Meillä epätäydellisilläkin on oikeus vihreyteen
Ympäristönsuojelussa tuntuu usein edelleen olevan vallalla varsin kova vastakkainasettelu. Ikään kuin olisi ihmisiä, jotka ovat aidosti mukana ja niitä, jotka eivät niin ajattele. Meidät on siis jaettu kahteen leiriin, jossa vain osan ihmisistä katsotaan olevan aidosti ympäristönsuojelijoita, ja loput ympäristön tuhoajia. Ympäristönsuojelussa rima on siis nostettu niin korkealle, ettei meidän tavallisten suomalaisten tavallisilla valinnoilla olisi mitään merkitystä. Eihän se näin voi olla.
Siksi nyt onkin syytä kannustaa meistä jokaista, meitä tavallisia ympäristöfiksuja suomalaisia, tekemään ympäristön kannalta hyviä tekoja joka päivä. Hyvä esimerkki surullisesta vastakkainasettelusta on meidän kaikkien henkilöautojen omistajien ja käyttäjien syyllistäminen. On vain kuitenkin tosiasia, että pelkällä polkypyörällä ja julkisella liikenteellä ei tässä maassa monikaan pärjää. Maamme on pinta-alaltaan ja varsinkin etäisyyksiltään ja asutukseltaan sellainen, että julkinen liikenne ei toimi kuin kaupungeissa ja pääratojen varsilla. Perheiden erilaiset tilanteet on myös otettava huomioon. Lätkäkassin raahaaminen bussiin kun ei kovin pieneltä onnistu ja autokyytiä harrastuksiin tarvitaan. Myös tämän on oltava mahdollista.
Tässäkään tilanteessa ei kuitenkaan pidä nostaa käsiä pystyyn toteamalla, ”jos en pysty olemaan täydellinen, niin en ole mitään”. Juuri tätä varten olemme uudistaneet autojenkin verotuksen ympäristöystävällisemmäksi. Omilla valinnoilla voi vaikuttaa siihen miten paljon veroa maksaa. Myös isojen autojen välillä on isoja eroja. Verotuksen uudistuksilla kannustetaan siirtymään vähäpäästöisiin ajoneuvoihin.
Nämä ratkaisut on tehnyt hallitus ja eduskunta, mutta lisäksi myös meistä jokainen voi tehdä itse ympäristöfiksuja tekoja. Lämmitys asteen verran alemmaksi. Kodin jätteiden lajittelu. Suositaan vähemmän pakattuja tuotteita. Ostetaan lähellä tuotettuja, tai vaikkapa vielä mielellään luomutuotteita. Uudistetaan tai tiivistetään koko kodin ikkunat. Keinoja on monia.
Maassamme on lähes puoli miljoonaa mökkiä ja mökkien sähkönkulutuksen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat noin 0,25 miljoonaa tonnia tänä vuonna. Tätä summaa voidaan pienentää jopa viidenneksellä, kun tehdään ekotehokkaita investointeja. Siirtyminen vakiotehoiseen lämmitykseen on yksi hyvä vaihtoehto, jossa lämpötila säädettäisiin 15 asteen peruslämmön sijaan muutamaa astetta ulkoilmaa korkeammalle.
Puunpoltossa piilee myös suuri lämpöenergiapotentiaali. Jos miljoona tulisijaa eli vajaa puolet nykyisestä tulisijakannasta korvattaisiin uuden tekniikan tulisijoilla, voisivat ne tuottaa lämmityskaudessa ilmastomyönteistä energiaa lähes kahden ydinreaktorin verran, reilut 9 TWh.
Uusiutuvien energiavarojen käytön lisääminen onkin yksi EU:n ilmastosopimuksen tavoitteista. Käsittelemmekin eduskunnassa tänä vuonna maamme energiahistorian ylivoimaisesti suurinta energiaratkaisujen kokonaisuutta. Tässä ratkaisussa erityisen mittavia ovat uusiutuvan energian lisäpanostukset. Nyt kaikki toimenpiteet viedään lain tasolle seuraavien kuukausien aikana ja näin siirrymme juhlapuheista sitoviin päätöksiin. Otamme siis vahvan vastuun kasvihuonepäästöjen vähentämisestä ensimmäisenä Euroopassa ja samalla vahvan ensiaskeleen kohti vähähiilistä ja hiilineutraalia Suomea.
