Amerikkalaisnäyttelijä Alyssa Milano kirjoitti viime viikonloppuna twiitin mikä nostatti valtaisan ilmiön sosiaalisessa mediassa. Milano kirjoitti, että ”jos olet joutunut seksuaalisen häirinnän tai väkivallan kohteeksi, kirjoita #metoo (Minä myös) vastauksena tähän twiittiin”. Taustalla oli elokuvapersoona Harvey Weinsteinin seksiskandaali missä useat naiset syyttivät häntä seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja jopa raiskauksesta.
Vajaassa vuorokaudessa vastauksia tuli yli puolimiljoonaa ja koko alkuviikon on vastaajia tullut lisää. Milano totesi samalla, että ”Jos kaikki seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneet naiset kirjoittaisivat metoo-viestin statuksekseen, ihmiset saattaisivat saada käsityksen tämän ongelman kokoluokasta.” Näyttää siltä, että emme ole vielä nähneet kuin jäävuoren huipun ja se huippukin näyttää korkealta ja laajalta. Surullista.
Meillä seksuaalinen ahdistelu on myös ollut rikoslain nojalla rangaistavaa vuodesta 2014 lähtien. Kyllä vasta siis muutaman vuoden. Mutta onneksi edes nyt.
THL kertoo kotisivuillaan, että vuonna 2013 tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan 8.– 9.-luokkalaisista tytöistä yli 60 prosenttia ja pojistakin liki puolet on kokenut seksuaalista häirintää joskus tai toistuvasti. ”Häirinnällä tarkoitettiin häiritsevää seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua ja seksuaalisuutta loukkaavaa nimittelyä. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten häirintä on vieläkin yleisempää. Sateenkaarinuorten hyvinvointia kartoittaneen tutkimuksen mukaan yli 80 prosenttia transnuorista on kokenut jonkinlaista häirintää (Alanko 2014).”
”Tasa-arvobarometrin 2012 eri ikäisistä vastaajista häirintää oli kokenut nuoria harvempi. Noin joka kolmas vastanneista naisista oli kokenut seksuaalista häirintää kahden viime vuoden aikana ja miehistä noin joka kuudes. Seksuaalinen häirintä kohdistui erityisesti 15–34-vuotiaisiin naisiin. Heistä noin puolet oli kokenut seksuaalista häirintää miesten taholta. Samanikäisistä miehistä seksuaalista häirintää naisten taholta oli kokenut joka viides. Naisista kaksi prosenttia ilmoitti joutuneensa samaa sukupuolta olevan henkilön häiritsemäksi, miehistä kolme prosenttia.”
”Yleisimpiä naisten kokemia seksuaalisen häirinnän muotoja olivat kaksimieliset vitsit, härskit puheet sekä asiattomat vartaloon tai seksuaalisuuteen kohdistuvat huomautukset. Näitä oli kokenut joka neljäs tai joka viides naisista kahden viime vuoden aikana. Fyysistä lähentelyä oli kokenut noin kuudesosa naisista ja joka kymmenennelle oli ehdotettu seksiä epäasiallisessa yhteydessä. Miehillä seksuaalisen häirinnän eri muotojen osuudet olivat pysyneet alle kymmenessä prosentissa.”
”Sekä miehet että naiset ilmoittivat yleisimmin heitä häirinneen heille tuntemattoman henkilön. Tuntematon henkilö oli ollut tekijänä vajaassa puolessa naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä.”
Näin siis THL Suomessa tapahtuneesta ja tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä. Ongelma on siis aito ja laaja ja myös maailmanlaajuinen. Avainsanaksi jossain sanottiin, että ”Ei toivottu” ja vastuu on häiritsijällä. Mikään ei siis anna oikeutusta tällaiseen toimintaan. Ei siis toisen pukeutuminen, ulkonäkö, työpaikka tai mikään muukaan.
#Minämyös, #metoo -kampanjaa seuratessani on tullut mieleen kysymys että onko yhtäkään tyttöä tai naista jota ei ole ahdisteltu? On lääpitty, seurailtu, kourittu, taputeltu, vihjailtu ja vaikka mitä. Ei näin! #lääppijä!
