Venäjä ei muutu – Ottawan sopimuksesta ei hyödy kuin hyökkääjä
Parisen kymmentä vuotta sitten, vuonna 2004, Suomessa ryhdyttiin valmistelemaan liittymistä ns. Ottawan sopimukseen. Jalkaväkimiinat kieltävä sopimus kirjattiin ensikertaa selontekoon saman vuonna keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen hallituksen aikana. Vanhasen hallitus päätti, että Suomi liittyy sopimukseen vuonna 2012.
Puolustusvoimat alkoi valmistautua uuteen tilanteeseen hankkimalla mm. korvaavia järjestelmiä. Suunnitellusti tuolloin kaksikymmentä tai vain kolmetoistakin vuotta sitten, kun Suomessa keskusteltiin ja päätettiin Ottawan sopimukseen liittymisestä, Venäjän uhka tuntui kaukaiselta. Euroopassa ajateltiin yleisesti, että perinteisen sodan vaara on pieni tai jopa kadonnut kokonaan. Suomessa ei onneksi oltu näin sinisilmäisiä. Pois lukien jalkaväkimiinakieltoon liittyminen meillä pidettiin huolta omasta puolustuksesta ja vahvistettiin sinä.
Vain kaksi vuotta Ottawan sopimukseen liittymisemme jälkeen vuonna 2014 Venäjä aloitti sodan Itä-Ukrainassa ja valloitti Krimin. Kokoomus myönsikin pian samana vuonna Ottawan sopimukseen liittymisen olleen virhe. Kokoomus linjasi puoluekokouksessaan 2014, että Suomen tulee erota jalkaväkimiinat kieltävästä sopimuksesta.
Tänään kymmenen vuotta myöhemmin asiassa ollaan toivottavasti lopulta etenemässä. Pian kolme vuotta jatkunut täysimittainen Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on osoittanut, että jalkaväkimiinoja tarvitaan. Venäjän hyökkäyssota on pitkittyessään osoittanut, että Venäjä käyttää edelleen omaa ja myös pohjoiskorealaista jalkaväkeä massamaisesti, eikä se kuljekaan panssaroitujen ajoneuvojen suojassa raivattua uraa pitkin.
Lähikuukaudet saattavat jopa vesittää koko Ottawan sopimuksen. Yhdysvallat on nimittäin kertonut toimittavansa Ukrainalle jalkaväkimiinoja. Ongelma on kuitenkin se, että myös Ukraina on mukana Ottawan sopimuksesta. Sopimuksesta voi irtaantua toki 6kk irtisanomisajalla, mutta vain rauhanaikana. Jos ja kun Ukraina nyt ottaa yhdysvaltalaiset jalkaväkimiinat käyttöön murentaa se koko Ottawan sopimuksen perustan. Rauhan aikanahan kaikki voivat hyvin kuulua kieltoon, mutta jos se ei vaikuttaisikaan enää sotatilanteeseen, niin sopimus on käytännössä saman tien mitätön. Näin tullee nyt käymään.
Joka tapauksessa maailma on hyvin erilainen kuin silloin, kun liityimme Ottawan sopimukseen. Itse olen virheen myöntänyt jo aikoja sitten ja ilmoittanut olevani valmis korjaamaan sen. Nyt Euroopassa käydäänkin laajaa keskustelua siitä, miten pystymme yhdessä ja yksin vastaamaan Venäjän uhkaan ja turvaamaan pitkän Venäjän vastaisen itärajan. Ja lopputulema tullee olemaa se, että tarvitsemme tähän myös modernit jalkaväkimiinat.
On kiistaton tosiasia, että ei mikään nykyään käytössä oleva asejärjestelmä voi kokonaan korvata jalkaväkimiinoilla aikaan saatavaa suorituskykyä mukaan lukien ns. miinakauhua. Suomi on ollut aina vastuullinen miinoittaja ja lisäksi 2020-luvun modernit jalkaväkimiinat on myös uhan ja hyökkäyksen loputtua mahdollista deaktivoida. Näin ne eivät jäisi metsiin aiheuttamaan myöskään tuhoa.
Vanha viisaus opetti, että on tärkeää hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voi, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
Timo Heinonen
kansanedustaja
puolustusvaliokunnan jäsen
hallinto- ja turvallisuusjaoston jäsen