Kaatuneitten muistopäivä.
Tänään Suomen liput on saloissamme sodissamme kaatuneitten muistoksi, mutta myös rauhanturvaustehtävissä menehtyneiden kunniaksi.

Valkoinen Ruusu Lopen Veteraanipuiston kivellä.
Tämän minulle yhden koskettavimman juhlapäivän historia juontaa niinkin kauaksi kuin vuoteen 1940. Talvisota oli juuri päättynyt ja Puolustusvoimain ylipäällikkö, sotamarsalkka C.G.E. Mannerheim antoi Puolustusvoimille määräyksen, että toukokuun kolmatta sunnuntaita oli vietettävä…
”Nyt päättyneessä sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien murroskautena vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä uskonnollisena muistopäivänä”.
Mannerheimin antamaan määräystä edelsi huhtikuussa 1940 pidetyn piispainkokouksen ehdotus, että 19.5.1940 pidettäisiin suru- ja muistojumalanpalvelus talvisodan sankarivainajien muistoksi. Tästä kuultuaan Mannerheim antoi 1.5.1940 päiväkäskyn, ettei Suomen sisällissodan päättymisen ja valkoisten voiton kunniaksi järjestettävää Suomen puolustusvoimien lippujuhlapäivää enää järjestetä sen perinteisellä paikalla toukokuun 16. päivänä, vaan uusi muistopäivä järjestetään toukokuun kolmantena sunnuntaina 19.5.1940.
Muistan lapsuudestani vielä miten Kaatuneitten muistopäivän liputuskin oli poikkeuksellinen. Se oli poikkeuksellisen puhutteleva. Kaikki maamme liput oli nimittäin toukokuun kolmantena sunnuntaina aamusta puolitangoissa – suruliputuksessa. Suruliputus kesti aamun kymmenestä iltapäivän kahteen, jolloin kaikki liput nostettiin yläasentoon. Näin kaatuneitten muistopäivää liputettiin aina vuoteen 1995, jolloin käyttöön otettiin normaaliliputuskäytäntö myös tänä liputuspäivänä. Puhutteleva ja arvokas on tämäkin.
Alun perin muistopäivän nimi oli “yksimielisyyden ja sankarivainajien muistopäivä”, mutta pian käytäntö liputuksesta laajeni koko maata ja kansaamme koskevaksi ja vuonna 1947 valtioneuvosto vahvisti muistopäivän ajankohdan 21. toukokuuta ottaen käyttöön samalla nykyisen kaatuneitten muistopäivä nimen. Vuonna 1977 päivä sai ns. vakiintunut liputuspäivän arvon.
Suomen puolustusvoimien lippujuhlapäivä löysi uuden ajankohdan muutamaa vuotta Mannerheimin antamaan päiväkäskyä myöhemmin. Kesäkuun 4. päivänä 1942 Mannerheim täytti 75 vuotta ja samana päivänä valtioneuvosto antoi hänelle marsalkan arvon ja määräsi hänen syntymäpäivän uudeksi
puolustusvoimain juhlapäiväksi. Alun perin 4.6. tunnettiin tunnettiin ”Suomen marsalkan syntymäpäivä” nimellä, mutta vuonna 1950 käyttöön otettiin nykyinen puolustusvoimain lippujuhlan päivä -nimi.
Mutta Mannerheim siis itse halusi vuonna 1940, että 16.5. ei enää järjestetä sotilaallisia juhlallisuuksia ja paraateja. Hän halusi tukea enemmän puolueetonta ja kansaa yhdistävää ajattelua ja näin syntyi tänään vietettävä kaatuneitten muistopäivä.
Vapautamme hinta on ollut kallis. Kiitollisina muistamme.
Aamusta varhain liikkeelle ja perinteen mukaan valkoisten ruusujen kanssa. Kiersin yksin tutun reitin. Laskin yhden valkoisen ruusun Veteraanipuiston kivelle. Laskin yhden valkoisen ruusun Vapaussodan muistomerkille. Ja laskin yhden valkoisen ruusun sankariristille – Sankarihautausmaan muuriin.
Kävin myös katsomassa seppelten laskut Lopen haustausmaalla. Koskettava oli myös hetki, kun kaksi nuorta ukrainalaista naista laski sinikeltaiset kukkansa Sankariristillemme. Ajatukset Ukrainassa myös tänään.
Jos miestä missä tarvitaan
maan eestä vaikka kaatumaan,
|: niin uljaita on urhoja,
on järkeä, on kuntoa,
jos toimeen tartutaan.:|
…
Ja vielä iltakahville Paavolaan. Äitini 79. syntymäpäivä. Kiitos ja onnea rakas Äiti, mummumme!