Jokainen päivä oppii jotain uutta, kunhan on utelias.
Niin se tänäänkin kävi. Olin nimittäin vierailulla naapurikunnassa Hausjärvellä ja Kansanlähetyksen rehtori Niilo Räsänen yllätti heti aamusta kysymyksellä: ”Tiedätkö miten Väinö Linna liittyy kotikuntaasi ja Ryttylään?” En tiennyt ja jälleen opin.
Niilo antoi minulle mielenkiintoisen lehtileikkeen vuodelta 1979. Hämeenkulma kertoi silloin 25 vuotta täyttävästä Tuntematon sotilas -romaanista ja sen yhtymäkohdista Ryttylään. Lehdessä kerrottiin, että ”Talvisodan maaliskuisen rauhan koittaessa oli vuosiluokka 1920 jo kutsuttu palvelukseenastumistarkastukseen. Huhtikuun 4. päivänä 1940 Väinö Linnankin lähti sotilaspalvelukseen. Aluksi Linna joutui Riihimäelle sijoitettuun Jalkaväen koulutuskeskus 3:seen. Täältä hänet lähetettiin Lopelle erääseen kansakouluun majoitettuun konekiväärikomppaniaan”.
Mielenkiintoista. Nyt haluaisinkin tietää, että missä Lopen kunnan kansakoulussa tuo konekiväärikompania majoittui ja sai koulutusta? Olisiko jollakulla tietoa? Viestiä saisi laittaa mielellään minulle.
Lopella Väinö Linna vietti seuraavat viikot. ”Muutaman viikon kuluttua sopivaksi katsotut alokkaat, joiden joukossa myös Väinö Linna oli, komennettiin aliupseerikouluun, joka oli ensin Launosissa ja lopuksi Ryttylässä”. Launonen on siis myös yksi Lopen kylistä ja aliupseerikoulutuksensakin Linna aloitti Lopella. Hämeenkulman mukaan kurssi kesti pari kuukautta.
Mielenkiintoista kotiseutuhistoriaa ja mielelläni tästä kuulisin lisääkin? Missä Väinö Linna siis Lopella ensin asui ja missä koulutuksensa alun aliupseeriksi sai?
Lehden mukaan joulukuussa 1939 perustetun Jalkaväenkoulutuskeskus 3:n 10.1.1940 Hämeenlinnassa annetussa päiväkäskyssä mainitaan 2. pataljoonan 7. ja 8. komppanian sijoittamisesta Ryttylään. Varsinaisen aliupseerikoulun piti olla Riihimäellä, mutta eri osastoja oli sijoitettu sinne tänne Hämettä. Konekiväärikomppanian osalle oli tullut Ryttylä. Väinö Linna kertoo lehdessä, että ”Tarkkaa muistikuvaa minulla ei ole, mutta muistan sen, että vain osa meistä Launosissa (Lopella) aliupseerikoulun alkaneista passitettiin Ryttylän poikakotiin”. Paikka oli siis nykyinen Ryttylän Lähestyskeskus, joka tuolloin oli Helsingin kaupungin poikakoti. Väinö Linnan majoittui Ryttylässä Pihlajamäki -nimiseen taloon, joka siis edelleen Ryttylässä tien varressa ryhdikkäästi seisoo. Linna kertoi lehtihaastattelussa talossa majoittuneen parisenkymmentä miestä.
Hauskan anekdootin kotikunnastani Linna kertoi myös itse matkasta Lopelta Hausjärvelle – Launosista Ryttylään. Konekiväärikomppanian aliupseerikoululaiset nimittäin marssivat Launosista Ryttylään. Linna muisteli marssia näin:
”Marssi Launosista Ryttylään oli siihenastisen sotilasurani pisin ja kovin marssi. Oli mahdottoman kuuma päivä ja minä olin jostakin syystä laittanut jalkaani karkeat villasukat. Marssin tuloksena oli mahtavat vesikellot kummassakin jalassa. Ryttylään tultuamme heti seuraavana päivänä piti lähteä taas kovalle marssille, johon minusta ei kuitenkaan ollut lähtijäksi. Ilmoitin asiasta ylikersantille, mutta mies ei ottanut asiaa tosissaan vaan totesi, että jos VP:tä haet tulet vielä marssimaan enemmänkin. Paikalla ollut sotilaslääkäri totesi jalkani nähtyään, ettei niillä kyllä marssita”.
