Eduskunta hyväksyi metsästyslain muutoksen selvin numeroin 135-35.
Päätöksen taustalla oli jatkuvat ja käytännössä ketjuttuneet valitukset susien kannanhoidollisen metsästyksen luvista. Susikantoja pidettiin ja hoidettiin Suomessa pitkään ns. kannanhoidollisella metsästyksellä. Kannanhoidollinen metsästys huolehti siitä, että susikanta pysyi hallinnassa, mutta myös osaltaan siitä, että pihasusia ja vastaavia ei käytännössä juurikaan ollut. Kannanhoidollisen metsästyksen aikana maamme susikanta itseasiassa myös kasvoi, mutta se kasvoi hallitusti ja ilman, että sudet olisivat synnyttäneet ns. petovihaa tai -pelkoa.
Kaikkia suurpetoja on maassamme nyt ennätysmäärät. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan susia oli marraskuussa 2025 noin 570 ja arvioiden mukaan ilveksiä on noin 3500 ja karhuja 2500. Metsästyksen vastuullisuudesta kertoo se, että ilveksen ja karhun kannat ovat tällä vuosikymmenellä kaksinkertaistuneet kannanhoidollisesta metsästyksestä huolimatta.
Toimiva ja vastuullinen toimintamalli kuitenkin torpedoitiin jatkuvilla ja välittömillä valituksilla toiselta puolelta Suomea ja näin suden kannanhoidollinen metsästys käytännössä kiellettiin tai tehtiin mahdottomaksi. Ongelma pitkittyi ja siitä tuli myös pitkäaikainen ja siksi keväällä 2023 Säätytalolla hallitusneuvotteluissa sovimme, että asia on ratkaistava tavalla tai toisella viime kädessä metsästyslakia muuttaen. Näin myös lopulta olimme pakotettuja toimimaan ja kun EU antoi siihen myös mahdollisuuden niin asia saatiin etenemään.
Maa- ja metsätalousministeriö teki pitkän ja perusteellisen valmistelutyön. Malliksi valikoitui ns. kannanhoidollinen kiintiömetsästäminen, missä valitukset eivät voi enää estää kantojen vastuullista hoitamista ja aisoissa pitämistä. Sudelle määriteltiin ns. suotuisan suojelun taso. Suotuisan suojelun taso tarkoittaa siis käytännössä populaatiokokoa, jossa susi voi säilyä pitkällä aikavälillä luontaisessa elinympäristössään Suomessa ilman, että sen luontainen levinneisyysalue supistuu. Maa- ja metsätalousministeriö määritteli tänä syksynä tämän viitearvoksi 273 sutta, perustuen 248 suden elinvoimaiseen minimiin ja 10 % turvamarginaaliin. Meillä viitearvoksi siis määriteltiin poikkeuksellisen korkea taso, sillä esimerkiksi Ruotsissa samoihin tieteellisiin perusteisiin perustuva viitearvo on 170 sutta. Ruotsi on kuitenkin pinta-alaltaan selvästi meitä suurempi maa ja toisaalta Venäjän susipopulaatio on yhteydessä meille ja näin susikantamme on genetiikaltaankin selvästi vahvempi.
Suotuisaa kannan kokoa kuvaavan viitearvon määritys perustuu siis ekologisiin ja biologisiin perusteisiin ja sen määrityksessä on noudatettu Euroopan komission raportointiohjeita. Viitearvon määrityksessä on käytettävä parasta käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa ja lisäksi otettava huomioon kasvaneen susikannan vaikutukset ihmisiin. Meillä viitearvo on määritetty Luonnonvarakeskuksen tekemällä susikannan elinkykyanalyysiin perustuvalla viitearvolaskurilla, joka tarjoaa tällä hetkellä parhaan käytettävissä olevan tietopohjan arvioinnin tekemiseen.
Julkisuudessa väitetystä poiketen maa- ja metsätalousvaliokunta on tällä hallituskaudella kuullut suurpetoihin liittyen yli 100 asiantuntijaa. Kuuleminen on siis ollut laaja ja kattava. Käsittelyn yhteydessä Maa- ja metsätalousvaliokunta muutti pykälät siihen muotoon, että suden lisäksi myös karhun ja ilveksen alueellinen kiintiöihin perustuva kannanhoidollinen metsästys otetaan koko Suomen alueella käyttöön.
Julkisuudessa on muuten jäänyt hyvin pienelle huomiolle tai oikeastaan huomiotta se, että karhun alueellisiin kiintiöihin perustuva kannanhoidollinen kiintiömetsästys on ollut poronhoitoalueella käytössä jo vuodesta 1992 lähtien. Kiintiömetsästys on siis Suomessa luontodirektiivin mukainen ja vakiintunut menettely suurpetokantojen hallintaan ja kaiken lisäksi riistahallinnon toteuttama vastuullinen ja täsmällisesti toimiva hallintomalli.
Lopputulemana eduskunta hyväksyi sitten tällä viikolla suurpetojen kannanhoidollista metsästystä koskevan lain merkittävällä 135-35 äänten enemmistöllä ja mikä merkittävää yli hallitus-oppositio -rajojen. Lain mukaan suden, karhun ja ilveksen kantoja hoidetaan kiintiömetsästyksellä. Eduskunta myös osoitti päättäväisesti myös sen, että perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu eduskunnalle.
Nyt meidän eduskunnassa hyväksymä laki mahdollistaa suden kannanhoidollisen metsästyksen aloittamisen vuodenvaihteessa eli 1.1.2026 alkaen. Metsästys kestää niin kauan kuin alueellinen kiintiö on käytössä, enintään kuitenkin 10. helmikuuta asti. Karhun metsästysaika Suomessa on tyypillisesti 20. elokuuta – 31. lokakuuta. Ilvestä metsästetään tammi-helmikuussa.
Seuraavaksi maa- ja metsätalousministeriössä täytyy saada eteenpäin merimetsojen ja kanadanhanhien ratkaisut. Nämäkin kirjasimme hallitusohjelmaamme.
….
Kello 17.36 ja vuoden viimeinen kyselytunti myös takana. Erikoisiksi ovat menneet nämä tämän päivän kyselytunnit ja jos niitä aiemmin hyvän poliittisen ottelun areenana kaipasi, niin nykyisin ennen muuta surullisena katselee. Murheellinen hyvän parlamentaarisen keskustelun ja debatoinnin puolesta.
Vierailin tänään myös tänään De Motulla, kellojen valmistusliikkeessä Helsingin keskustassa, jossa suunnitellaan ja valmistetaan erityisesti taitolento- ja hävittäjälentäjille kelloja, mutta nykyään heidän kellojaan valmistetaan myös muuhunkin käyttöön.
Helsinki-Malmin lentoasemallakin toimiva kellovalmistaja saa ympäristöstään sekä inspiraation kellojen designiin että tärkeää tietoa kellojen kehitykseen ja suunnittelutyötön. De Motu -kellot ovatkin herättäneet mielenkiintoa myös maailmanlaajuisesti, eikä ihme sillä onhan niiden muotoilu aivan omaa luokkaansa.
Suunnittelija Valdemar Hirvelällä on vahva kokemus ilmailualan mekaniikasta jo vuosien ajalta, sillä hän on työskennellyt niin koelentueessa kuin mekaniikka-alan tuotekehityksessä. Kuulinkin häneltä kattavan kertomuksen kellojen valmistuksesta ja niiden taustasta.
Kiitos kutsusta Jukka Jalonen ja Valdemar Hirvelä!
Nyt vielä hetki töitä talolla ja sitten ehkä vähän jouluostoksille ja huomenna budjetin äänestykset vielä.