Nostamme uusiutuvan energian osuuden kokonaiskulutuksesta 38% vuoteen 2020 mennessä. Tämä tapahtuu mm. lisäpanostuksin metsähakkeeseen, liikenteen biopolttoaineisiin, tuulivoimaan ja lämpöpumppuihin. Ja ratkaisulla päästöttömästä perusenergiasta. Näin saamme maahamme myös merkittävästi uusia investointeja ja työtä. Tämän jälkeen voimme tuottaa kaiken meillä tarvittavan sähkön itse. Tämä on meille kokoomuksessa tärkeä periaatteellinen ratkaisu.
Meitä energiankäyttäjiä tämä muutos koskettaa ihan jokaista. Jokainen meistä ja myös jokainen yritys tekee itse energiankäytön ja säästämisen valinnat. Tämä on oikea ” valitse oikein – maksat vähemmän” –kehityssuunta.
Arkipäivän vihreistä teoista onkin siis tehtävä osa jokanaisen ja –miehen arkea. Meidän ihmisten elämä on erilaista. Siksi myös vihreät teot, joita me voimme tehdä omassa elämässämme, ovat erilaisia. Vaihtoehdot eivät voi olla ainoastaan toimimattomuus tai täydellisen vihreä elämäntapa.
Me kaikki voimme olla vihreitä, kysymys on vain sävyeroista. Tätä tarkoittaa se, että vihreällä on ainakin viisi miljoonaa eri sävyä.
….
Eilen saimme myös tuoreimmat puolueiden kannatusmittaukset. Erittäin mielenkiintoinen tulos Yle Uutisilta. Kokoomus on lisännyt jälleen kannatustaan ja jatkamme maamme suurimpana puolueena 23 prosentin kannatuksella. Mutta sen sijaan keskustan kannatus on laskenyt ja SDP:n junnaa paikallaan. Demarien tempon muutos ei ole siis tuottanut mitään tulosta. Keskustan kohdalla tilanne on lähellä katastrofia. Kuukaudessa puolue on hukannut kannatuksestaan peräti kaksi prosenttia ja enää keskustaa kannattaa reilu 18 prosenttia suomalaisista. En muista tällaisia lukuja. Todella laajaan Yle Uutisten teettämään kyselyyn vastasi lähes 2900 suomalaista. Virhemarginaali on 1,6 prosenttiyksikköä. Ja merkille pantavaa on se, että haastattelut tehtiin 3.-25. toukokuuta, jolloin meillä käytiin juuri erikoiset keskustelut mm. Kreikan lainasta. Demarien populismi ei siis ole purrut fiksuun kansaamme. Hyvä niin.
Mutta katsotaan mitä kevät tuo tullessaan ja hyvät gallup-luvut pitää ansaita joka päivä uudestaan niin kuin olen tuhansia kertoja todennut. Jatketaan siis avointa ja keskustelevaa työtä tästä eteenkin päin. Uskon, että se on paras tie meille kaikille. Heinäluoman tyylisen populismin läpi on niin helppo nähdä. Ja on typeryyttä pitää meitä suomalaisia niin tyhminä, että uskoisi itse aidosti sellaisen linjan tuottavan tulosta. Nytkin aidot perussuomalaiset ovat voittaneet heidän linjoilleen lähes asiassa kuin asiassa tunkevat heinäluomalaiset ja se hyvä esimerkki tästä.
Hyvä politiikka tarvitsee avauksia ja jotain omaa. Tästä taasen hyvän esimerkin saimme eilen, kun keskustelun kulttuurin ja avoimuuden myös ulkoasianhallintoon tuonut ulkoministerimme Alexander Stubb esitteli oman suunnitelmansa ulkoasianhallinnon uudistamiseksi. Hänen tavoitteena on entistä modernimpi, 2020-luvun hallinto ja uudistuksen kolme periaatetta ovat valikoivuus, tehokkuus ja avoimuus.
Tässä projektissa Stubbin tavoitteena on tehostaa ulkoasiainhallintoamme. Se tarkoittaa mm. Suomen edustustojen karsimissa ulkomailla ja sekä eri julkisrahoitteisten organisaatioiden ulkomaisten toimipisteiden päällekkäisyyden purkamista. Samalla painopistettä siirretään EU:n ulkosuhdehallinnon kehittämiseen ja tavoitteenamme on lobata EU:n pisteisiin 15-30 suomalaista ja heistä vielä ainakin kaksi EU-edustuston päälliköiksi.
