Valko-Venäjän presidentinvaalit eilen eivät olleet vaalit. Yli 30 vuotta vallassa ollut diktaattori Aljaksandr Lukašenka pakotti, ei kansan, vaan järjestelmän valitsemaan hänet jatkokaudelle ja Kreml tuki tätä – luonnollisesti. Edellis vaaleissa 2020 opposition kärkiehdokkaat suljettiin vaalien ulkopuolelle, mutta heidän vaimonsa pääsivät ehdolle. Lukašenka ei ymmärtänyt, että kansalla oli tahto ja ratkaisu meinasikin koitua hänen omaksi kohtalokseen. Kansa äänesti oppositiojohtajan ja videobloggaajanakin tunnetuksi tulleen, mutta vaaleista sivuun sysätyn Sjarhei Tsihanouskin vaimoa Svjatlana Tsihanouskajaa. Lieneen tosiasia, että Svjatlana Tsihanouskaja sai vaaleissa enemmistön tuen tai ainakin suurimman tuen?
Mielenosoitukset vaimennettiin väkivalloin ja Tsihanouskaja pakeni maasta. Lukašenka diktaattorius ja Kremlin nukkehallinto sai jatkoa.
Tänään Valko-Venäjä on väkivallalla ja pelolla vaimennettu kansa. Neljän vuoden takaisesta kansan omasta tahdosta ei ulospäin näy mitään. Oppositio on vaimennettu ja sen näkyvimmät johtohenkilöt vangittu tai ajettu maasta. Vastaehdokkaiksi eilisiin vaaleihin hyväksyttiin vain nukkehallinnon omia marionetteja. Kuvaava oli esimerkiksi yhden ”vastaehdokkaan” Valko-Venäjän kommunistipuolueen Sergei Syrankovin vaalislogan ”Ei Lukašenkaa vastaan, vaan hänen kanssaan”.
Sellainen vaihtoehto.
Lukašenka on tehnyt Valko-Venäjästä hiljaa Venäjän nöyrän palvelijan. Voiko tässä vielä käydä niinkin, että Venäjä lopulta maan myös tosiasiallisesti valloittaa? Ukrainan kohtaloa ei maa varmastikaan tällä hetkellä tule kokemaan sillä vaikka kansalla olisikin tahtoa taistella vapaudestaan, niin maan armeija ja sotakalusto on Lukašenkan ja Putinin puolella. Ukrainan kohtalo – sota – kansaa pelottaa. Se osaltaan siis pitää Lukašenkoa vallassa ja osa kansasta nöyrtyy ja tyytyy kohtaloonsa peläten, että vaihtoehto olisi sota.
Ja Venäjä tulee pitämään Valko-Venäjästä tiukasti kiinni ja kovassa otteessaan. Yksin jäävä entinen suurvalta pelkää kohtaloaan.
Toivottavasti vielä joskus vapaus Valko-Venäjälläkin koittaa ja kansa ei vaikene edes pelon ja voiman edessä. Lukašenkoa ei voi vaaleissa voittaa, mutta yhdessä yössä hänet voidaan voittaa. Se voi tapahtua Venäjän toimesta, mutta voiko se tapahtua kansan tahdosta? Se onkin toinen kysymys.
….
Naton valmiutta koetellaan – Itse en usko vahinkoihin, vaan pahansuopaisuuteen
Ai, taas uusi vahinko? Ei varmastikaan.
Vain kuukausi edelliskerrasta, kun Venäjän varjolaivaston Eagle S rikkoi kaapeleita meidän ja Viron väliltä ja taas. Kerran voi sattua vahinko, mutta ei kuukausittain. Nyt tuho kohdistui Latvian Ventspilsin ja Ruotsin Gotlannin väliseen tietoliikennekaapeliin Ruotsin talousvyöhykkeellä ja yli 50 metrin syvyydessä. Mediat kertoivat kaapelin vaurioituneen ”ulkoisen vaikutuksen seurauksena”.
Epäilyt kohdistuivat nopeasti muutamaan alueella liikkuneeseen laivaan. Ensin Latvian merivoimat kertoivat tarkistaneensa Maltan lipun alla seilaavan Michalis San -tankkerin ja myöhemmin Ruotsin syyttäjäviranomainen kertoi takavarikoineensa Bulgarian lipun alla kulkevan Vezhen -irtolastialuksen. Alukseen on kerrottu nousseen viranomaisia. Operaatiossa siis näytettäisiin käytettävän meillä aiemmin käyttöönotettua toimintamallia ja hyvä niin. Takavarikoitu Vezhen lähti yllätys yllätys Venäjältä Ust-Lugan satamasta tammikuun 24. päivänä. Nyt laiva on kiinniotettuna ja pidetty yön ajan paikallaan Karlskronan edustalla.
Bulgarian lipun alla? Bulgaria NATO-maa. Bulgaria EU-maa. Kiusallista vähintään.
Siitä huolimatta, että Vezhenin omistaa Kiinan valtio. Bulgarialaisyhtiö Navibulgar olisi vain aluksen operoija. Mutta kuitenkin.
Hyvä kysymys on myös se, että eikö tällaisiin osattu lainkaan varautua datakaapeleita yms. mereen rakennettaessa? Onko tällaiset sabotaasit ja tuhotyöt tulleet siis täysin yllätyksenä? Ei ole ymmärretty, että näinkin voitaisiin toimia?
Toiminta Itämerellä on ollut meidän edelliscasen tapaan määrätietoista. Natohan päätti alkuvuodesta aloittaa uuden oman Baltic Sentry -valvontaoperaationsa Itämerellä. Baltic Sentryn tavoitteena on turvata merenalaista infrastruktuuria ja ehkäistä Itämerellä tapahtuvia kaapelivaurioita. Nyt Naton joukot olivatkin ns. pelipaikalla nopeasti ja jo eilen Aftonbladet kertoi yhteistyö viranomaisten ja Nato-joukkojen välillä alkaneen tehokkaasti.
