Tänään minulla oli kunnia saada pitää juhlapuhe Tuusulan Reserviläisten 55-vuotisjuhlassa. Tuusulan reserviläiset juhlivat Lopella Punelian rannalla Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajalla. Voisiko parempaa ja juhlavampaa paikkaa isänmaalliselle ryhmällä juhlapaikaksi ollakaan.
Juhlapuheessani kävin ensin hieman läpi Marskin Majan historiaa ja tietä Lopelle. Aloitinkin puheeni toivottamalla vieraat tervetulleiksi Marsalkka Mannerheimin kesämökkikuntaan Lopelle.
Tänään oli kunnia saada pitää juhlapuhe Tuusulan Reserviläisten 55-vuotisjuhlassa Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajalla. Historiaa, tätä päivää ja tulevaisuuttakin. Nostin esille mm. huoleni ensi vuoden puolustusbudjetista mikä vaarantaa jälleen kertausharjoitusten riittävän määrän.
Valtaosa puhettani käsitteli kuitenkin maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Viimeiset reilu neljä vuotta olen nimittäin saanut olla lähellä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Viime kaudella olin eduskunnassa ainoa edustaja joka toimi niin ulkoasiainvaliokunnassa kuin puolustusvaliokunnassakin. Tällä kaudella jatkan puolustusvaliokunnassa toista nelivuotiskauttani.
Nämä vuodet ovat olleet todellakin työntäyteisiä. Puolustusvoimauudistuksen jälkeen on tapahtunut paljon. Ukrainan sota ja sen myötä kiristynyt tilanne Euroopan ja Venäjän välillä, Itämeren vilkastunut sotalentoliikenne ja Arabikevään jatko DAESH:n ISIL:n hirmutekojen keskellä ovat säteilleet meille asti. Viime viikkoina lisänä alati paheneva pakolaiskriisi.
Puolustusvoimamme on nyt uudessa asennossa. Aivan kaikki ei ole kuitenkaan muuttunut, on asioita jotka ovat ja pysyvät. Puolustusvoimien perustehtävät ovat pysyneet ja kulmakivet kestäneet. Nojaamme edelleen yleiseen ja yhtenäiseen asevelvollisuuteen, Euroopan mittakaavassa edelleen laajaan reserviläisarmeijaan ja korkeaan maanpuolustustahtoon. Ja olemme pitäneet kiinni koko maan puolustamisesta.
Kiitosta voimme myös antaa siitä, että meillä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on edetty aina vakaasti ja maltilla. Luotettu puolustusvoimiin ja heidän osaamiseen ja tehty sen kautta laajalla yhteisymmärryksellä myös poliittisia päättöksiä. Esimerkkinä voi mainita myös puolustusvoimauudistuksen mikä alkoi Vanhasen hallituksen aikana Keskustajohtoisesti ja päättyi viime hallituksen toimesta kun hallituksessa oli kuusi puoluetta kokoomus, SDP, Vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja Kristillisdemokraatit. Ja sitä ohjaavia Puolustuspoliittisia selontekoja olivat tekemässä myös perussuomalaiset. Puolustuspolitiikkaamme on siis aina viety eteenpäin yhdessä ja laajalla yksituumaisuudella. Ja vaikka puheessani en todennutkaan niin nyt totean, että puheistaan huolimatta, en usko, että nyt kun maassa on perussuomalainen puolustusministeri ja myös ulkoministeri niin esimerkiksi varuskuntia avattaisiin uudelleen. Maamiinakysymyksessäkään ei perussuomalaiset ministerit lopulta tehneet mitään puheita enempää.