Koko uudistus etenee kymmenen Stubbin pointin ympärillä. Ne ovat:
Stubbin 10 kohdan lista:
1. Lobbaamme 15-30 suomalaista EU:n ulkosuhdehallintoon, mukaan lukien kaksi edustuston päällikköä.
2. Käynnistämme Suomen edustustoverkon uudistamisprosessin. Ohjelma on kokonaiskestoltaan viisivuotinen.
3. Ryhdymme viemään eteenpäin ”House of Finland” -toimintakonseptia, jossa julkisrahoitteisten organisaatioiden ulkomaanverkostojen (esim. UM-edustustot, Finpro, Tekes, kulttuuri-instituutit) päällekkäisyyttä puretaan ja rakennetaan maksimaalista vaikuttavuutta.
4. Ulkoministeriön hallinnon keventämistä jatketaan muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa ja ulkoistamista hyödyntäen.
5. Kansalaispalveluiden kehittämistä jatketaan: tulevaisuuden suuntana on 24h-palvelunumero ja tätä ylläpitävä tilannekeskus.
6. Ulkoministeriön ja edustustojen viestintä seuraa aikaansa: Facebookista, Twitteristä ja uusista sosiaalisen median innovaatioista tulee arkipäivää.
7. KAVAKU:n diplomaattikoulutus avataan ulkopuolisille tahoille kuten valtionhallinnolle, yrityksille ja järjestöille.
8. Ulkoministeriöön rekrytoitavien avustajien valinnassa aletaan toimia normaaliin tapaan ilman poliittisten puolueiden edustusta.
9. Virkamiesten kokemuksen kartuttamista UM:n ulkopuolisissa tehtävissä kannustetaan EUH-palvelun ja virkamiesvaihdon kautta sekä talouselämän ja järjestöjen tehtävissä.
10. Ulkoministeriöön luodaan erityinen fellowship-ohjelma, jonka kautta lupaavat asiantuntijat voivat työskennellä hallinnossa määräajan.
….
Ehkä tällaisia omia avauksia ja ideoita tarvittaisiin nyt myös oppositiopolitiikassa. En edes muista koska viimeksi SDP:n leiristä olisi esitetty jotain uutta? Tehty joku uusi oma avaus? Tai edes arvosteltu hallituksen toimia esittämällä aito vaihtoehto nykyisen suun louskutuksen ja populistisen pelaamisen sijaan? Mutta niinhän se on, että jokainen pelaa tyyliin.
Nyt Helsinkiä kohden. Kello 7.17 ja kokouspäivä tänäänkin edessä. Aamusta heti energiapaketin ensimmäisten osien pariin ja siitä se jatkuu. Myös perusopetuksen tuntijakoasiaa on tarkoitus tänään läpikäydä. Palataan.
….
Kello 22.26 ja juuri takaisin Lopelle. Illalla vielä pitkän istunnon jälkeen piipahdimme ryhmän kavereiden kanssa parissa iltatilaisuudessa kaupungilla. Helsinki sai tänään Porin Jazzien hengessä uuden jazz-klubin. Mielenkiintoinen paikka ja ainakin avajaisiltana hienoa ohjelmaa. Täytyy piipahtaa joskus toistekin. Mutta tänään siis päivän isoin urakka illan täysistunnon perusopetuslain palautekeskustelu. Suuruudistus nyt siis sivistysvaliokunnasta valmiiksi ja pian lopulliseen päätökseen myös suuressa salissa. Lisäilen huomenna istunnossa käyttämäni puheenvuorot myös tänne. Niistä tuo iso kokonaisuus avautuu ehkäpä parhaiten.
Ehkäpä istunnossa isoin ihmetys olikin tänään siitä, että SDP:n leiristä ei perusopetuslain keskusteluun löytynyt kuin kaksi edustajaa. Meidän hallitusrintaman lisäksi salissa olikin vain kahden demarin lisäksi kaksi kd-edustajaa eikä siis esimerkiksi yhtään vasemmistoliittolaista. Erikoinen tilanne, kun kuitenkin käsittelyssä yksi peruskoulumme historian suurimmasta uudistuksesta. Sellaisia valintoja.
