Huikea!
Ja viisi tähteä ja kuudeskin vielä!
Eilen Martti Suosalo ja Mika Nuojua näyttelivät 999. kerran legendaarisen Kivia taskussa -näytelmän Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä. En tiedä miten vasta nyt tämän katsomaan menin, mutta olen onnellinen, että menin. Tämän kaksikon Kiviä taskussa menee heittämällä elämäni teatterikokemusten kärkiviisikkoon ja omassa sarjassaan ykköseksi.
Pentti Kotkaniemen jo vuonna 2002 ohjaama Kiviä Taskussa on pyörinyt jo lähes neljännen vuosisadan ja tänään 17.12.2025 illalla on ohjelmassa 1000. näytös. Taitaa olla Suomen ennätys ja varmaan maailmankin kärkiluokan tuloksia, jos ei jopa maailmanennätyskin. Kiviä taskussa on siis ilmiö Suomen teatterikentällä ja ei sitä oikein edes ymmärrä, että miten joku näytelmä voi käytännössä tuhat kertaa myydä teatterin penkit täyteen. Eilenkin Arena-teatteri oli loppuunmyyty.
Ohjaaja Pentti Kotkaniemi totesi aikanaan, että ”Ihmettelen sitä, että vasta nyt joku nykykirjailija on käyttänyt keskiajalta tunnettua mysteerio buffo-menetelmää eli näyttelijä siirtyy toiseen rooliin vain rytmiä ja painotusta vaihtamalla.” Ja kyllä tätä kaksikko Suosalo ja Nuojua tekivät tämän mestarien lailla. Hatunvaihtotekniikka ei ole aivan yksinkertainen ja viidentoista eri roolin pyörittäminen lavalla kahden tunnin ajan on kyllä Suomen teatteritaiteen Finlandia-palkinnon arvoinen suoritus.
Alkuperäinen Stones in His Pockets on Marie Jonesin kirjoittama 1990-luvulla kirjoittama tragikoominen näytelmä, mikä sai ensi-iltansa Dublinissa 1996. Rooleja on siis viisitoista ja ne vaihtuvat salamaniskujen tahtiin ja välillä monta kertaa minuutissa toisesta toiseen ja taas toisesta toiseen ja sitten kolmanteen, neljänteen ja viidenteen. Rooleja oli pikkupojista 75-vuotiaaseen maalaisukkeliin ja Hollywoodin amerikkalaiskaunottaresta kahteen luuseriin Charlie ja Jakeen ja moneen muuhun. Ja kaiken tämän sitovana lankana hienosti Irlannin historia ja suomalainen murremaailma.
En muista koska olisin näin sydämeni pohjasta nauranut ja välillä lähes hävetti kun vaan nauratti. Mutta se sopi hyvin, kun Suosalo haki monet kerrat kontaktia yleisöön älykkäillä ja oivaltavilla koukuilla. Välillä me olimme ylisuuri luokka, joka tirskui lehmähuumorille ja välillä elokuvan avustavaa väkeä. Toimi. Ja kuten Mika Nuojua joskus totesi, että Kiviä taskussa ole vain kahden miehen vitsi ilta, vaan ennen muuta hieno traaginen komedia. Ja kuulemma näyttelijöillekin haastava kahden miehen näytelmä.
Ja olihan se niin aitoa, että välillä – Suosalo repesi tarinalle minkä hän on näytellyt Nuojuan kanssa tuhannen kertaa. Vai oliko sekin näyteltyä? Perhana, nyt en ole varma. Itse uskon, että aidosti repeilivät. Ja hyvä niin.
Kiviä taskussa -näytelmän ohjannut Kotkaniemi totesi, että tämä näytelmä on nimenomaan näyttelijöiden teatteria ja siksi molempien pitää olla virtuooseja. Ja ohjaajan onneksi molemmat sitä ovat.
Iso kiitos vielä tästä kokemuksesta. Luulin, että näytelmä laitetaan jo mappiin huomenna 1000. näytöksen jälkeen, mutta näyttikin, että meno jatkuu vielä ainakin ensi vuoden. Vahva suosittelu siis kaikille. Menkään katsomaan tämä näytelmä, sillä sen jälkeen on teatterin lavalla nähnyt kaiken. Viimeinen esitys on 10. marraskuuta 2026.
Kiitos Martti Suosalo ja Mika Nuojua! Ja kiitos ohjaaja Pentti Kotkaniemi ja kaikki näytelmän tekijät. Ja erityisen tähden ansaitsee myös näytelmän suomentanut Henri Kapulainen.
…
Kello 21.51 ja kotona jälleen. Huomenna aikainen herätys ja pitkä päivä jälleen. Mutta hyvin asiat etenevät ja toivottavasti muutenkin saadaan nyt joulu rauhaa maahan. Maailmalla se oikea lienee vielä liian kaukainen haave?