Tasan 82 vuotta sitten päättyi talvisotamme. 105 kunnian päivää päätti sodan minkä piti diktaattori Josef Stalinin ja Neuvostoliiton mukaan kestää vain 12 päivää. Suomi ei taipunut. Suomi kesti. Suomi taisteli. Yli kolme kuukautta kestänyt talvisota käytiin poikkeuksellisen kylmissä olosuhteissa ja vastassa oli hyökkäyssotaan valheiden kautta lähtenyt materiaalisesti ylivoimainen Neuvostoliitto.
Neuvostoliiton arviot talvisodasta olivat vääriä. Suomea ei lyöty 12 päivässä eikä edes 105 päivässä. Stalin oli uskonut, että Neuvostoliitto valloittaa Suomen nopeasti, mutta arvio oli väärä. Näyttää, että Ukrainassa historia toistaa jälleen itseään. Ja toivottavasti sinikeltaiset kestävät sinivalkoisten tapaan venäläisten sodan. Suomalaiset taistelivat urheasti ylivoimaista vihollista vastaan ja näin näyttävät nyt tekevän myös ukrainalaiset. Monet uhrasivat silloin Suomen kylmissä öissä ja päivissä henkensä vapaan isänmaan edessä, mutta juuri tämän uhrauksen myötä maamme säilytti arvokkaimman eli itsenäisyytemme.
Tätä on pidetty ihmeenä….
Talvisodan ihmeenä.
Suomalaisten yhteishenki oli kova ja puolustus kesti. Periksi ei annettu. Ja nämä menneiden sukupolvien uhraukset eivät unohdu milloinkaan. Tänäänkin niitä muistimme ja kunnioitimme sankarihautausmailla ja minä myös kaikkien veteraanien kunniaksi perustetussa Veteraanipuistossamme. Kiitos kuuluu nimittäin ihan jokaiselle.
Nöyrä kiitos veteraanisukupolvelle vapaan isänmaan eteen tehdyistä urotöistä!
Tänään vein perinteeni mukaan valkoiset ruusut Sankarihautausmaamme Sankariristille. Laskin viereen myös keltaisen ruusun ukrainalaisten tueksi. Vein myös kukat Veteraanipuiston kivelle. Me emme unohda.
Jollain tavalla sykähdyttävää on ollut seurata ukrainalaisten toimintaa myös Helsingissä. He ovat valinneet rauhaa vaativien mielenosoitustensa paikaksi Suomen marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan. Paikka on sykähdyttävä ja vielä sykähdyttävämmäksi sen tekee, kun tuntee historiaamme. Raatteentien taistelut muistuttavat periksiantamattomuudesta. Neuvostoliitto ajatti Suomen metsiin silloin juuri ukrainalaisista kootun 44. divisioonan eli niin sanotun Sinisen divisioonan 163 divisioonan avuksi. Raatteen tiellä kuolleiden venäläissotilaiden määrää ei tiedetä tarkkaan. Arviot heidän menetyksistä ovat vaihdelleet yli 17 0000 hieman alle 10 000 sotilaaseen. Joka tapauksessa menetykset olivat valtaisat ja täysin turhat. Suomalaisia Raatteen tiellä kaatui tai katosi noin 400. Suomalaiset voittivat ja nälkä ja pakkanen ajoi venäläissotilaita metsistä ja piiloista esiin vielä useita päiviä.
Tässä on jotain ainutlaatuista ja jotain syvän historiallista. Ei koskaan enää yksin. Ja nyt samalla puolella – vapaasta omasta tahdosta.
Tänään ukrainalaiset kokoontuvat juuri Suomen armeijan ylipäällikön muistomerkille. Se on merkillepantavaa.