SDP:n Jutta Urpilainen tänään keskittyikin syyttelemään hallitusta median välityksellä. Puoluekokous ajoi nyt eduskunnan valiokuntien, kyselytunnin ja täysistunnon edelle, mutta hutiin meni myös syytöksetkin. Urpilainen tällä kertaa maalaili puheessaan kuvaa jyrähallituksesta joka ei suostu neuvottelemaan SDP:n kanssa hänen pyynnöistään huolimatta. Voisi hyvin kysyä, että mitä Urpilaisen mielestä sitten oli laaja-alainen parlamenttaarinen työ perustuslain uudistamiseksi kuin yhteistyötä? Perustuslain uudistamisessa kompromissi tehtiin nimenomaan neuvottelemalla SDP:n esityksestä ja heidän mielen mukaiseksi. No mitä tapahtui kun SDP:n neuvottelijat toivat allekirjoitetun sopimuksen ulos pyöreästä neuvottelujen pöydästä. SDP irtaantui saman tien omasta esityksestään ja jälleen alkoi populistinen kansantuntoja kosketteleva venkoilu. Voisi kysyä Jutta Urpilaiselta, että mitä arvoa on tuollaisen SDP:n kanssa neuvotella? Kaikki asiat ovat kuitenkin Heinäluoman johtamalle SDP:lle kuitenkin nykyisin vain pelinappuloita, suomalaisten hyvinvointi ja perustuslaki mukaanlukien. On Urpilainen valitettavasti niin, että toimintanne ovat tehneet yhteistyön käden ojennuksetkin populismiksi. Teidän ”neuvottelutarjoukset” ovat vain poliittista teatteria. Se on surullista.
No toivotaan, että SDP saa nyt puoluekokouksessaan hyvät uudet varapuheenjohtajat. Jos vaikka vielä aidollekin yhteistyölle SDP:ssä olisi jalansijaa.
Tässä vielä nuo illan puheenvuoroni perusopetuslain uudistamisesta. Mielelläni vastaan myös aihetta koskeviin kysymyksiin.
******************
******************
57. TORSTAINA 27. TOUKOKUUTA 2010 kello 16.01
3) Hallituksen esitys laiksi perusopetuslain muuttamisesta
Ensimmäinen käsittely
Hallituksen esitys HE 109/2009 vp
Sivistysvaliokunnan mietintö SiVM 4/2010 vp
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tähän asti erityisoppilas on ollut suomalaisessa koulussa erilainen oppilas. Tämä lainsäädäntöuudistus tekee erityisoppilaistakin erityisiä, erityisiä oppilaita niin kuin jokaisesta oppilaasta suomalaisessa peruskoulussa. Tämä on tämän lainsäädännön ylivoimaisesti suurin ja edistyksellisin uudistus. Emme enää puhu erillisestä erityisopetuslaista vaan haluamme tuoda nämä erityiset erityisoppilaat samaan perusopetuslakiin, samaan perusopetuslakiin, jossa ovat mukana kaikki oppilaat, lahjakkaat oppilaat, ihan jokainen oppilas, niin myös nämä erityiset erityisoppilaat.
Perusopetus onkin ollut tämän hallituksen yksi vahva keskiöön nostettu asia. Edellinenkin hallitus esimerkiksi lupasi ohjata ikäryhmien pienentymisestä säästyneet rahat takaisin perusopetuksen laadun parantamiseen, mutta silloin tuo lupaus sosialidemokraattien ollessa hallituksessa jäi vain hallitusohjelmakirjaukseksi. Se jäi toteuttamatta, ja rahat tuhlattiin johonkin muualle. Me lupasimme 2007 tämän saman ja olemme tämän lupauksen pitäneet. Yhteensä perusopetuksen laadun parantamiseen suunnataan vaalikauden aikana yli 200 miljoonaa euroa. Olemme siis käyttäneet kaikki ikäluokkien pienenemisestä aiheutuvat laskennalliset säästöt perusopetuksen laadun kehittämiseen.
Tämä niin sanottu Perusopetus paremmaksi -ohjelma, Pop-ohjelma, on pienentänyt luokkakokoja, sillä olemme pystyneet kehittämään erityisopetusta. Olemme oppilaanohjausta pystyneet parantamaan sekä tehostamaan opettajien täydennyskoulutusta Osaava-ohjelman kautta. Viimeksi tammikuussa kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen jakoi 30 miljoonaa euroa opetusryhmien pienentämiseen. Yli 230 kuntaa sai rahaa uusien opettajien palkkaamiseen, jakotuntien lisäämiseen ja uusien opetusryhmien perustamiseen. Kaikilla näillä on sama vaikutus: opettajalla on enemmän aikaa oppilaalle. Ja tämän taantuman aikaan, kun kuntataloudessa on tiukkaa, on lisäraha tullut enemmän kuin tarpeeseen.
Tämän saman lisärahan eli Pop-ohjelman turvin on myös elvytetty koulujen kerhotoimintaa. Uusia kerhoja on kahdessa vuodessa syntynyt yli 12 000, ja näissä harrastaa jo yli 200 000 suomalaista peruskoululaista. Tämä oli myös tämän hallituksen arvovalinta. Samaan aikaan olemme uudistamassa myös perusopetuksen tuntijakoa taito- ja taideaineiden ja valinnaisuuden suuntaan. Tästä kuulemme lisää ensi viikolla. Nyt tänään keskustelussa ovat erityisesti erityisoppilaat.
