Kaksi viimeistä Pyeongchangin kilpailupäivää tuntui muuttaneen suomalaisen huippu-urheilukeskustelun lähes täysin. Iivo Niskasen olympiakulta ja Krista Pärmäkosken kolmas mitali – hopeamitali – painoivat taakseen kaikki kahden edellisen viikon pettymykset ampumahiihdosta yhdistettyyn puhumattakaan miesten jääkiekkojoukkueen rämpimisestä.
Kuusi olympiamitalia talvikisoista on kylläkin monessa mielessä ihan ok suoritus. Ainakin jos sitä vertaa kaksiin edellisiin kisoihin. Vancouverista ja Sotshista tuloksena oli nimittäin vielä mitalinverran kehnompi tulos.
Nyt kotiin tuomisina oli kuusi mitalia eli yksi kulta, yksi hopea ja neljä pronssia. Tosin näistä puolet voitti yksi urheilijoistamme Krista Pärmäkoski, jonka kisasuoritusta voidaankin pitää erinomaisena. Ilman häntä äänenpainot olisivat keskusteluissa aivan toisenlaisia vakkka Iivo Niskasen kulta olisikin ollut kootiintuomisena.
Uusi olympiakomitean johto asetti olympiaadille myös mitalitavoitteen. Tavoite on yhteensä 10 mitalia talvi- ja kesäkisoista. Tavoitteeseen pääseminen vaatii siis Tokion kesäkisoista 2020 yhteensä neljää mitalia. Se on kova vaade.
Mutta jos tilannettamme vertaa muihin Pohjoismaihin niin riemunkiljahduksiin ei ole suurta aihetta. Ruotsi voitti seitsemän kultaa, kuusi hopeaa ja yhden pronssin ja vuonomaa Norja pääsi suurvaltamääriin 14 kullallaan, 14 hopeallaan ja 11 pronssimitalillaan. 39 mitalia on uusi olympiaennätys. Tanska ei talvikisoihin varsinaisesti panosta, mutta kesäkisoihin kylläkin ja Riosta tanskalaiset napsivatkin 15 mitalia. Tanska priorisoi lajipanostuksiaan ja se tuotti tulosta. Samaan aikaan meillä rahat jaettiin laveasti lajikentälle. Menestystä tällä tavalla ei valitettavasti tule.
Tarvitsemme joko merkittävästi lisää resursseja tai tanskalaista priorisointia. Hieman tällaista olympiakomitea on jo tekemässäkin, mutta onko riittämiin kuitenkaan? Ja onko suomalainen urheilukansaa valmiina siihen, että panostaisimme voimavaramme vain vaikkapa kouralliseen lajeja? Vain niihin mistä mitalisaumaa on?
Samalla pitäisi ehdottomasti rakentaa maahamme ainakin jo kymmenen vuotta suunniteltu pikaluisteluareena ja Pyeongchangissa myös kävin keskustelua siitä, että meidän pitäisi rakentaa maahamme esimerkiksi BigAirin harjoitus- ja suorituspaikka. Tällainen ei maksaisi kesäpatjoineen kuin noin 300 000€ ja tänään jo asian Valtion Liikuntaneuvostossa esille nostinkin. Saisiko joku laskettelukeskus meille valtionapuhakemuksen vaikka jo ensi syksyn rahoitussuunnitelmakierrokselle? Avuksi olen ja tuen!
Ja minusta meidän tulisi nyt luoda oma Sitran tai nyt perustetun Lastensäätiön tyylinen Urheilun ja liikunnan säätiö. Valtio voisi minusta tällaiseen alkupääomaksi ohjata vaikkapa pörssiöomistuksistaan esimerkiksi 50 miljoonan euron alkupotin. Tämä oli perusta mille voisi urheilun ja ennen muuta huippu-urheilun lisäpanostusta kasvattaa.
Ja samaan aikaa minusta meidän pitäisi yksinkertaistaa myös rahan jaon kanavia ja vastuita. Rahat tulisi minusta antaa yhdelle taholle tulostavoite-hengessä. Nyt rahat on pirstaloitu sinne ja tänne ja hyöty ja eurotkin hukkuvat rakenteisiin eivätkä löydä itse urheilijaa. Esimerkiksi ”uusien” lumilautailulajien kohdalla ei urheilijoilla ole resursseja päästä mukaan lajin parhaille leirityksille ja niidenkin kohdalla kyse kuitenkin vain tuhansista euroista. Siis oikeesti.
Tavoite on ollut, ett nousemme urheilun menestyksekkäimmäksi Pohjoismaaksi. Siihen on muuten matkaa ja siksi nyt pitäisi tehdä!
…
Tänään aamusta ensin Valtion Liikuntaneuvoston kokous. Lähdin jo ajelemaan kuudelta kun hieman tuo aikaero vielä aamuisin herättelee. Mutta kyllä se tästä tasaantuu taas.
Tuolla uutisissa hieman tietoa enemmän eilisestä puheestani Hämeen Mobilistien jäsenillasta ja mm. siitä, että nyt museoautot olemme vapauttamassa kokonaan määräaikaiskatsastuksista. Kurkatkaa sieltä uutisesta lisää tuosta ja myös harrasteajoneuvorekisteristä. Tuosta aiheesta myös aiemmin blogissanikin laajemmin tekstiä eli löytyy täältä.
…
Kello 18.30 ja kotona. Tänään eduskunnassa oli vielä välikysymyskeskustelu koulutuksesta. Itseasiassa aiheen parissa kävin jo ennen istuntoa yhden palaverin Suomen Yrittäjien kanssa. Itse olen esittänyt, että nyt nostaisimme Kokoomuksessa uudelleen osaamisen, koulutuksen ja sivistyksen toimintamme kärkeen ja myös vuoden 2019 eduskuntavaalien pääteemaksi. Ilman laadukasta koulutusta ja korkeaa osaamista emme tule tulevaisuudessa pärjäämään.
Välikysymyskeskustelu oli yllättävän vaisu. Varmasti osaksi siksi että nyt on korjattu nimenomaan niitä toimia joita SDP opetusministerit viime kaudella tekivät. Oli siis hieman kuin olisivat itseltään kysyneet. Nyt onneksi suunta on toinen ja rakenteita on uudistettu ja nyt voimme jälleen panostaa koulutukseenkin.