VP siis tarkoittaa armeijassa vapautus palveluksesta. Pitkä marssi oli tapahtunut keväällä 1940 vapun jälkeen. Ryttylässä Väinö Linna oli vain kuukauden, mutta yksi pieni juttu siltäkin ajalta hänen romaaniinsa lopulta löysi tiensä. Linna kertoi lehdessä, että ”Taisteluharjoitukset tapahtuivat tavallisesti jossakin Kolmilammin maastossa. Vänrikki Siren, eräs konekiväärikomppanian kouluttajista piti tapanaan sanontaa ”Mitäs miehiä?” Siren odotti kysymykseen vastausta, jonka tuli kuulua ”Jalon kookoon miehiä, herra vänrikki”.
Tuntemattomassa sotilaassahan on kohtaus jossa miehet valmistautuvat ensimmäiseen taisteluunsa. Siinä kapteeni Kaarna, joka sitten taistelussa myös kaatuu, kysäisee: ”Hietanen, mitäs miehiä nämä taas olivatkaan?” Ja vastaus kuuluu kuten Ryttylässä aikanaa, että ”Jalon kokoon miähi, herra
kapteeni”. Ja Kaarna jatkaa, että ”Oikein, oikein, sillä tavalla, sillä tavalla”.
Väinö Linna kertoo tuossa Hämeenkulman haastattelussa 8.11.1979, että ”huolimatta ajallisesti lyhyestä kestosta Ryttylän aikakin on omalta osaltaan ollut vaikuttamassa Tuntemattoman sotilaan syntyyn. Romaanin eri henkilöt ovat saaneet piirteitään monesta eri esikuvasta”. Linnasi totesi, että ”Osaltaan tämä on ollut tiedostamatonta. Kaikkien henkilöiden esikuvat eivät ole minulle itsellenikään vielä selviä”.
Pian siis aliupseerikurssin osanottajat lähetettiin Ryttylästä eteenpäin Kiteen kirkonkylään lähelle Joensuuta. Useat Ryttylän kurssilla olleet seurasivat Linnaa myös koko rintamalla olon ajan. Kiteelle saavuttiin vuoden 1940 kesäkuussa ennen juhannusta.
Lainataan vielä vanhasta lehtijutusta vähän mielenkiintoista paikallishistoriaa tänne. Sivun kokoisessa jutussa kerrotaan kuinka ”Ryttylän aliupseerikouluun Launosista tulleet konekiväärimiehet tulivat varsin outoon seuraan. Tämä parin-kolmenkymmenen miehen ryhmä oli leirilläkin kosketuksissa pääasiassa toisiinsa”. ”Vapaa-aikaa ei palvelusta johtuen paljoakaan jäänyt. Yleensä vapaa-ajan ilmaannuttua mentiin uimaan läheiselle Puujoelle. Välillä ongittiin. Linnan muistaman mukaan paikalliseen väestöön ei juuri oltu kosketuksissa. Ryttylä oli pieni kylä, väkeä ei paljon ollut”.
Ryttylää Väinö Linna muistelee paikallislehden haastattelussa näin: ”Ensimmäisenä minulle tulee Ryttylästä mieleen pöly. Harjoituskentän ja lähellä kulkevan tien pöly oli välillä kuumana kesäpäivänä miltei kestämätön. Leiriajasta on säilynyt Linnalla eräs toinenkin raskaan marssin muisto. Kasarmilla oli kuollut muuan sotilas ja KK-miehistä valittiin kunniakomppania ruumista viemään Riihimäen asemalle. Hiljainen marssi aseen kanssa kävi voimille, Riihimäkeen oli sentään melkoinen matka.
– Tuon marssin tuskat tuntuivat vielä monta päivää jälkeenpäin, muistelee Väinö Linna Hämeenkulmassa.
Mielenkiintoinen tarina. Olisipa hauska tietää, että päätyikö jotain Lopenkin kokemusta Tuntemattomaan sotilaaseen?
