Arvoisa juhlayleisö
Hyvät naiset ja herrat,
Maailma ympärillämme on erikoisessa tilanteessa.
Kaikille on varmasti tuttu Tyyneyden rukous. Sen alkuperäähän ei tunneta, mutta sen viisaus tunnetaan.
»God, grant me the serenity to accept the things I cannot change, courage to change the things I can, and wisdom to know the difference.
Jotenkin tämän viisaan rukouksen sanat ovat olleet mielessäni näinä vuosina ja aikoina useasti.
Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
On syytä siis tehdä enemmän sitä mitä voimme tehdä, eikä luottaa siihen mistä emme voi olla varmoja.
Minusta tässä on paljon viisautta politiikkaankin – myös puolustuspolitiikkaankin.
Luotammeko, että joku tekee puolestamme ja tai jossain tapahtuu jotain vai keskitymmekö siihen mitä voimme itse tehdä?
Emme esimerkiksi tiedä mitä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump seuraavaksi tekee. Ehkä jonkun muun presidentin kohdalla voisimme paremmin tietää.
Mutta emme myöskään tiedä mitä Venäjän diktaattori Vladimir Putin seuraavaksi. Kenenkään muunkaan diktaattorin kohdalle emme tietäisi paremmin.
Emme oikein valitettavasti tiedä sitäkään, mitä ja mihin EU on kykenevä ja pystyvä. Tämä meidän toki pitäisi tietää.
En tällä hetkellä yhtään epäile sitä, että Euroopasta ei löytyisi rahaa panostaa puolustuksen vahvistamiseen. Se mitä epäilen on yhteistyön ja yhdessä tekemisen valmius.
Olen vakuuttunut, että tällä rahallisella panostuksella mitä nyt Euroopan Nato-maat, jokainen, laittaa puolustukseensa saavutettaisiin parempi lopputulos, jos se koordinoitaisiin yhdessä. Esimerkiksi yhteinen ilmatorjunta, yhteinen Drone-muuri, siitä vähän sentään puhutaan jne.
Euroopalta puuttuu edelleen yhteinen suunnitelmallisuus.
Ja vaikka olen itse snellmannilainen puolustuspolitiikassa, niin uskon kuitenkin yhteistyönkin merkitykseen.
…..
Hyvät juhlavieraat,
Turvallisuuden isokuva pitää hahmottaa. Vaikka se ei tänä päivänä olekaan kovin helppoa. Liekö se sitä koskaan ollutkaan – ehkä olemme eläneet vain hyvässä uskossa? Luottaen siihen, että Venäjän ja Neuvostoliiton naapurissa voi elää turvassa myötäillen sitä ja nöyristellen.
24. helmikuuta 2022 presidentti Sauli Niinistö sen sanoi, naamiot riisuttiin.
“Nyt naamiot on riisuttu, vain sodan kylmät kasvot näkyvät”, Niinistö totesi ilmekään värähtämättä.
Vuosikymmenten uskottelu luhistui. Venäjä ei muuttunut. Eikä se muutu. Olimme ehkä lopulta vain onnekkaita, että saimme olla rauhan tilassa.
Asemamme ei ollut niin turvallinen kuin uskottiin. Se on ollut riippuvainen Venäjän heikkoudesta tai vahvuudesta.
Mikä meidän asemamme on nyt?
Minusta sitä parhaiten kuvaa toteamus, että ”emme ole sodassa, muttei tämä oikein rauhakaan ole”.
Tällä hetkellä Venäjä testaa koko lännen päättäväisyyttä Ukrainan tukemisessa, mutta myös päättäväisyyttämme oman puolustamisen vahvistamisessa ja myös päättäväisyyttä kyvyssä asettaa lisää pakotteita Venäjälle.
Onnistuuko Venäjä nyt horjuttamaan päättäväisyyttämme?
Joku ehkä pohtii, että olisiko parempi vain myötäillä ja nöyrtyä?
Ei, sillä Venäjä ei muutu.
