Suomen valtiolla on tänään enemmän velkaa kuin koskaan ennen. Viime vuosina maamme on velkaantunut nopeammin kuin koskaan – pahimmillaan enemmän kuin mikään muu EU-maa. Vakava velkaantumisen kierre syveni koronakriisin aikana. Tästä olisi pitänyt olla jo edellisen pääministeri Sanna Marinin (sd) vasemmistohallituksen huolissaan, ja jatkaa aiemman hallituksen linjaa velan tasapainottamisesta. Sen sijaan Marinin hallitus, SDP:n ja keskustalaisen valtiovarainministerin johdolla, lisäsi jo ennen koronaa pysyviä menoja noin puolellatoista miljardilla eikä koko valtakaudellaan nähnyt mitään tarvetta talouden tervehdyttämiselle.
Me päätimme toisin. Tämän vaalikauden alussa näytti siltä, että julkisen talouden vahvistaminen 6 mrd. taittaisi velkasuhteen kasvun laskuun. Tämä ei riittänyt ja siksi oli välttämätöntä tehdä lisäsopeutusta. Nyt päätetty peräti 9 mrd sopeuttaminen ei näytä sekään riittävän, vaan ensi vuonna tarvitaan vielä vähintään miljardin euron lisäsopeutus velkasuhteen kasvun pysäyttämiseksi. Myös ensi vaalikaudella tarvitaan aiemmin arvioitua suurempia toimia. Julkisen talouden tilanne on edelleen vaikea.
Tulevien vuosien tilannetta haastaa nimittäin mm. yhdessä sovittu puolustusmenojen kasvu. Nato-maiden 5% bkt:stä puolustus- ja sitä tukeviin menoihin tarkoittaa tavoitevuoden 2035 tasossa yli 20 mrd. euroa. Samaan aikaan valtion velanhoito ja myös sote-menot kasvavat merkittävästi. Muutaman vuoden kuluttua korkomenoihin hukkuu jopa viisi miljardia euroa. Se on kaikki pois hyvinvointiyhteiskunnan muusta rahoituksesta. Vielä viime vaalikaudelta muistamme miten mm. vasemmistoliiton riveistä annettiin ymmärtää, että velkoja ei kannata murehtia. Se oli sitä rahaa on -politiikan aikaa.
Nyt niukkuuden aika tullee jatkumaan koko kuluvan vuosikymmenen ajan. Velkasuhteen taittaminen maltillisesti laskevalle uralle vaatii vielä 6–10 miljardin euron julkisen talouden lisävahvistamista. Ja sittenkin velkasuhteen pitäminen laskevalla uralla edellyttää useamman miljardin euron toimia.
Ja vaikka taloussuhdanteen korjaantuminen ja talouskasvun vahvistuminen tätä helpottaisikin niin tekemistä tulee riittämään. Esimerkiksi nyt päätettyjen, lähes 90 000 lisätyölliseen yltävien työllisyystoimien vaikutukset näkyvät vasta kysynnän elpyessä. Toivottavasti julkinen talous vahvistuu arvioitua enemmän, mutta toisaalta epävarmuutta aiheuttaa kauppasodan uhka, Lähi-idän ja Ukrainankin tilanne.
Pääministeri Petteri Orpo (kok) esittelikin uuden velkajarrun. Tällä EU:n finanssipoliittiset säännöt tuodaan omaan lainsäädäntöömme ja jarrutamme julkisen talouden velkaantumista ja velvoitamme myös tulevat hallitukset sen hillitsemiseen. Hallitukset sitoutetaan asettamaan velkasuhteen vakauttamistavoitteet ja toimet sen saavuttamiseksi. Valtion velan hoitaminen tuleekin olemaan vielä monen hallituksen pöydällä. Parlamentaarinen sitoutuminen velkajarruun on välttämätöntä, kun haluamme taata hyvinvoinnin tuleville sukupolville.
Pohjoismainen velkasuhde – alle 40% bkt:stä – on edellytys totutuille hyvinvointipalveluille. Pitkään jatkunut löysä taloudenpito on johtanut siihen, että juoksevia menoja rahoitetaan tulevien sukupolvien piikkiin. Sehän ei ole reilua.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)
valtiovarainvaliokunnan vastaava