Itse kävin Suomen Ev.lut kansanlähetysopiston vierailun jälkeen vielä Pihlajamäessä. Punamultainen talo seisoi paikalla. Ei kovennettuna. Mutta ryhdissä kuitenkin.
Lämmin kiitos Kansanlähetysopiston väelle Niilo Räsäsen johdolla paikan esittelystä. Hyvä läpikäynti opintolinjoihin ja myös paikan kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen remonttityöhön. Kiitos myös kollegalleni Päivi Räsäselle vierailun järjestelyistä.
(Huom! Alla vielä päivitystä myös Väinö Linnaan. Kurkatkaapa sekin…)
….
Kello 18.09 ja sain jo vähän lisätietoa Linnasta Launosissa. Kävinkin kirjastolta lainaamassa Panu Rajalan toimittaman Väinö Linna muistelee: ”Päivä on tehnyt kierroksensa”. Tässä kirjassa Linna kertoo, että ”Riihimäeltä me menimme Lopelle, Joentaan kansakoululle, jossa oli konekiväärikomppania. Se oli koulutuskeskus kolmonen. Se oli perustettu siellä tämä komppania, että minä kuuluin jonkinlaiseen täydennyserään. Meitä oli siinä alle kymmenen. Ei ne toisetkaan siellä montaa päivää olleet olleet, mutta ne olivat tulleet yhtaikaa ja me tulimme myöhemmin”.
Kirjassa sivulla 97 Linna sitten antaa yhden vastauksen aiemmin tässä blogissani esittämääni kysymykseen. Kyllä Lopen Launosistakin jotain Tuntemattomaan sotilaaseen tarttui. Ei tosin kovin mairittelevaa.
Linna muistelee: ”Siellä Launosissa oltiin sitten aliupseerikoulussa. Se oli tietysti paljon kovempi tämä koulutusjuttu. Sieltä on jo lähtöisin Tuntemattoman sotilaan Lammioon eräs piirre, eräästä upseerista. Minä en nyt halua nimiä mainita, koska kysymyksessä on niin kielteinen henkilö ja tämä henkilö saattaa elää vielä. Ja vaikka olisi kuollutkin niin en nyt halua leimata sillä tavoin. Hän piti meille santsimarssin, ja minä muistan, kun Tuntemattomassa puhutaan ilkeän kimeästä äänestä, niin se on häneltä peräisin tämä piirre juuri. Ja tämä tämmöinen että: ”Minä järjestän teille hauskan kotitekoisen sunnuntain.” Se puheen muotoilukin oli jollakin tavalla niin ikävä. Hän oli tuommoinen hiukan dandy-tyyppi mutta kova, että sieltä lähti jo pikkuisen Tuntemattomaankin. Mutta yleensä se meni kyllä aika mukavasti. Sitten Launosista osa meistä siirrettiin Ryttylän aliupseerikouluun. Ja sen vaan muistan, että se kahdenkymmenenviiden kilometrin marssi sinne oli pirun raskas. Isoissa marssikengissä ja paksuissa villasuksissa ja mun oli jalkani ihan vesirakoilla….”
Palaillaan aiheeseen vielä, jos ja kun uutta Linnan ”seikkailuista” Lopella selviää…
….
Päivitys 18.9.2024
Poikkeuksellisesti teen päivityksen eli lisäyksen tähän blogiini nyt muutamaa päivää myöhemmin eli 18.9.2024. Sain nimittäin tietoa entiseltä kirjastomme johtajalta Tarja Toivoselta, että myös N.-B. Storbomin kirjassa Väinö Linna kerrotaan hieman Lopen ja Hausjärven ajasta. Vuonna 1963 julkaistussa kirjassa on osa otsikolla Armeija ja sen alla tietoa myös Linnan alokasajasta Lopen Joetakana ja aliupseerikurssista Lopen Launosissa ja Hausjärven Ryttylässä.
