Vuosi on jälleen päättymäisillään. Hieno vuosi. Sen saldoa kun yhteen laittaa niin kaksi isoa asiaa nousee minulla päälimmäiseksi. Toinen yhteiskunnallinen ja työhönkin liittyvä ja toinen läheinen ja henkilökohtainen.
Uskon niin, että tuo alkuvuoden uuden presidentin valinta oli vuoden suurin asia. Se oli pitkäaikaisen haavemme lopputulos ja sen eteen tehtiin pitkään töitä. Lopputulos oli loistava. Uusi Tasavallan Presidentti valittiin historian selvimmällä ja ylivoimaisimmalla tavalla. Kansa oli siis puhunut. Ja tämä päättyvän vuoden tapahtuma tulee vaikuttamaan maahamme ainakin kuusi seuraavaa vuotta ja toivottavasti pidempäänkin. Nyt jos koska tarvitsemme vahvoja johtajia ja suunnannäyttäjiä ja sellaisena Sauli Niinistö on parhaimmillaan.
Toinen tapahtuma ajoittui loppuvuoteen. Se tulee vaikuttamaan minun koko loppuelämääni. Perheemme kasvoi toisella lapsella ja sitä ihmettä on ilo katsella nöyränä joka päivä. Siitä suuri kiitos. Paras lahja ikinä.
Tässä siis kaksi päättyvän vuoden tapahtumaa minun elämästäni.
….
Kritiikkiä presidentti saa. Kritiikin paikka suomalaisten mielestä on presidentin toimet suomalaisen yritystoiminnan edistämisessä. Ja myös kriittisimmät arvosanat hän saa maan eri osien tasapuolisen kehityksen edistämisestä.
Itse pidän tärkeimpänä sitä, että Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on ottanut paikkansa koko kansan presidenttinä. Ja ennen muuta ottanut tärkeimmäksi tehtäväkseen nuorten asiat ja nuorten kasvavan pahoinvoinnin ja syrjäytymisen. Tässä meillä kaikilla on enemmän kuin paljon tehtävää. Ja tarkoitan nyt että eniten juuri täällä kodeissa ja arjessa. Välittämisen arvomaailmaa tämä maa minusta tarvitsee eniten juuri nyt.
Mutta mielenkiinnolla jään ainakin itse odottamaan tulevaa presidentin ensimmäistä uuden vuoden puhetta. Mitkäköhän teemat siellä nousevat esille?
…
Kello 22.28 ja kohti vuoden viimeistä päivää. Onneksi vain vuoden eikä sentään viimeistä päivää. Sitäkin tänä vuonna yritettiin jo kertaalleen elää, mutta onneksi näin.
Päivän saldona paljon kaikenlaista. Vapaapäivä parhaasta päästä ja askartelua ja sen semmoista. Totesinkin eilen Facebookissa, että mikäs on mun askarrellessa kun olen aikanaan saanut siihen maisterin koulutuksenkin. Mutta mukavaa puuhaa ja jos vaikka opeksikin tässä vielä ehtisin joku rako. Ainakin päiväksi tai pariksi silloin tällöin taas.
Päivään mahtui myös urheilua. Tällä kertaa vain penkkisellaista, mutta sitä sitten melkein hengähtymiseen asti. Vuodenvaihde on urheilujuhlaa ja toivottavasti Pikkuleijonat huomenna pääsevät parhaaseen iskuun Ruotsia vastaan ja myös Tour de Skillä hyvää suomalaismenoa. Mäkihypyn puolella sen sijaan lähes katastrofaalinen tilanne ja toivottavasti sinnekin saadaan lisää rahaa ja sitä kautta mm. lopetettu B-maajoukkue jälleen pystyyn ja kasvupaikaksi uusille nuorille hyppääjille. Nyt askel kansallisista kisoista liian kova suoraan maajoukkueeseen ja maailmancupiin ja siksi olisi syytä olla yksi askelmahdollisuus välissä. Valmistelenkin tässä paraikaa tuota aloitetta urheiluun tehtävien lahjoitusten verovapaudesta lainmuotoon ja se tarkoitus jättää eduskunnalle heti helmikuussa. Avaukseni on saanut niin vahvan ja yksituumaisen tuen sporttiväeltä, että sitä on nyt vietävä eteenpäin. Ja tämä malli toimii monessa muussa maassa ja myös meillä Suomessa taiteen ja tieteenkin saralla niin miksi ei toimisi urheilussa. Se kortti katsotaan nyt loppuun asti ja jos ei kelpaa urheiluministerille ja hallitukselle niin sitten voimme kysyä ja vaatia heiltä muita ratkaisuja urheilun ja liikunnan lisärahoituksen turvaamiseksi. Pidän teidät ajantasalla miten hankkeemme etenee.
Mutta nyt kello jo paljon. Lämpömittari jälleen plussalla ja näyttää siltä, että vesisateessa saamme uuden vuoden ottaa vastaan. Toivottavasti ei ihan pilvet ilotulituksia peitä.