Vesihuoltolain uudistus lähti liikkeelle, kun viime, pääministeri Sanna Marinin (sd), hallituskaudella eduskunnan käsittelyyn tuli kansalaisaloite Vesi on meidän. Kansalaisaloite käsiteltiin silloisen hallituspuolue keskustan ja sen kansanedustaja, valiokunnan puheenjohtaja, Anne Kalmarin johdolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Maa- ja metsätalousministerinä toimi tuolloin myös keskustalainen Antti Kurvinen. Keskustalaisen puheenjohtaja Anne Kalmarin johdolla valiokunta tuli lopputulokseen, että totaalikieltoa kunnille ei voida asettaa, vaan myyntiä vain rajoitettaisiin niin, että päätäntä valta tulisi säilyä julkisissa käsissä. Kalmarin johtama Mmv siis päätyi käytännössä siihen, että 49,9% vesihuollosta olisi ollut mahdollista myydä sijoittajille. Lain virkamiesvalmistelu lähti tältä pohjalta viime kaudella liikkeelle silloin keskustajohtoisessa maa- ja metsätalousministeriössä. Virkamiestyönä tehdyssä lakiluonnoksessa olisi siis toki turvattu kuntien enemmistöosuus, mutta ei täyttä julkista omistusta.
Meiltä lähes 90 000 allekirjoitusta saanut kansalaisaloite sai jo viime kaudellakin oppositiossa ollessamme vahvaa tukea. Vesi on meidän -kansalaisaloite ajoi vahvasti yksityistämisen estämistä, sillä viime vaalikaudella voimassa ollut vesihuoltolaki salli vesihuollon kokonaan yksityistämisen. Edellinen Sanna Marinin (sd.) hallitus ei kuitenkaan esitystä koskaan eduskuntaan kansalaisaloitteen pohjalta saanut. Tämä oli monelle iso pettymys.
Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus päätti kuitenkin nyt maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin johdolla ryhtyä toimeen. Lausuntokierroksella tuli runsaasti palautetta ja esille nostettiin aiheellisesti huoli kriittisen infran myynnin mahdollistamisesta. Orpon hallitus päättikin tiukentaa viime kauden valmistelun mm. valiokuntatyön pohjalta syntynyttä lakiluonnosta. Uudistuksen jälkeen kunnat eivät saisi jatkossa myydä vesihuoltolaitoksiaan tai edes osuutta vesihuollosta lainkaan. Me näimme vesihuollon ennen muuta huoltovarmuuskysymyksenä, osana kriittistä infraa. Nyt tehty tiukennettu vesihuoltolain esitys lähti saman tien uudelle lausuntokierrokselle. Lausuntoja uudesta ehdotuksesta, joka koskee tällä kierroksella vain omistusosuutta, voi antaa 6.2.2025 saakka. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukeväästä 2025.
Muutama huomio vielä tähän vesihuoltoaiheeseen. Itse olen tämän kanssa aikanaan saanut 
enemmänkin tehdä työtä, kun toimin mm. asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajana.
Aivan keskeinen asia tässä on siis edellä mainitsemani huoltovarmuuskysymys. Vesihuoltoverkot ovat osa kriittistäinfraa. Tällaisia ei pidä myydä pois omista käsistämme, vaan ennemmin varmistaa toimivuus myös kriisitilanteissa ja estää ja ennaltaehkäistä erilaiset haavoittuvuudet.
Toinen asia on vesihuollon asema ns. luonnollisena monopolina. Jos kunta tai kaupunki päätyisi myymään vesihuoltoverkkonsa tai -järjestelmänsä päätyisi se näin ollen kilpailullekin vapautettuna monopoliksi. Tällaisessa paikassa ei luontainen kilpailu ja markkinatalous toimisi, eikä terve kilpailu tai kilpailu siis lainkaan. Tällainen yksityistäminen lopulta aiheuttaisi vain ongelmia, myytyjen sähköverkkojen tapaan, eikä tuottaisi kustannus- tai laatuhyötyjä, mikä aidon kilpailun tarkoitus tai hyöty olisi.
Ja kannattaa myös muistaa se, että vesi on myös meistä jokaiselle välttämättömyyshyödyke.
