntekijä irtisanoutuu eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia.
Nollatuntisopimusten irtisanominen on myös joissain tilanteissa johtanut kohtuuttomaan karenssiin. Tämä on ollut myös kannustinloukku ottaa työttömänä vastaan työtä nollatuntisopimuksella. Muutoksen ulkopuolelle on rajattu tilanteet, joissa työntekijälle taataan työsopimuksessa jokin tietty määrä työtunteja.
Kokonaisuutena tällä viikolla eduskuntaan tullutta hallituksen esitystä voidaan pitää tasapainoisena kompromissina. Uudet pelisäännöt tasapainottavat ja selkeyttävät työntekijöiden ja työnantajien oikeuksia ja velvollisuuksia, mutta eivät sulje pois mahdollisuutta teettää ja tehdä työtä joustavasti. Esimerkiksi monet opiskelijat ovat käyttäneet tätä mahdollisuutta.
Esitystä kohtaan on esitetty kritiikkiä sekä työntekijä- että työnantajapuolelta. Tässäkin mielessä esitystä voidaan siis hyvällä syyllä pitää tasapainoisena kokonaisuutena. Luonnollisesti uusi sääntely tuo aina hiukan lisää jäykkyyttä työmarkkinoille ja kustannuksia työnantajille. Toisaalta uudet pelisäännöt voivat myös lisätä työn tarjontaa. Kun työntekijöiden on jatkossa saatava tietää tulevat työvuorolistansa ajoissa, niin arjen suunnittelun lisäksi kalenterin täyttäminen useampien työnantajien työtarjouksilla helpottuu. Alustatalouden maailmassa tämä helpottaa töiden yhteensovittamista.
Lisäksi säännöt rohkaisevat toivottavasti työttömiä ottamaan työtä vastaan myös nollatuntisopimuksilla täyden työttömyyden sijaan. Tätä tukee myös nollantuntisopimusten työttömyysturvaan liittyvät parannukset ja karenssien poistot tilanteissa, joissa töitä ei ole ollut tarjolla kolmeen kuukauteen vähintään 18 tuntia viikossa.
Tässä nyt muutamaan ajankohtaiseen asiaan hieman faktoja järjestykseen. Mielelläni vastaan kysymyksiin jos sellaisia näistä ilmenee.