Mutta se mistä kiitosta erityisesti annoin hahmottui parhaiten kun vertaa nykytilanteitamme meillä ja Ruotsissa. Meillä ei ole luovuttu perinteisen sodan uhasta. Meillä ei ole luovuttu yleisestä ja yhtenäisestä asevelvollisuudesta. Meillä ei ole muutettu armeijaa vain erilaisiin kriisinhallintatehtäviin valmistautuvaksi toimijaksi. Eikä meillä ole esimerkiksi Hollannin tapaan luovuttu perinteisen sodankäynnin kalustosta. Päin vastoin. On totta, että varmasti myös historiamme on meitä viisastanut. Hyvä niin.
Puolustuspolitiikasta maassamme vallitsee siis suhteellisen laaja yhteisymmärrys. Tämä näkyi myös Ilkka Kanervan johtaman työryhmän työssä. Ja uusi hallitus otti yksyhteen tämän parlamentaarisen työryhmän rahoituslinjaukset hallitusohjelmaan, tulevien vuosien valtion talouden kehyksiin ja ensi vuoden budjettiin. Näin pystymme takaamaan Puolustusvoimien toivoman kertausharjoitusmäärän 18 000, mutta myös riittävän määrän mm. maastovuorokausia, lentotunteja jne.
Budjetissa piilee kuitenkin yksi yllätys. Huolissani olenkin siitä, että ensi vuoden budjetissa puolustusmäärärahoja puheista huolimatta kuitenkin myös leikataan. Siis toisella kädellä annetaan ja toisella pois otetaan. Hallitus leikkaa ensi vuonna puolustusvoimien toimintamenoista 5,3 miljoonaa euroa. Tämä ei noudata parlamentaarisesti sovittua. On todennäköistä, että ensi vuonna kertausharjoitusten määrä jälleen laskee jos emme tätä virhettä onnistu korjaamaan vielä eduskunnassa.
Mutta Puolustusvoimien materiaalin osalta tilanne on haasteellinen tämänkin jälkeen. Nyt sovittu lisärahoitus takaa tietyt hankinnat, mutta erityisesti maavoimien vanhenevan johtamisvälineistön ja panssarintorjunta-aseistuksen sekä muun materiaalin korvaaminen uudella edellyttää lähitulevaisuudessa puolustusbudjettimme kasvattamista. Ensi vuosikymmenellä vastaamme tulee ensin merivoimien kovimman kärjen eli taistelualusten uusiminen. Tämän jälkeen päättyy nykyisen Hornet-kalustomme elinkaari. Esiselvitystyöt on käynnistetty, jotta näitä mittaluokaltaan suuria hankkeita voidaan realistisesti arvioida. Kumpaankin kokonaisuuteen tarvitaan aikanaan erillisrahoitus 2020-luvulla. Nämä ovat isoja kysymyksiä ja edessä hyvinkin pian.
Meillä on puolustuspolitiikassamme, nykyisessäkin tilanteessa, monia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Tosiasia on kuitenkin se, että viime kädessä maamme puolustuksesta vastaamme aina itse. Tämä tosiasia ei poistu maantieteemme tapaan edes sillä, että syvennämme tulevina vuosina toivottavasti yhteistyötämme niin EU:n, Pohjoismaiden kuin Natonkin kanssa puolustuskysymyksissäkin. EU:n ja NATO:n rinnalla myös Pohjoismaat ovat meille tärkeä viiteryhmä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa yhteistyössä.
Maailma ympärillämme on muuttunut nopeammin ja dramaattisemmin kuin oikeastaan kukaan osasi ennakoida. Siksi onkin entistäkin tärkeämpää, että pidämme huolen omasta puolustuskyvystämme ja kehitämme sitä pitkäjänteisesti.
Vielä kerran onnea Tuusulan Reserviläisille täältä blogistanikin. Tuossa yllä hieman niitä aiheita mitä tänään puheessanikin käsittelin. Laitan tuon puheeni kokonaisuudessaan tänne sivuille ensi viikolla kun jälleen eduskunnassa. Nyt lauantai iltaa ja huomenna sunnuntai ja Riihimäen Asematapahtuma. Nähdään siellä!
