Varjossa honkien on lottakanttiini,
sumppia keittävi,
siell’ lotta Lunkreeni.
Upea Itsenäisyyspäivä.
Eilen en enää blogiini ehtinyt pitkän Itsenäisyyspäivän päätteeksi. Siksi palaankin hieman vielä tänään eilisen tunnelmiin ja kuviin.
Tampereen Tasavallan Presidentin Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto ylitti kaikkien odotukset. Tällainen tunnelma ainakin minulle jäi mitä Tamperetalolla juteltiin ja mitä vielä jatkoillakin. Upea ja juhlava talo toimi paikkana hienosti ja perinteikkään kättelyn jälkeen juhlan huipensi upea juhlakonsertti. Konsertista heti huomasi presidentin puolison Jenni Haukion vahvan kädenjäljen. Kuulinkin, että Jenni oli valinnut illan esityksen upeat tekstit ja tätä kautta toiminut konsertin käsikirjoittajanakin. Tarina oli upea ja jylhä ja vei meitä ja tv:n yli 2 miljoonaa katsojaa ympäri rakkaan kotimaamme. Eriaikakausille ja erilaisiin maisemiin ja tunnelmiin. Aika moni kertoi konsertin jälkeen pyyhkineensä useammassakin kohdaa silmäkulmaa ja konsertti oli nostanut pintaan erilaisia muistoja, iloisia ja surullisempiakin. Yksi MEP:eistämmekin kertoi havahtuneensa suureen äidin suruunsa.
Illan liikuttavin hetki oli minulle tavat Lotta Elsa Vanhala. 90-vuotis pirteä Rouva tuli meitä vastaan Tamperetalossa Lottapuvussaan. Näky oli kaunis. Ojensin rouvalle käteni ja pyysin saada tervehtiä ja toivottaa Hyvää Itsenäisyyspäivää. Ja samalla kiitin Tammenlehvä-sukupolven työstä. Vanhalan kanssa ihastuttava pieni hetki ja juttelutuokio ja yhteinen kuva ja hänelle näytin pukuni povitaskusta Mummini Lotta-merkin. ”Te olette erittäin Isänmaallinen mies”, totesi Elsa Vanhala.
Elsa Vanhala tunnettiin sota-aikana Elsa Lampina ja muonituslottana. Samassa rykmentissä palveli silloin myös muusiikintekijä Erkki Tiesmaa joka komentajan käskystä sanoitti saksalaisen foxin Ali Babam uudestaan. Syntyi laulu Eldankajärven jää.
Eldankajärven jää
on taakse jäänyttä elämää.
On siellä nyt fossit ja Sassit
puomit ja passit juu.
Korsuissa kamina,
siellä pelataan nakkia, raminaa,
on meillä Fritzit ja Maxit
ja Petropamaxit, juu.
On täällä tallattu, on maata vallattu.
On täällä kuokittu, ja täitä noukittu.
On sota tuimaa,
ei Juno päätä huimaa.
Pum, pum, pum, patteri paukkuu
ja korohorot haukkuu, juu.
Läskiä lotinaa
ja peurampa pyllyä ihanaa
on römpsässä käristetty, kiristetty,
vattahan varistettu juu.
Ei hevosilla heiniä,
vaan syövät ne tallissa seiniä,
on toisilla suolissa santaa
eikä tule lantaa, juu.
On täällä nopsittu, on täällä tapsittu,
laukaistu miinoja ja annosviinoja.
On eukkoa ikävä, kun syö sitä
vitamiinipilleriä,
mutta se kotiloma tyssää,
kun paperit ryskää, juu.
Kis-Kis-kukkulat,
on siellä munat sekä makkarat,
mutta se Muna kun se meni,
niin se Makkara jäi vain, juu.
Röhössä on Tiltun tie,
se kurasena murasena Uhtualle vie,
on täällä Bieloje-, Tshirni-
ja Tschorneje-ozerot, juu.
Varjossa honkien on lottakanttiini,
sumppia keittävi,
siell’ lotta Lunkreeni.
Voi pojat saamari,
nyt tuokaa naamarini,
on tänne riukuja prykätty,
on liukuja lykätty, juu.
Kyllä. Elsa Vanhala oli tuo rintaman Lotta Lunkreeni. Upea persoona ja pirteä Rouva. Oli kunnia saada tavata hänet.
Tampere ”isännöi” Itsenäisyyspäivää upealla tavalla ja arvokkuudella. Suuri kiitos teillekin kaikille, että sain teitäkin illasta edustaa. Ja mukana tällä kertaa ennätysmäärä sotiemme veteraaneja yli 150 ja paljon Lottia ja mikä myös hienoa paljon ihmisiä eri maakunnista. Hyvin vahva kotimaan henki juhlassa.
….
Lopelta juhlapäivä alkoi.
Juhlapäivä alkoi kuitenkin jo aamulla kotikunnasta Lopelta. Jumalanpalveluksen jälkeen väki kokoontui hautausmaalle Karjalaan jääneiden muistomerkille ja Lopen Sankarihaudalle. Se vain on pysäyttävä näky kerta toisensa jälkeen nähdä tuo oman kunnan pitkä ja laaja valkoisten sankariristien kumpu. Uhri oli meiltä poikkeuksellinen kova. Miehemme olivat paikalla pahimmassa ja heistä monet antoivat suurimman mahdollisen uhrauksen – oman henkensä.
