Aikainen herätys Helsingissä. Aurinko paistaa ja lämmintä. Eikös se ole siis takuuvarma merkki siitä, että loma on loppu ja töihin on palattava. Nyt aamusta vielä Espanja-papereita läpi ja vakuuspakettia. Aamun ja aamupäivän kun niihin käyttää niin kyllä se tästä. Hieman hymyilyttää tämä isojen ihmisten kiukuttelu. Joskus vain tilanne on sellainen tässäkin työssä, että lomat on pakko keskeyttää vaikka kuinka harmittaisi. Ja on pakko palata töihin ja pakko tehdä myös ikäviä ja vaikeitakin ratkaisuja. Voisi sanoa, että nämä ovat sellaisia ammatinvalintakysymyksiä. Ja onhan se totta että ei kukaan mielellään ole tällaisia asioita tekemässä ja varsinkaan ratkomassa sellaisten maiden aiheuttamia ongelmia jotka ovat itse hommansa sotkeneet ja hölmöilleet. Mutta nyt kun EU ja euro meitä kytkee toisiinsa niin tilanne on pakko.
Näyttää entistä vahvemmin siltä, että tässä eurokriisissä on olemassa vain huonoja ja vaikeita vaihtoehtoja. On syytä muistaa, että talouskriisi on nyt aivan eri luokkaa kuin 2010. On mietittävä tarkkaan mitä tehdään ja toivoa, että valitsemamme tie on oikea ja oikea myös historiaa joskus tutkittaessa. Siitä en valitettavasti voi olla lainkaan varma. Tuntuu jotenkin koko ajan vahvemmin siltä, että ratkeaako tämä ongelma koskaan näillä keinoilla. Yksi pohtimisen arvoinen ratkaisu voisi olla tasavallan presidentti Sauli Niinistön esille nostama setelirahoituksen mahdollisuus. Sillä tiellä on omat vaikeutensa ja uhkansa inflaatiosta alkaen. Yhdysvallat käyttivät tätä usein ns. viimeistä korttia ja se ainakin osittain toimi heillä. USA on nyt paremmassa asemassa kuin me. Ehkä tätä Niinistön jokeri-kortinkin käyttöä kannattaisi pohtia. Ja itse toivon, että nyt pääsisimme tulipalojen sammuttamisesta eli kriisin oireiden hoitamisesta pian itse taudin aiheuttajan hoitamiseen. Lopulta se on vain ainoa ja kestävä tie ulos tästä.
Nyt aamupala nautittu ja Espanja-papereiden pariin.
…
Kello 19.40 ja edelleen eduskunnassa. Pitkä päivä siis edennyt aikalailla suunnitelmien mukaan. Suuren salin keskustelu alkoi aikalailla värikkäästi, mutta täytyy sanoa, että on perussuomalaisten Timo Soinilta paras terä kyllä jo mennyt. Itseasiassa tänään Soini joutui nurkkaan todenteolla eikä enää pystynyt edes kertomaan sitä kannattaako hän ja puolueensa tai edes valtaosa puolueestaan euroa vai haluavatko he oikeasti erota eurosta. Hyvin erikoinen tilanne ja Soini jäi pahan kerran sanattomaksi.
Keskustelun ehdoton voittaja oli minusta keskustelun avannut pääministeri Jyrki Katainen ja hänen peräänsä hyvin puhunut valtiovarainministeri Jutta Urpilainen sekä Jan Vapaavuori. Tuli sellainen olo, että Soinilta oli jäänyt tässä seurassa pahan kerran läksyt tekemättä.
Hyvän alun puheenjohtajakaudelleen otti myös keskustan uusi puheenjohtaja Juha Sipilä. Sipilän asemointia odotettiin talossa suurella mielenkiinnolla ja tyytyväisyys oli suurta kun Sipilä valitsi paikkansa maltillisesta keskustasta ja rakentavasta keskustasta. Puheenvuorot olivat hyviä ja perusteltuja ja avauksena ja kysymyksenä se, että mitä hallitus olisi tehnyt jos Espanja olisi sanonut vakuuksille ei, oli oivaltavuudessaan erinomainen. Vastausta ei Urpilainen tähän pystynyt eikä edes halunnut antaa. Se kertoo jo paljon.
Mutt minusta nyt tärkeintä on, että mietimme tarkkaan mikä on meidän suomalaisten ja maamme etu ja toimimme sen mukaan. Siksi minusta keskustan Sipilänkin linjaus siitä, että pieniä autetaan, mutta suuria ei on ontuva ja erikoinen. Minä olen sitä mieltä, että tällaisissa asioissa ohjenuorana pitää vain olla suomalaisten ja Suomen etu. Ei sillä ole merkitystä onko maa iso vai pieni. Suomalaisten työpaikkojen ja suomalaisten ihmisten edun pitää ohjata.
Nyt kuppi kahvia ja takaisin saliin. Onneksi kesäyöt ovat valoisia täälläkin.