Venäjän toimet Euroopassa laaja-alaisen vaikuttamiseen tai Nato-kielellä epävakauttaviin toimiin on parissa vuodessa kasvanut merkittävästi. Venäjä näkee Euroopan heikkona ja se lisää riskinottovalmiutta. Venäjä näkee Euroopan myös jakautuneena ja riskejä välttelevänä.
Ottamatta kantaa virallisesti siihen mikä on nyt nähtyjen tapahtumien tahallisuus tai tahattomuus, niin väistämättä mielessä on usein oma kouluaikainen muisto johtajaopettaja Matti Kytömäestä. Hän usein syyllistä etsiessään totesi, että ”kuka kerran keksitään, sitä aina epäillään”. Usein Heinostakin.
Mutta tässä hämärtämisessä Venäjä on taidokas. Esimerkiksi toisen suurvallan kiinalaisaluksen käyttäminen datakaapelirikoissa tai droonien lennättäminen Nato-maahan on epävakauden ja epävarmuuden loihtimisessa oiva väline. Tällainen mahdollistaa helposti tahallisuuden kiistämisen. Ja kun dronea lennättämään laitetaan vielä jonkun kolmannen maan kansalainen tai vaikkapa ukrainalaisen passin omaava henkilö, niin juonihan on taitavan kavala.
Ilmatilaloukkauksin – tahallisin tai tahattomin – on myös helppo arvioida Naton reagointikykyä ja yhtenäisyyttä.
Tähän kulminoituu kolme havaintoa: Sotilaallisella tasolla ilmapuolustuksen toimivuus, poliittis-sotilaallisella puolella Euroopan yhtenäisyys ja päätöksentekokyky ja strategisella tasolla transatlanttisen yhteyden vahvuus.
Tilanteen niin vaatiessa nostettiin valmiutta ja käytettiin voimaa alueloukkausten torjunnassa. Oli tahatonta tai ei, itsenäisen valtion ilmatilaa ei tietenkään voi käyttää iskuissa Ukrainaan. Mutta minä kysyisin, että miksi emme auttaisi läntenä Ukrainaa ampumaan näitä droneja alas jo Ukrainan ilmatilassa?
Hyvät ystävät,
En tänään puheessani lähde syvemmin analysoimaan maailman turvallisuusarkkitehtuuria. Se olisi isossa kuvassa oman puheen paikka. Totean vain, että kaikki on muuttunut turvallisuusympäristössämme – maailmassakin – ja muutosten arvioidaan olevan pitkäkestoisia.
Pohdin kuitenkin hieman meidän omaa tilannettamme.
Pitää muistaa, että Venäjä ei ole koskaan niin vahva kuin luulemme, mutta ei myöskään niin heikko kuin miltä näyttää.
Meidän oma pidäke rakentuukin nyt uudelleen.
Olemme aina huolehtineet omasta puolustuksestamme.
Johan Vilhelm Snellman siis totesi aikanaan, että ”Viime kädessä jokainen ajattelee lopulta itseään, turvaa oman.”
Tässä on jotain Naton artikla kolmenkin henkeä, mutta myös viisaus siitä, että lopulta voit luottaa täydellisesti vain itseesi.
Mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kannattaa toisaalta myös muistaa J.K. Paasikiven kehotus katsoa karttaan.
Kyllä, ystävät voimme valita, naapuria emme.
Eli ei syy siihen, että me panostamme lisää uskottavaan puolustukseemme ja yhteiseen Natoon ole Trump vaan se on Putin.
Ja kyllä, kyllä me valmistaudumme sotaa, mutta emme sen takia, että me haluaisimme sotaa, vaan sen takia, ettemme koskaan sotaan joutuisi.
…
Emmekä nojaa arvopohjaiseen idealismiin, vaan nojaamme arvopohjaiseen realismiin.
Esimerkiksi Ukrainan tukeminen on meidän arvojemme mukaista, mutta myös oma intressimme.
Jatkamme Ukrainan urhean puolustustaistelun tukemista ja osallistumme Ukrainan tukemiseen mm. tukijamaiden suorituskykykoalitioiden kautta.
Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat osallistuneet mm. ukrainalaisten sotilaiden kouluttamiseen.
Myös meidän Nato integraatio on edennyt suunnitelmallisesti. Olemme osa Naton pelotetta ja puolusta.
Myös esimerkiksi meidän ja Yhdysvaltojen kahden välinen puolustusyhteistyö etenee erittäin hyvin. Syvennämme puolustusyhteistyötämme myös mm. Britannian, pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.
Lisäksi olemme osallistuneet tänä vuonna muun muassa JEF-maaryhmän toimintaan Itämerellä.
Olemme yhdessä.
****
Arvoisa juhlaväki,
Olen itse saanut toimia eduskunnan puolustusvaliokunnassa pian jo 15 vuoden ajan.
Paljon on nähty, paljon on näinä vuosina tapahtunut.
Puolustusvaliokunnassa riittää tehtävää. Uskallan sanoa, että teimme kaksi vuotta sitten keväällä 2023 Säätytalolla yhden maamme historian maanpuolustusmyönteisimmän hallitusohjelman.
Emme kirjanneet selvityksiä tai korulauseita vaan kirjasimme, että tehdään ja toteutetaan. Ei siis selvitetä ja arvioida.
Tehdään.
Paraikaa yli kymmenen merkittävää puolustustamme koskevaa lainsäädäntyötä on valmistelussa ja osa jo eduskunnan käsittelyssä.
Uskallan sanoa, että yksi odotetuimmista varmasti on reservin yläikärajan eli asevelvollisuusiän nostaminen 65 vuoteen.
Asevelvollinen kuuluu siis jatkossa reserviin sotilasarvostaan riippumatta sen vuoden loppuun, jona hän täyttää 65 vuotta. Upseerit, joilla on everstin tai kommodorin tai niitä ylempi sotilasarvo, ovat asevelvollisia ilman yläikärajaa.
Lisäksi vapaaehtoiseen maanpuolustustoimintaan on mahdollista osallistua ilman laissa säädettyä yläikärajaa.
Tällä reserviuudistuksella kokonaisreservimme kasvaa yli miljoonaan reserviläiseen. Ei sekään ole huono asia tässä maailman ajassa – päinvastoin.
Toinen merkittävä päätös on ampumarataverkkomme turvaaminen ja kehittäminen.
Asetimme tavoitteeksemme vuosikymmenen loppuun tuhat ampumarataa. Se on kova tavoite ja se vaatii toteutuakseen niin nykyisten ratojen luvitusten sujuvoittamista, mutta myös rahaa kehittää ja rakentaa.
Olemme eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa johdollani osoittaneet vuosittain lisärahoitusta ampumaradoille. Kuusi rataa on saanut jo 300 000 euron kehittämisrahan ja tänä vuonna vajaa kymmen pienempää rataa sai 50 000 euron kehittämisrahan. Vastaavat tuet tulemme osoittamaan myös ensi vuodelle.
Meidän puolustuksemme kulmakivi on nimittäin osaava, motivoitunut ja vahvalla maanpuolustustahdolla varustettu reservi.
Ja vain harjoittelemalla opimme. Ja vain harjoittelemalla olemme muuttuvassa maailmassa aina valmiina.
Puolustuksemme vahvistaminen edellyttääkin henkilöstöä, maanpuolustustahtoa ja materiaalia. Kaikkien näiden kehittäminen edellyttää resursseja.
Meillä on tahtoa. Maailman paras maanpuolustustahto. Siis sellainen maanpuolustustahto, joka ei ole pakko tai pelko, vaan oikeus ja mahdollisuus. Ainoa, joka meitä velvoittaa on menneiden sukupolvien teot ja lastemme tulevaisuus.
Tämän perustan pitämiseksi olemme myös vuosittain osoittaneet mittavasti lisärahoitusta reseviläisjärjestöillemme ja MPK:lle.
