Huolestuneena olen seurannut kollegoiden keskustelua missä sanavarastoon on jopa jälleen kaivettu sana: Jakovara. Muistan kuinka sitä viljeltiin vuosina 2003-2007 aina vaalikeskusteluihin asti. Puolueiden puheenjohtajat yksi toisensa jälkeen kertoi mihin he ohjaisivat tämän muka ylimääräisen rahan. Samaan aikaan olisi ollut oikea hetki lyhentää aiemmin otettua valtionvelkaa ns. pahanpäivän varalle mikä sitten tulikin nopeammin ja yllättävämmin kuin ehkä kukaan osasi arvata. Vanha velka jäi lyhentämättä ja vajaassa kymmenes vuodessa valtion velka on noussut noin 54 mrd:sta yli 110 mrd ja julkinen velka on kasvanut 80 miljardia euroa. Vielä vuonna 2006 budjetti oli nimittäin ylijäämäinen ja nyt 2017 edelleen rajujenkin säästötoimien jälkeen miljarditolkulla alijäämäinen. Valtion talousarvioesitys kuluvalle vuodelle 2017 oli 5,5 miljardia euroa alijäämäinen ja tämä katetaan siis lisävelanotolla. Tämän vuoden lopussa valtionvelan arvioidaan olevan noin 111 miljardia euroa, mikä on noin 51 % suhteessa bruttokansantuotteeseen. Toivottavasti aivan tätä kaikkea ei tarvitsisi nostaa.
Tässä näkyy miten aikanaan Valtiovarainministeri Iiro Viinasen johdolla ”sakset” painettiin kiinni ja talous tasapainoon. Nyt sakset ovat edelleen avoinna ja menot selkeästi tuloja pienemmät.
Noususuhdanne on siis vahvistunut ja talouskasvu on ollut tänä vuonna odotettuakin vahvempaa. Tärkeää on sekin, että nyt talouskasvu lepää laajempien hartioiden varassa kuin alussa jolloin se oli yksinomaan kotimaisen kysyntään nojaavaa. Nyt nimittäin vientikin on saatu pikku hiljaa vetämään. Valtiovarainministeriö nostikin kesäkuussa tämän vuoden talouden kasvuennusteen 2,4 prosenttiin. Tätäkin parempia lukuja on muutamat taloutta seuraavat tahot antaneet.
Suomen Pankin mukaan on ilmeinen vaara, että talouskasvu nimittäin hiipuu ensi ja myös sitä seuraavana vuonna. Nyt pitääkin osata toimia taiten ja oikein, että kasvu ei taitu vaan vahvistuisi.
Sillä talouskasvusta huolimatta maamme edelleen velkaantuu ja julkinen velka kasvaa tämän vuosikymmenen loppuun mennessä 66,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Suhdannetilanteen paraneminen ei siis yksin riitä kohentamaan julkisen talouden tasapainoa. Väestön ikääntymisen haaste ei ole kadonnut ja myös työmarkkinamme ovat tähän päivään varsin jäykät ja vaikka työttömyyskin on nyt kääntynyt laskuun niin korkea rakenteellinen työttömyys kiusaa maatamme vielä pitkään. Ja varmaa on sekin, että matala korkokantakaan ei tule jatkumaan loputtomiin. Jos korot nousisivat esimerkiksi yhdellä prosenttiyksiköllä vuoteen 2020 mennessä niin siitä koituisi 500 miljoonan euron lisälasku. Tämä on vielä varsin todennäköinen ja maltillinenkin arvio.
Käänne on onneksi tapahtunut ja suunta on nyt oikea, mutta sitä ei nyt pidä pilata irtopisteiden keräilyllä eikä lupauksilla mihin oikeasti meillä ei ole varaa. Ne panokset mitä meillä on nyt syksyn budjettiriihessä käytettävissä pitää kohdistaa niin, että ne vahvistanut työllisyyttä ja talouskasvua. Tavoitteena pitää olla velkaantumisen pysäyttäminen ja se vaatii valtion talouden kääntämistä ylijäämäiseksi ja kuilu on edelleen 4,5-5 miljardin luokkaa.
Valtiovarainministeri Petteri Orpo totesi juuri syksyn alkajaisiksi, että ”tarvitsemme edelleen muun muassa menokuria, kannustavampaa sosiaaliturvaa, työmarkkinoiden päivittämistä tähän päivään sekä panostamista osaamiseen ja koulutukseen”. Olen tästä täysin samaa mieltä ja nyt hanskat pitää pitää käsissä ja jatkaa työtä maamme pelastamiseksi.
…
Kello 22.03 ja kotona. Syksyn työt tässä pikku hiljaa alkavat, mutta onneksi vielä hieman aikaa perheellekin. Ja tuntuu, että kesääkin on vielä jäljellä. Tänään hieman vielä kotimaan matkailuakin ja sadepäivä meni Vantaan Flamingossa uiden.