Erityisopetuksen oppilaiden määrä on lisääntynyt Suomessa kymmenen vuoden ajan. Kun vielä 1998 eli reilut kymmenen vuotta sitten peruskoululaisista alle 4 prosenttia oli erityisoppilaita, niin vuonna 2008 yli 8 prosenttia kaikista suomalaisista peruskoululaisista oli erityisoppilaita. Vuonna 2008 peruskoululaisia oli yhteensä maassamme 561 061. Heistä 47 257 oli siirretty erityisopetukseen. Kunnittain nämä prosentit ovat vielä hurjempia. Vantaalla 12 prosenttia perusopetuksen oppilaista oli vuonna 2008 erityisoppilaita, Espoossa 10,6 prosenttia, Lahdessa 10,4 prosenttia, Jyväskylässä 9,9 prosenttia, eli jopa yli joka kymmenes oppilas näissä kunnissa oli erityisoppilaita.
Kuntien välillä on erityisopetukseen siirtojen määrissä merkittäviä eroja. Esimerkiksi Oulussa vain 5,3 prosenttia – jos voi sanoa, että vain – oli erityisopetukseen siirrettyjä lapsia. Tähän erityisopetuksen kasvuun ovat vaikuttaneet osittain tilastotekniset ja kuntoutuksellis-hoidolliset tekijät, kehittynyt diagnosointi, erityispedagogisen tutkimuksen tuottama uusi tieto sekä opetuslainsäädännön muutokset. Edellisten lisäksi ilmenee myös vaikeasti selitettävää kasvua, joka liittyy yhteiskunnan muutoksiin ja kunnissa ja kouluissa käytössä oleviin erilaisiin hallinnollisiin menettelytapoihin. Sen takia tähän uudistukseen on tartuttu ja itse asiassa jo edellisen hallituksen aikana tämä työ laitettiin käyntiin.
Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi erityisopetusta ja oppilaalle annettavaa muuta tukea koskevia säännöksiä. Tavoitteena on vahvistaa oppilaalle suunnitelmallisesti annettavaa varhaista ja ennalta ehkäisevää oppimisen ja kasvun tukea. Oppilaille, jotka tarvitsevat pidempikestoista ja laajempaa tukea, tehdään päätös erityisestä tuesta samoilla perusteilla kuin nykyisin. Päätös erityisestä tuesta on uudistuksen jälkeen kuitenkin aina määräaikainen. Oppilaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli niin sanotun hojksin luonne muuttuu tämän lainsäädännön myötä nykyisestä hallintopäätöksestä pedagogiseksi asiakirjaksi. Se mahdollistaa sen joustavan käytön nimenomaan lapsen edun mukaisesti. Hojksissa olevat keskeiset asiat siirtyisivät erityisen tuen päätökseen.
Tässä esityksessä, joka tänään on nyt sivistysvaliokunnasta palannut takaisin isoon saliin, ei esitetä uusia tukimuotoja vaan nykyisten keinojen suunnitelmallisempaa ja oikea-aikaisempaa käyttämistä. Tässä esitetään nimenomaan tehostettua ja erityistä tukea niin, että jokainen lapsi suomalaisessa koulussa saisi välittömästi siinä vaiheessa, kun ongelmia ilmenee, oikeanlaista apua ja tukea, niin että emme anna tuon tilanteen mennä niin vaikeaksi, että ainoa tie on erityisopetus taikka joku muu usein inhimillisesti ja myös taloudellisesti vielä paljon kalliimpi tie.
Niille, jotka eivät tässä salissa välitä lasten ja lastensuojelun inhimillisestä ulottuvuudesta, voitaisiin muistuttaa sen taloudellisesta ulottuvuudesta. Lastensuojelu on, hyvät kollegat, tolkuttoman kallista. Huostaanoton kustannukset lasketaan aina kymmenissä tai sadoissatuhansissa euroissa. Lastenpsykiatriset palvelut ovat usein vielä kalliimpia. Yhden oppilaan yksi vuorokausi sairaalakoulussa maksaa kunnalle noin 390 eurosta aina 1 200 euroon vuorokaudessa. Eli esimerkiksi kuuden viikon hoitojakso maksaa halvimmillaan noin 16 000 euroa ja yksi sairaalahoitojakso kalleimmillaan 53 000 euroa.