Vesi siis pitää olla kaikkien saavatavissa ja vieläpä kohtuuhintaan. Aiemmin, kun vesihuoltoverkkojen kanssa sain tehdä siis enemmänkin töitä monissa tapaamisissa esille nousi myös verkostojen jättimäinen korjausvelka maan alla. Taisin joskus itse kirjoittaakin jotain sinnepäin, että ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Nyt on arvioitu seuraavan 20 vuoden aikana vesilaitosten investointitarve nousee 400 miljoonasta eurosta 800 miljoonaan euroon vuodessa eli noin 16 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana.
Maassamme toimii nykyisin noin 1 400 vesilaitosta. Näistä pienimmät ovat van muutaman kotitalouden kokoisia. Vähän näitä suurempien, mutta edelleen siis pieten vesihuoltolaitosten omistajina on nykyään runsaasti myös osuuskuntia. Osuuskuntapohjaisia järjestelmiä on kaiken kaikkiaan yli tuhat. Näitä ei siis nyt lausunnolle lähtenyt pykälämuutos tule koskemaan. Uusi laki ei myöskään rajoittaisi jatkossaan usean kunnan yhteisomistuksessa olevia vesihuoltolaitoksia laajentamasta omistajapohjaa kuntien kesken. Tämä tulee olemaan monella alueella vielä edessä, sillä alan edunvalvojajärjestö Suomen Vesilaitosyhdistys on arvioinut, että vesilaitoksen hyvään toimintaan tarvittaan jatkossa vähintään 50 000 asukkaan väestöpohja. Vesihuollon suuntaviivat 2020-luvulle -raportissa jo todettiin, että korjausvelkaongelma on vakavin pienillä ja keskisuurilla laitoksilla ja nyt 2030-luvulle tultaessa tilanne tulee huononemaan dramaattisesti. Iso syy tässä on vain yksinkertaisesti se, että verkostot alkavat tulla korjausikään. Vanhimmat putket ovat peräisin 1940-luvulta ja jopa tätä varhaisemmilta ajoilta isoissa ja vanhemmissa kaupungeissa kuten Helsingissä. Paljon putkistoja on tehty sitten 50-70-luvuilla ja yleisesti putkien ikävä on pidetty 40-60 vuotta, mutta myös 1990-luvulla käytetyt muoviputket voivat tulla yllättävänkin nopeasti uusimisikään. Tehtävää siis tulee riittämään.
14.7.2016: Mikä ei näy, niin se on kunnossa – vai onko? – Valmista vuonna 2266.
Verkkouutiset 11.7.2016: Umpeen sakkautuneita putkia – 6 000 kilometriä vesijohtoa hälyttävässä kunnossa
SPC VESITEKNIIKKA OY kuva kertoo millaisessa kunnossa juomavesiputkesi voi olla? Tämä 100-millinen valurautaputki on peräisin 1950-luvulta, ja siinä kulki talousvettä koteihin eräässä suomalaiskaupungissa vuonna 2008.
Ja tässä muuten tulee olemaan vielä moni kunta ihmeissään. Jakeluverkkojen ongelmat ovat suurimpia siis monissa pienissä kunnissa ja ennen muuta harvaan asutuilla alueilla. Remonteille ei siis ole käytön kautta maksajia. Mielenkiintoista onkin nähdä millaisiin ratkaisuihin eri puolilla Suomea vielä päädytään, jos uuden linjan vetäminen on erittäin pitkä ja sen varressa oleva asutus alati harvenevaa?
Mutta nyt siis pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus haluaa pitää vesihuollon kriittisen infran 100 prosenttisesti julkisessa omistuksessa.
Kyllä, vesi on meidän.
Aamu ja kodin työpöydän ääressä. Tänään pitkästä aikaa vapaapäivä ja ajattelin vähän ensin suunnata ulos ja illalla olisi kuopuksella vielä salibandypelikin.
Tulevalla viikolla sitten avaamme meidän talvikiertuettamme. Tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan kanssa olen liikkeellä tiistaina Kanta-Hämeessä. Mutta nyt…
Talvipäivää teille kaikille.