Storbomin kirjassa ei mitään suurta uutta tähän kokonaisuuteen ole, mutta muutaman noston sieltä teen. Kirjassa kuvataan mm. sitä miten ”Sotapalvelukseen kutsuttuna Väinö Linna alkajaisiksi joutui Riihimäelle sijoitettuun Jalkaväen koulutuskeskus n:o 3:een. Ensi vastaanotto oli hieman pelottava. Yhdessä eräiden muiden alokkaiden kanssa hänet lähetettiin erääseen Lopella olevaan kansakouluun majoitettuun konekiväärikomppaniaan. Alokkaat seisoivat koulun pihalla enemmän tai vähemmän neuvottomina ja avuttomina, kun suuri ja muhkea kersantti – pohjalainen, kuten sittemmin kävi selville saapasteli portaille, loi tulokkaisiin musertavan katseen ja sanoi jyrisevällä äänellä: – Jo ootta koko perkelehen revohka. Sitähän ei voi sanoa juuri mieltä ylentäväksi tuliaistervehdykseksi. Alokas Linnan mieltä ei myöskään ollut omiaan kohottamaan se, että kun hän ensimmäistä kertaa veti ylleen asetakkia, hän ei onnistunut saamaan sen kaulusta kiinni, vaan hapuili hakoja, kunnes varusteita jakava talousaliupseeri tuskastui ja tuli apuun jättämättä tietenkään lausumatta muutamia ivallisia huomautuksia pikkulapsista, joiden vaatteetkin piti napittaa. Mutta jatko muodostui huomattavasti siedettävämmäksi kuin alku lupasi.”
Kirjassa kuvataan tätä aikaan, että ”Talvisotahan oli vastikään päättynyt ja jota- kin sen hengestä oli vielä jäljellä tehokkaana vastapainona niille pyrkimyksille hirmukuriin, saivarteluun ja sadismiin, jotka niin helposti pääsevät esille varuskuntaelämässä yleensä ja alokaskoulutuksessa erityisesti. Koulutuskeskus oli sitä paitsi perustettu kovalla kiireellä sodan aikana, minkä vuoksi olosuhteet siellä eivät olleet yleisen kaavan mukaiset. Sisäpalvelus ei voinut muodostua ohjesäännön mukaiseksi, koska nukuttiin koulusaliin sijoitetuilla puulavitsoilla ja varusteet ja henkilökohtaiset kapineet säilytettiin selkärepuissa vuoteen alla. Tiilikivipeteistä, yksityiskohtaisista kaappitarkastuksista ja muista pikkumaisuuksista, jotka tavallisissa oloissa sulostuttavat alokkaan elämää, ei voinut olla puhettakaan. Sitä paitsi kouluttajat eivät olleet kantahenkilökuntaa, vaan talvisodassa haavoittuneita reservialiupseereita, joita nyt koulutuskeskuksiin siirrettyinä pidettiin edelleen palveluksessa. Komppanianpäällikkökään ei ollut sen korkeampi herra kuin upseerikokelas. Kokonaisuutena ottaen koko elämä sen vuoksi sujui melko vapaasti ja toverillisesti, eikä ylimääräistä santsia tai öykkärin otteita esiintynyt.”
Lopen Joentaan ja Launosten ajasta ei kirjassa ole muuta ja sitten Linnan tie veikin kuten aiemminkin blogissani kirjoitin Hausjärven Ryttylään:
”Jo muutamien viikkojen kuluttua sopiviksi katsotut, niiden joukossa Väinö Linna, komennettiin aliupseerikouluun, joka ensin oli Launosissa ja myöhemmin Ryttylässä. Kurssi kesti pari kuukautta, minkä jälkeen oppilaat lähetettiin Kiteen kirkonkylään Joensuun kaakkoispuolelle lähelle itärajaa. Siellä oli joidenkin sodanaikaisten joukkomuodostelmien rippeitä reservin upseereja ja aliupseereja jotka nyt näiden aliupseerioppilaiden ja vasta saapuneen samaan ikäluokkaan kuuluvan miehistön kanssa muodostettiin uusiksi yksiköiksi. Kun siellä oli vietetty muutamia kauniita kesäisiä viikkoja käytännöllisesti katsoen mitään palvelusta suorittamatta, aliupseerioppilaat komennettiin läheisen rajavartioston vahvistukseksi. Väinö Linna joutui Närsäkkälän kansakouluun majoitettuun vartioon.”
Kiitos siis vielä kerran teille kaikille, jotka tähän selvitystyöhön otitte blogini kautta osaa. Hieno kappale hämäläistä paikallishistoriaa.