”Ukrainaan tulee saada sellainen rauha, jonka Ukraina hyväksyy”

Euroopan presidenttien Arraiolos-kokous 5.–6.10.2023 Lehdistötilaisuudessa presidentti peräänkuulutti vahvempaa Eurooppaa. Kuva: Riikka Hietajärvi/Tasavallan presidentin kanslia
Näin totesi eilen Tasavallan presidentti Sauli Niinistö Portugalissa Euroopan presidenttien Arraiolos-ryhmän kokouksessa. Ukrainan tilanne ja sodan päättyminen on puhuttanut viime aikoina kiihtyvällä tahdilla. Äänenpainoissa on ollut eroja ja myös siinä millainen rauha Ukrainaan pitäisi saada. Osa kuten Unkarin presidentti ovat vaatineet rauhaa lähes hinnalla millä hyvänsä. Osa pelkää sodan eskaloitumista ja leviämistä. Ja osa katsoo Niinistön tapaan tilannetta Ukrainan näkökulmasta ja Ukrainan tulevaisuutta peilaten. Olen tässä itse myös Niinistön linjalla.
Niinistö puhui oikeudenmukaisesta rauhasta, minkä Ukraina itsekin hyväksyisi. Maata ei siis saisi painostaa tai aseapua vähentäen pakottaa epäedulliseen rauhaan. Tällainen ymmärtääkseni olisi rauha, missä Ukraina menettäisi Krimin ja Itä-Ukrainan alueita pysyvästi ja missä sen täysi suvereniteetti kyseenalaistuisi. Estäisikö tällainen pakotettu tai painostettu rauha Ukrainan esimerkiksi pysäyttämään länsisuuntautumisensa? Sallisiko rauha jotain ja estäisi esimerkiksi EU- ja Nato-jäsenyyden? Saisiko Venäjä defacto jonkinlaisen veto-oikeuden Ukrainan päätöksiin ja ratkaisuihin? Toteutuisiko tällaisen rauhan kautta Venäjän tavoite siitä, että Ukraina ei voisi jatkossakaan olla täysin itsenäinen valtio? Ja maata voisi edelleen painostaa sodalla ja uhkailla ydinasein?
13. EU-maan presidentin tapaaminen jatkoi tietyllä tavalla siitä mihin elokuussa Saudi-Arabian Jeddan 40 maan kokouksessa päästiin. Portugalissa Niinistö alleviivasi sitä, että ”Ukrainan tulee johtaa rauhanneuvotteluja”. Rauhaa Ukrainaan ei siis tulisi neuvotella ohi Ukrainan esimerkiksi Yhdysvaltain ja Venäjän välillä tai osan EU-maista toimesta.
Malleja rauhasta on nyt esillä monia. Osassa on puhuttu Itä-Ukrainan autonomisesta asemasta, jäljellä jäävän läntisen Ukrainan turvatakuista jne. Voisiko Ukraina tällaiseen taipua tai saatikka luottaa. Maassa on hyvin muistissa kolmenkymmenen vuoden takaan sopimus turvatakuista. Joulukuussa 1994 Ukraina luopui sille Neuvostoliiton hajoamisen myötä jääneistä ydinaseista. Budapestissä Ukrainan presidentti Leonid Kutshman allekirjoitti ydinsulkusopimuksen Britannian pääministeri John Major, Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton ja Venäjän presidentti Boris Jeltsin kanssa. Ydinaseista luopumisen ja sen myötä ydinaseettomuuden ehdoksi Ukraina vaati turvallisuustakuut. Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia antavat turvallisuustakuut Ukrainalle. Sopimuksella Venäjä, USA ja Britannia lupasivat taata Ukrainan itsenäisyyden ja sen rajojen muuttumattomuuden. Niinpä. Nyt yksi turvallisuustakuiden antajista hyökkäsi lopulta 2022 maata vastaan ja ei kahden muun antamat turvallisuustakuut ainakaan Naton 5. artiklan kaltaisia ole olleet.
Pitäisikö Ukrainan vielä luottaa jonkinlaisiin turvallisuuslupauksiin ja niiden myötä jättäytyä Naton ulkopuolelle pysyvästi?
Minä en valitettavasti enää luottaisi. Minusta Minskin sopimusten tielle ei enää ole paluuta. Rauhan tulee taata minusta Ukrainalle täysi suvereeni itsemääräämisoikeus, vapaus ja itsenäisyys, ja vanhat rajat mukaan lukien Krim ja Itä-Ukraina. Näin itse ajattelen, mutta myös samalla niin, että rauhan tärkein ehto tulee olla se, että Ukraina sen itse vapaasti ja ilman painostusta hyväksyy.
Portossa puhutti myös EU:n tulevaisuus ja laajeneminen. Moldova, Ukraina ja Länsi-Balkanin paikan tulisi olla EU:ssa tai ainakin tien sinne auki. Esimerkiksi Ukrainan ja Moldovan tapaan myös Georgia on esittänyt toiveensa päästä EU-jäseneksi. Näiden kaikkien maiden osiahan Venäjä on pitkään miehittänyt. Matka tullee olemaan siis, joka tapauksessa pitkä ja laajeneminen tulee varmasti haastamaan koko EU:ta ja myös pakottamaan uudistumaankin. Eurooppalaiset poliittiset johtajat kokoontuivat kuluvalla viikolla Espanjan Granadaan. EU:n 27 jäsenmaan lisäksi kokoukseen oli kutsuttu edustajat myös 20 muusta maasta. Suomen pääministeri Petteri Orpo totesi EU:n laajentumissuunnitelmista Granadan kokouksen alla:
”Se on geopoliittinen välttämättömyys, että EU laajenee”

Pääministeri Petteri Orpo tapasi kuluvalla viikolla Ranskan presidentti Emmanuel Macronin. Tapaamisessa keskusteltiin mm. maiden välisestä yhteistyöstä etenkin energia-asioissa sekä ajankohtaisista EU-kysymyksistä. Orpolla oli tapaaminen myös pääministeri Elisabeth Bornen kanssa. Orpo totesi Élysée-palatsissa, että ”Uskon, että olemme samaa mieltä siitä, että tässä maailman tilanteessa tarvitsemme aktiivisempaa Eurooppaa. Eurooppaa, joka on vahvempi globaali toimija. Eurooppaa, joka jatkaa voimakasta tukeaan Ukrainalle”. Kuva: Johanna Unha-Kaprali / MFA Finland
Orpo viittasi huoleen siitä, että Länsi-Balkanin ja Itä-Euroopan maat uhkaavat ajautua Venäjän ja Kiinan vaikutuspiiriin, mikäli uskottavaa prosessia maiden tiestä EU:n jäsenvaltioiksi ei saada aikaan.
Toteutuakseen tämä vääjäämättä edellyttäisi siis EU:ssa ei yksin vallan, vaan myös rahan uusjakoa. Se ei ihan helppo harjoitus tule olemaankaan. Ei edes Suomessa.