Stakesin mukaan yhden syrjäytyneen ihmisen kustannukset yhteiskunnalle ovat noin 600 000 euroa. Tästä summasta puolet on pelkkiä syrjäytyneisyyden vuoksi aiheutuneita kustannuksia ja puolet niin sanottuja tavallisia terveyden- ja sosiaalihuollon menoja tällaisessa tapauksessa. Syrjäytyminen työelämästä maksaa noin 500 000 euroa. On yleisessä tiedossa, että hoito lastensuojelulaitoksessa maksaa taasen noin 200-300 euroa vuorokaudessa. Kun ottaa huomioon perhehoidon alemmat kustannukset, yhden huostaan otetun lapsen kustannukset kunnalle ovat siis pyöreästi 200 euroa vuorokaudessa, vuodessa yli 70 000 euroa ja koko tuon alaikäisyysajan aikana yhteensä yli 650 000 euroa.
Sen sijaan varhainen puuttuminen ja tuki on tässä ennalta ehkäisevä toimi. Yksi tukiopetustunti sosiaalikuluineen maksaa noin 34 euroa, eli yhden edellä kuvatun sairaalakouluhoitojakson kustannuksella saa yli 1 500 tukiopetustuntia. Yhden lastensuojelulaitokseen tehdyn sijoituspäätöksen kustannuksella saisi yli 2 100 tukiopetustuntia tai kaksi koulunkäyntiavustajaa tai tuolla summalla jakaisi yhden ylisuuren luokan kahteen pienempään opetusryhmään, ja uskon, että sillä ennalta ehkäisevällä työllä usein vältyttäisiin näiltä inhimilliseltä ja taloudelliselta kannalta pahimmilta kustannuksilta.
Arvoisa puhemies! Tämä lainsäädäntö uudistaa erittäin vahvasti suomalaista peruskoulua, ja niin kuin totesin, tuo meidän kaikki oppilaamme samalle viivalle, sellaiselle viivalle, jossa heillä on oikeus, niin lahjakkaalla oppilaalla kuin erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla, saada oman tasoista opetusta. Tämä nousi erittäin selkeästi ja vahvasti esille myös sivistysvaliokunnan asiaa käsitellessä, ja halusimme muun muassa tuohon kohtaan, johon edustaja Peltonen viittasi, jossa puhutaan erityisoppilaiden integroimisesta yleisopetuksen luokkaan, kirjata vahvasti sen singnaalin, (Puhemies: Kymmenen!) arvoisa puhemies, että kun yksikin erityisoppilas tuonne luokkaan integroidaan, niin silloin pitää tarkastella tuon luokan tilannetta jokaisen oppilaan näkökulmasta, myös sen lahjakkaimman oppilaan. Jos hänen tilanteensa vaikeutuu tuon integroinnin myötä, silloin luokkaa pitää olla valmis pienentämään, opetusryhmää pienentämään. Tämä on aika poikkeuksellista, että tämä näin vahvasti tuohon valiokunnan mietintöön ja myös tämän lainsäädännön teksteihin kirjattiin.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi toistan: Erityisoppilas on ollut tähän asti Suomessa erilainen oppilas. Tämän lainsäädännön jälkeen heistäkin tulee erityisiä, erityisiä oppilaita, niin kuin jokaisen oppilaan pitää olla.
******************
******************
2 PUHEENVUORONI:
Timo Heinonen /kok: Arvoisa puhemies! Tuossa joku aika sitten joku näistä harvoista opposition edustajista, jotka tähän peruskoulukeskusteluun ovat osallistuneet, arvosteli sitä, että tämä esitys tulee myöhään. Tämä hallitus on tarttunut nimenomaan niihin ongelmiin, jotka ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa. Niin kuin kuvasin tuossa ensimmäisessä puheessa, niin vuodesta 1998 vuoteen 2008 Suomessa erityisoppilaiden määrä on noussut vajaasta 4 prosentista yli 8 prosenttiin. Vuonna 2008 yli 47 000 suomalaista lasta ja nuorta oli siirretty erityisopetukseen, kun kaiken kaikkiaan peruskoululaisia on noin 560 000. Tähän nimenomaan halusimme tarttua, ja voi kysyä, minkä takia siihen ei jo edellinen hallitus tarttunut.