Itse Itsenäisyysjuhla pidettiin tavan mukaan Loppisalissa. Kaunis ja juhlava tilaisuus sekin ja hienoa, että vielä Tammenlehväsukupolveakin paikalla. Tilaisuuden juonsi Seppo Lankinen upealla ja arvokkaalla tavallaan. Kerta toisensa jälkeen olen suurempi Seppo-fani. Hänellä hieno taito ottaa sopiva paikka ja luoda sopiva ja oikea tunnelma. Erittäin taitava tarinan kertoja ja johdattelija ja erinomaisen hyvä harmonikkataiteilija. Eilenkin juhlamme alkoi Sam Sihvon Muistoja Pohjolasta ja Sepon soittamana kuulimme vilä Äänisen Aallot ja Yksinäisen Saarnipuun. Vieressäni istunut veteraani kuiskasi: ”Minulla on paljon muistoja tuolta Ääniseltä”. Kysyin, että hyviäkin?. ”Molempia”. Keskustelumme päättyi siihen, että totesin, että paras muisto oli varmasti se, että sieltä selvittiin. Silmäkulmamme kostuivat.
Lopen juhlassa musiikkia esitti myös nuori lukiomme oppilas Riku Saarnio joka hienolla tavalla toi juhlaan nuoren sukupolven tervehdyksen tehden sen musiikilla ja varsinkin sellaisella Brian Mayn Neumannin suomentamalla biisillä kuin 1939. Voisi hyvin sopia jatkossa muistuttamaan tuleville nuorille niistä vuosista.
Puheet olivat myös tällä kertaan erinomaiset. Kunnanhallituksen ja kunnan tervehdyksen toi puheenjohtajistomme Tiina Seppälä. Tiinan tunne entisenä työparinani ja avustajanani niin hyvin, että osasin odottaa erinomaista. Kauniit sanat ja hieno kiitos ja katse tulevaisuuteen. Juhlapuheen piti toinen loppilaislähtöinen nuoriaikuinen, tekniikan tohtori Antti Lindqvist. Juhlapuhe oli yksi parhaista mitä olen Lopella kuullut. Omaa elämää, työelämää ja sen kautta uskoa tulevaan ja oikeisiin valintoihin, mutta hieno osuus myös kiitollisuutta omalle kodille ja kotikunnalle. Ja huolta myös huomisesta. Täytyy toivoa, että vaikka paikallislehti koko puheenkin voisi julkaista.
Ja olihan tunnelma upeimmillaan kun juhlamme huipentui Petri Lindbergin johtaman Lopen Mieslaulajien neljään isänmaalliseen lauluun joista viimeiseen Maamme lauluun yhdyimme seisten laulaen. Kolmena muuna kappaleena saimme kuulla Oi Kallis Suomenmaa, Kaunehin Maa ja Finlandian. Kattaus oli sinivalkoinen.
Suuri kiitos vielä juhlasta Lopen kunnalle ja Tuula Piriselle ja Lopen seurakunnalle kirkkoherra Tuomas Hynysen johdolla ja erinomaisista kakkukahveista Sari Ulvilalle joukkoineen.
….
Tänään päivään herättiin Tampereella. Jäimme pitkän ja pyryisen päivän jälkeen yöksi sinne. Aamulla Tampereella siivottiin illan mielenosoitusten tuhoja. Arviot käsittämättömästä tuhosta on nousemassa satoihin tuhansiin euroihin. Osa poliiseista sairaalahoidossa ja raukat vielä pieksivät puolustuskyvyttömän ja syyttömän hevosenkin sairaalaan.
Minun puolesta mieltä saa osoittaa. Ja se kuuluu myös demokratiaan. Mutta väkivaltaa, vihaa ja toisten omaisuuden tuhoamista ei voi hyväksyä ja katsoa läpi sormien. Tuo väki toimi surkealla tavalla. Toivottavasti joutuvat vastuuseen teoistaan ja tuhoistaan.
Surullisena olen seurannut myös uutisia missä on kerrottu yhteyksistä myös yhteen puolueeseen ja sen nuorisojärjestöön. Toivottavasti hekin käsittelevät asian asiaan kuuluvalla tavalla ja vakavuudella jos nämä yhteydet ja tuhoajien jäsenyhteys näytetään toteen. Sellaista tai tuollaista ei saa yksikään suomalainen puolue hyväksyä omiltaan eikä antaa sille tilaa kasvaa omissa riveissään.
Olen surullinen heidän puolestaan.
…
Nyt kello 17.42 ja kotona Lopella jälleen. Ajokeli jälleen ihan hyvä ja turvallisesti kotimatka Pirkanmaalta Hämeeseen.
…
Kello 22.47 ja mukava päivä takana. Voisi sanoa, että hyvä vapaapäivä ja sellaista tässä taas hieman kaipasikin. Perheen kanssa ja vain aikaa ja yhdessä oloa. Jos vielä hieman lehtiä lukisin kun jo hiljaista. Huomenna jatketaan.