Samalla kehitämme puolustustamme Naton vaatimusten mukaisesti osana liittokuntaa. Tulemme saavuttamaan sovitusti puolustusmenotavoitteen 2030-luvulla.
Tämä 3,5 prosentin bkt-taso tarkoittaa jopa 14 miljardin vuotuisia satsauksia puolustukseemme. Tämä vastaa nykytasoon nähden lähes kaksinkertaista satsausta puolustukseemme.
Ja päälle tulee vielä 1,5 prosentin määräraha mm. sotilaallisen liikkuvuuden kehittämiseen. Ja olen itse esittänyt, että tästä määrärahasta pitää valtion osoittaa jokaiseen maakuntaan erikseen valittavalle pääampumaradalle oma rahoitus. Tällainen koordinoitu kriittisen infran ampumarataverkko tulisi määritellä kiireisesti puolustusvoimien ja reverviläisten yhteisellä työllä.
Olemme kohdentamassa puolustuksen materiaaliseen kehittämiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 6 miljardia euroa nykyisen puolustusbudjetin perustason päälle.
Tämä on massiivinen panostus. Se tulee näkymään myös työnä ja työllisyytenä kotimaassa.
Hyvät ystävät,
Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainassa molemmin puolin tällä hetkellä sotilastappioista suurin osa tulee ns. epäsuoran tulen myötä. Uutiset ovat Ukrainan taivaan tapaan täynnä drooneja.
Droonien torjuntakyky onkin merkittävä ja kiireellisesti kehitettävä sotilaallinen suorituskyky. Mutta haluan alleviivata sitä, että miehittämättömät järjestelmät ja niiden torjunta ovat vain yksi osa, mutta kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Ja toisaalta droonit kirittävät meitä myös valmiuslain uudistamisessa.
Jossain muualla tulevaisuudessa sodassa tilanne voi olla toisenlainenkin – ehkä perinteisempikin. Siksi me esimerkiksi teimme nyt päätöksen, että irtaannumme Ottawan sopimuksesta ja otamme tammikuussa varastoihimme myös jalkaväkimiinat.
Meillä on edessä mittava maavoimien uudistamishanke, mutta materiaalisen kehittämisen rinnalla kehitämme myös puolustuksemme henkilöstöratkaisuja ja toimintatapaa huomioiden Naton pelotteen ja puolustuksen vaatimukset.
Hyvät kuulijat,
Kuten tuossa totesin, että elämme rajusti muuttuneessa ja vähintäänkin pitkäaikaisesti ehkä pysyvästikin muuttuneessa maailmassa.
Meidän perusta on onneksi kunnossa. Kokonaisturvallisuuden periaatteemme ovat vahvat ja esimerkkinä muille. Tämä muodostaa perustan yhteiskuntamme kriisinkestävyydelle eli resilienssille. Tämä tarkoittaa, että yhteiskuntamme toimii kaikissa tilanteissa.
Olemme etulinjassa henkisesti, mutta myös fyysisesti ja kognitiivisesti.
Tämä aika vaatii meiltä myös epävarmuuden sietokykyä, mutta myös yhteistä tahtotilaa ja osaamisemme hyödyntämistä.
Myös vastuullista keskustelua. Meidän on puhuttava myös turvallisuudesta. Elämme edelleen yhdessä maailman turvallisimmassa maassa.
Mutta osa on huolissaan ja peloissaan. Huolissani minäkin, mutta en peloissani. Meidän on pystyttävä myös henkisesti tukemaan heitä joille tämä tilanne on syystä tai toisesta sietämätön, painostava ja ahdistava.
Toivon, että te kaikki – tämän puolen parhaina tuntijoina ja tekijöinä – olette myös tässä eturintamassa.
Ja niin se on, että vaikeatkin ajat loppuvat – huonot päivätkin päättyvät.
Voisin tänään vielä toistamiseen lainata ja päättää puheeni J.V. Snellmanin sanoin…
”Pääasia on, että täyttää velvollisuutensa ja tekee vahvasti työtä. Pahakin päivä päättyy, yhtä hyvin kuin hyvä.”