Eräs asia, joka erityisesti vielä vaatii huomiota, on se tietysti, että resurssit ovat perusopetuksessa erittäin tärkeitä. Se pitää aina muistaa, että hyvää opetusta voidaan tehdä vain silloin, kun resurssit ovat riittävät, ja tässä päävastuu on tietysti jokaisella kunnalla, että nähdään niin, että tuo varhainen puuttuminen, ennalta ehkäisevä työ, on nimenomaan sitä, joka on loppupelissä, pitkällä aikajänteellä se edullisin tapa. Sitten on tärkeä muistaa, että tämä uudistus vaatii opettajien täydennyskoulutusta. Niin kuin on esille tullut, niin vain hyvät, ammattitaitoiset, pätevät opettajat ovat sen turva, että Suomen oppimistulokset ovat tulevaisuudessakin hyviä. Toki meillä on loistavaa oppilasainestakin.
Sitten lähtökohtaisesti siitä alkaen, kun usein erittäin hyvä ryhmä nuoria hakeutuu opettajankoulutukseen, opettajien koulutuksen tulee olla sellaista, että se tähtää nimenomaan siihen, että tulevaisuuden opettajat ovat tämänkin lainsäädännön näkökulmasta opettajia, joille jokainen oppilas on erityinen, mikä on tämän lain lähtökohta. Sitten koulunkäyntiavustajien roolin ja aseman vahvistaminen ja selkeyttäminen on varmasti yksi ihan varteenotettava ja tärkeä tehtävä. Tässä nimenomaan on lähestymiskulmaksi otettu se, että tuollainen moniammatillinen osaaminen, jokaisen kasvatuksen ammattilaisen ammattitaidon hyödyntäminen, otetaan nyt oikealla parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön, ja siihen myös erityisesti näissä tiedonsaantiasioissa on puututtu. Palaan siihen vielä aivan lopussa.
Julkisuudessa ja myös tässä keskustelussa on väitetty, että erityisopetuksen oppilaita oltaisiin siirtämässä erityisopetuksen luokkiin ja että erityiskouluja ja erityisluokkia oltaisiin lopettamassa. Tästä tässä uudistuksessa ei kuitenkaan missään nimessä ole kysymys eikä erityiskouluja eikä erityisluokkia lopeteta. Esityksen tavoitteena on nimenomaan siirtää tuen painopistettä ennalta ehkäisevään ja varhaiseen tukeen, jolloin ongelmien eskaloitumista ja erityisopetuksen tarvetta voidaan ehkäistä.
Käyn lyhyesti läpi nuo asiat, miten tämä nyt arjessa muuttuu. Tuossa muutamia viestejä on tämänkin keskustelun aikana tullut tätä keskustelua seuranneelta siitä, mikä nyt sitten muuttuu. Me siirrymme kolmiportaiseen tukeen perusopetuksessa.
Ensimmäisenä keskeisenä tavoitteena on vahvistaa, että esi- ja perusopetuksen oppilaan oikeus saada oppimiselleen ja koulunkäynnilleen tukea riittävän varhain ja joustavasti muun opetuksen yhteydessä toteutuu. Se on ensimmäinen lähtökohta. Tavoitteena on lisätä oppilaille annettavan tuen suunnitelmallisuutta ja tehostaa siten nykyisin käytössä olevia tukitoimia sekä moniammatillista yhteistyötä. Tämä lainsäädäntö ei tuo mitään sellaisia uusia tukimuotoja, joihin lapsella ei olisi jo nyt oikeutta, vaan tämä vain vahvistaa ja selkeyttää tuota tuen saantia.
Esityksessä oppilaalle annettava tuki ehdotetaan siis asteittain, kolmiportaisesti vahvistettavaksi. Heti kun lapselle, nuorelle ilmenee, että hän ei pärjää tuossa normaaliopetuksessa, hän tarvitsee lyhytaikaista tukea, tukiopetusta tai osa-aikaista erityisopetusta, tähän tämä lainsäädäntö vastaa välittömästi, mihin täällä sosialidemokraatitkin, silloin kun heitä vielä salissa oli, kiinnittivät huomiota.
Lyhytaikaista tukea vahvemmat tukimuodot ovat sitten tehostettu tuki ja erityinen tuki, eli nämä tulevat vasta sen jälkeen, kun tuo ensimmäinen porras on edetty. Tehostettu tuki on vahvemmista tukimuodoista ensisijainen. Se käsittää tulevaisuudessa nykyisin käytössä olevat tukimuodot, kuten tukiopetuksen, osa-aikaisen erityisopetuksen, oppilashuollollisen tuen ja erilaiset pedagogiset ratkaisut. Tämän jälkeen, jos tämäkään ei riitä, tulee erityinen tuki. Erityinen tuki on siis toissijainen vahvemmista tukimuodoista. Erityinen tuki ja sen osana erityisopetuksen järjestäminen tulisi pääsääntöisesti kyseeseen silloin, kun oppilasta ei voida tukea riittävästi tehostetulla tuella.