Mitä tästä seuraavaksi seuraa on hyvä kysymys. Seuraavaksi tietenkin itse valvonnassa tulisi päästä tilanteeseen missä keskeisimpiä ja tärkeimpiä kaapelikohtia valvottaisiin 24/7/365 ja ennalta estettäisiin tuhotöitä. Onko sitten mahdollista myös miettiä muunlaista suojausta kaapeleille? Tämäkin on tärkeä arvioida ja myös miten yhteydet toimisivat, jos olisimmekin täysimittaisessa sodassa? Onko kriittinen infra kuitenkin menetetty infra ensihetkestä lähtien?
Itse en usko hetkeäkään, että Itämeren kaapelirikot ja muut tuhot olisivat vahinkoja. Eivät ole. Tällaiset laivat eivät seilaa kymmeniä ja kymmeniä kilometrejä merellä ankkuripohjassa, niin ettei sitä laivalla havaittaisi ja huomattaisi. Eikä ole sattumaan missä ankkurit veteen on laskettu. Toinen kysymys on se, että miten paljon tutkinnasta saadaan ns. mustaa valkoiselle esimerkiksi siitä, että kenen käskystä tai toimeksiannosta ankkurit on laskettu. Ei niitä keskusteluja käydä normi puhelimin eikä laivojen radioyhteyksin. Ne käydään puhelimet hytteihin jättäen tai maissa kabineteissa tai montuissa. Vahinkoja ei nämä ole.
Seurataan tilannetta. Akuuttitilanne tulee hoitaa Suomen tapaan, mutta sitten seuraavaksi päästä jo tässä uuteen vaiheeseen ja etsiä keinot estää tällaisten toistuminen kerta kuussa. Neuvostoliiton johtaja Vladimir Leninhän aikanaan sanoi, että ”Kokeile pistimellä. Jos on pehmeää, työnnä, ja jos on kovaa, väistä”. Jos Natolta ja EU:lta kovaa ei tule, niin homma jatkuu.
….
“Auschwitzissa ei voi ainoastaan käväistä. Täällä on mietittävä syvällisesti sitä, missä vihan rajat kulkevat”
Tänään tulee kuluneeksi 80 vuotta Auschwitzin tuhoamisleirin vapautuksesta. Auschwitz koitui yli miljoonan ihmisen kuolemaksi. Natsien Auschwitsissä murhaamista noin miljoona oli juutalaisia ja yli 100 000 muista syistä vainottuja ja myös sotavankeja. Saksalaiset tappoivat toisen maailmansodan aikana yhteensä yli 6 miljoonaa juutalaista. Tänään vietetään holokaustin uhrien muistopäivää.
Kun lopulta Neuvostoliiton sotilaat vapauttivat Auschwitzin 27. tammikuuta 1945 oli vankiparakeissa enää noin 7 000 eloonjäänyttä. Tuho oli ollut käsittämätön ja säälimätön.
….
Eurooppa-neuvoston jäsenten julkilausuma holokaustin uhrien muistopäivän johdosta:
”Tänä holokaustin uhrien muistopäivänä tulee myös kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Auschwitz-Birkenaun keskitys- ja tuhoamisleiri vapautettiin natsi-Saksan hallinnasta. Muistamme, millaisia ennennäkemättömiä hirmutekoja holokaustin aikana tapahtui. Kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonia muita murhattiin; yksin Auschwitzissa murhattiin 1,1 miljoonaa henkilöä.
Antisemitismi on lisääntynyt Euroopassa tavalla, jota ei ole nähty sitten toisen maailmansodan. Tuomitsemme mitä jyrkimmin väkivaltaisten antisemitististen välikohtausten, holokaustin kieltämisen ja vääristämisen sekä salaliittoteorioiden ja juutalaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen hälyttävän lisääntymisen.
On entistä tärkeämpää, että pidämme kiinni velvollisuudestamme kunnioittaa holokaustin uhreja. Aiomme päättäväisesti torjua antisemitismiä ja suojella ja vaalia juutalaista elämäntapaa Euroopassa. Tuomitsemme kaikenlaisen syrjinnän, suvaitsemattomuuden, rasismin ja muukalaisvihan, ja ryhdymme päättäväisiin toimiin puuttuaksemme näihin uhkiin, jotka kohdistuvat demokraattisiin yhteiskuntiin.
Toimintamme ohjenuorana on oltava nyt ja aina ihmisarvon, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, mukaan lukien sananvapaus ja uskonnon- tai vakaumuksenvapaus, sekä vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen niiden yhteisten arvojen mukaisesti, joihin Euroopan unioni perustuu.
”Ei koskaan enää” on nyt.”
…..
Itse sain tai halusin – minun piti – vierailla Auschwitzissa – tänä syksynä. Se vierailu ei unohdu koskaan. Jokaisen tulisi käydä siellä ja ymmärtää miten hulluja ihmiset ovat.
Paavi Johannes Paavali II totesi aikanaan Auschwitzissä:
“Auschwitzissa ei voi ainoastaan käväistä. Täällä on mietittävä syvällisesti sitä, missä vihan rajat kulkevat”
….
Päivitetty ja korjattu (klo 15.45) , että Ruotsissa kaapelirikkoon kytketty laiva on bulgarialainen ja sen omistaa Kiinan valtio. Bulgarialaisyhtiö Navibulgar olisi tuoreen tiedon mukaan vain aluksen operoija.
….
Kello 23.00 ja huomista kohden. Palaillaan Itämeren tilanteeseen huomenna ja otetaan vähän muutakin täällä esille. Nyt silmät kiinni.