Ja täytyy näin miehenä todeta, että ei kaikki naisetkaan tässä ole syyttömiä. Ja en siis tarkoita kohteena vaan myös itse häiritsijänä.
….
Kello 21.12 ja kotona. Pieni pyörälenkki illalla vielä kummitytölle, mutta muuten ohjelmantäyteinen päivä töissä. Aamusta ensin puolustusvaliokunta ja sitten asunto- ja ympäristöjaoston kokous ja pari vierasryhmääkin vielä ennen täysistuntoa. Ja hieman myös Kokoomus 100 -juttujakin ehdimme kahvitauolla suunnittelemaan. Voi siis sanoa, että sammalta ei tällaisena päivänä pintaan paljoa pääse tulemaan.
Keskustassa hieman näyttää nyt osalla pettävän hermo laahaavien gallup-lukujen kanssa. Tulee jos jonkinmoista irtiottoa ja ulostuloa vähän asiasta kuin asiasta ja syytä löydetään aina muista on sitten asia mikä tahansa. Tänäänkin surkuhupaisa ulostulo keskustalaiselta kansanedustajalta Hannakaisa Heikkiseltä, joka haukkui meidän neuvottelijat sotesta. No kyseinen henkilö ei edes neuvottelupöytiin ole kuulunut ja mikä hauskinta lähes samalla hetkellä kun hän tiedottaa tilanteesta, että ”neuvottelut ovat pelkkää farssia”. Purkaus jäi vähän outoon valoon kun samaan aikaan pääministeri Juha Sipilä kertoi Ylelle, että valinnanvapaus valmistuu ”hyvässä hengessä” ja niin myös valmistui. Eikä hetkeäkään Heikkisen purkauksesta kun oikeat neuvottelijat kertoivat valmista tulleen :). Petteri Orpo totesikin hyvin iltapäivällä, että ”toisilla istumalihakset ja hermot kestävät paremmin, toisilla huonommin”. Ja onhan se totta, että näin isoissa ja vaikeissa ja moniulotteisissa asioissa täytyy olla laaja osaaminen ja näkemys asioista. Täytyy olla tyytyväinen, että meidän ryhmässä on sellainen sote-osaaja kun ministeri Paula Risikko on. Hän on tässä työssä syvimmällä varmaan kaikista ja tehnyt keskeisissä pöydissä työtä pisimpään. Kokonaisuus siis hyvin hanskassa ja ilman hänenlaisia tekijöitä ei tällaiset asiat ratkeaisi ja selviäisi millään. Hattua täytyy nostaa.
Itse en kuitenkaan vielä mainostaisi, että sote on saatu lopullisesti ratkaistua. Nyt jo aikataulu näyttää siltä, että lakeja ei saada ajoissa valmiiksi niin, että sote- ja maakuntalakikokonaisuudet voitaisiin hyväksyä ajoissa sovittuihin maakuntavaaleihin nähden. Lait pitää olla hyväksyttynä vähintään puolivuotta ennen vaaleja ja uskonkin, että maakuntavaalit siirtyvät vielä eteenpäin. Järkevintä olisikin nyt ajoissa tehdä päätös, että maakuntavaalit pidettäisiin keväällä 2019 yhtäaikaa eduskuntavaalien kanssa ja siirrettäisiin hieman maakuntahallinnon alkua. Näyttää nimittäin siltä, että suunniteltua maakuntahallintoa sinne tulevine tehtävineen ei enää kannata edes keskustasta kaikki kansanedustajat. Paketti taitaa vaatia vielä hieman uutta pohdintaa.
Mutta niinhän se on, että työ kannattaa tehdä ministeri Risikon opein ja tapaan huolella ja perusteellisesti. Hosumalla ei tule hyvää ja minusta nyt hallinnon sijaan katse pitäisi saada tiukasti takaisin ihmisiin ja palveluihin myös maakuntienkin osalta.