Eli näin tämä kolmiportaisesti etenee jokaisen lapsen, jokaisen nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaan.
Erityistä tukea saavan oppilaan opetus järjestettäisiin ensisijaisesti lähikoulussa ja luontaisessa opetusryhmässä, jos tämä on oppilaan ja luokan edun mukaista. Tarpeen vaatiessa opetus järjestettäisiin kuitenkin edelleen osittain tai kokonaan erityisluokilla tai muussa soveltuvassa paikassa, kuten nykyäänkin tehdään. Mikään ei muutu tässäkään. Asiasta päättää aina kunta eli opetuksen järjestäjä.
Erityisen tuen päätöksen saaneiden oppilaiden opetusryhmien muodostamisesta säädetään jatkossakin valtioneuvoston asetuksella, kuten on nykyäänkin, ja erityisen tuen päätös voidaan jatkossakin tehdä näille lapsille jo ennen esi- ja perusopetuksen alkamista ilman sitä edeltävää pedagogista selvitystä ja tehostetun tuen antamista, jos tämä on lapsen vamman, sairauden, kehityksen viivästymisen tai tunne-elämän häiriön tai muun vastaavan syyn perusteella tarpeellista. Eli toimitaan niin kuin nykyäänkin on toimittu. Nykytilanne siis säilyy tältäkin osin.
Tällöin tehtyä tukipäätöstä tulee kuitenkin tarkastella määräajoin, kuten muidenkin lasten osalla, eli tulevaisuudessakin, kun nuo kolme porrasta on menty, jos lapselle tehdään tuo niin sanottu erityisopetussiirto, niin sekin tapahtuu niin, että lapsen ja nuoren kohdalla noin pyöreästi kahden vuoden välein tarkistellaan aina sitä tilannetta, pärjäisikö hän nyt sitten jo yleisopetuksen luokassa ilman näitä tukitoimia, ja jos näin on, niin hän pystyy sinne palaamaan, ja tämä on tietysti aina jokaisen lapsen ja nuoren kannalta se paras vaihtoehto, jos näin hän on kuntoutunut.
Mutta meillä on sitten, niin kuin on keskustelussa esille tullut, myös niitä lapsia ja nuoria, jotka tarvitsevat läpi koko koulun niitä erityisiä tukitoimia, ja silloin näitä pitää järjestää. Tämä on tietysti muun muassa kehitysvammaisten ja vammaisten oppilaiden kohdalla aivan luontaista.
Kun tämä lainsäädäntö tulee voimaan 1.1.2011 tai viimeistään 1.8.2011, niin jo ensi syksynä otamme tästä lakikokonaisuudesta ensimmäisen osan käyttöön, ja se koskee oppilashuoltoa ja sen säännösmuutoksia, joiden tarkoituksena on selkeyttää eri hallinnonalojen ammattihenkilöiden yhteistyötä oppilashuollossa. Niin kuin hyvin tiedämme, tänä päivänä tieto ei kulje kasvatuksen eri ammattilaisten kesken niin, että kunnan sosiaalitoimesta tulisi riittävät tiedot sinne kouluun, toisaalta koulusta sosiaalitoimeen, ja tämä tullaan nyt sitten uudistamaan jo 1.8.2010 alkaen. Eli nämä selkeytykset tuohon oppilashuoltotyöryhmän pelisääntöihin tulevat voimaan jo ensi syksynä kaikissa kouluissa, ja tavoitteena tietysti on se, että aina näissä oppilashuoltotyöryhmissä olisi käytettävissä se paras mahdollinen tieto.
Tänä päivänä nimittäin on niin, että on tilanteita, joissa tuo tieto ei välity siirryttäessä vielä aika yleisesti alakoulusta eri paikassa olevaan yläkouluun tai puhumattakaan, kun vaihdetaan toisesta kunnasta toiseen kuntaan. Ja kyllä tuo tiedon välittäminen ja tiedonsaanti näiden kasvatuksen ammattilaisten kesken on aivan oleellista. Se pitää turvata tulevaisuudessakin. Se on lapsen edun mukaista ja se on myös opettajan oikeusturvan mukaista, että tiedot siitä, mitä on aikaisemmin tehty, välittyvät eteenpäin. Nämä uudistukset tulevat voimaan nyt jo tulevana syksynä.
******************
******************